Tässä nyt on vähän että mikä on se mystinen Suomi-kiekko mikä voittaa kun se ei ole Liiga eikä maajoukkueet tai pelaajien kv-taso. Mestis teoriassa voittaa, joskin jos liigaseuran nimi olisi autuaaksi tekevä niin kyllähän K-Espoon olisi pitänyt nostaa sarjatason arvostusta ja sinne tulevaa rahaa vähintään sen verran mitä Sportin, KooKoon ja Jukurien lähdön myötä hävisi.Ei Liiga siinä mitään voitakaan, hyvä kun tajusit. Täällä onkin ollut tarkoitus puhua ideoista kehittää Suomi-kiekkoa, ei Liigassa tällä hetkellä pelaavia seuroja.
Itselleni kelpaisi varsin hyvin vaikka Keupa TPS:n tilalle Liigaan, jos urheilulliset tosiasiat sen määräävät.
Varmasti turkulaisena paikkakunnan isomman seuran kannattajana kelpaisi paluu 90-luvulle jolloin joukkue voitti vähintään puolet jaossa olevista mestaruuksista, mutta ei tuota pysty oikein parhaalla tahdollakaan näkemään mitenkään universaalin hyvänä asiana tälle mystiselle Suomi-kiekolle. Turku-kiekolle varmaan ihan ok ja turkulaisille kiekkokannattajille hyvinkin jepatsua tietysti, suorastaan hunajata....
Pitkällä tähtäimellä fakta on se että vaikka sarjat avattaisiin ja myllättäisiin täysin, korkeimmalla sarjatasolla pysyisivät silti pitkälti samat seurat pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Ei ne taloudelliset realiteetit niin paljon muutu. Sen sijaan saataisiin vaihtelua sarjan alapäähän, ja alemmista sarjatasoista mielenkiintoisempia.
Viiden joukkueen karsintasarjassa , muutama joukkue on päätöskierroksellaan ilman panosta jolloin voi tulla ihme tuloksia samoin kun kaikkien joukkueiden kausi ei lopu samaan aikaan niin joukkueet , jotka tietävät mitä vaaditaan nousuun pystyvät helpommin tavoittelemaan esim. kolmen maalin voittoa.12+12 ainakin aluksi. A-sarjan 2 viimeistä karsii keskenään. Häviäjä joutuu pelaamaan paikastaan "auringossa" B-sarjan neljän parhaan kanssa noususarjassa. Sama homma seuraavalla portaalla.
Tiedätkö mikä on toinen huvittavuus tässä kaikessa. Mestis seurat samaan aikaan kertoo, että kun ei ole resursseja kehittyä, mutta pitävät kuitenkin itseään lähtökohtaisesti kasvattaja sarjana. Seuraavaksi ne kuitenkin kertoo, että tässä maassa ei riitä pelaajat 15 joukkueen Liigaan. Eli maassa ei ole riittävästi pelaajia, joita Mestis seurat kehittää kuitenkin aika monen seuran voimin ja jos niillä olisi mystisesti vielä enemmän resursseja niin olisi vielä parempia pelaajia. Mutta ne pelaajat ei kuitenkaan riitä 15 joukkueen Liigaan.Tässä nyt on vähän että mikä on se mystinen Suomi-kiekko mikä voittaa kun se ei ole Liiga eikä maajoukkueet tai pelaajien kv-taso. Mestis teoriassa voittaa, joskin jos liigaseuran nimi olisi autuaaksi tekevä niin kyllähän K-Espoon olisi pitänyt nostaa sarjatason arvostusta ja sinne tulevaa rahaa vähintään sen verran mitä Sportin, KooKoon ja Jukurien lähdön myötä hävisi.
Varmasti turkulaisena paikkakunnan isomman seuran kannattajana kelpaisi paluu 90-luvulle jolloin joukkue voitti vähintään puolet jaossa olevista mestaruuksista, mutta ei tuota pysty oikein parhaalla tahdollakaan näkemään mitenkään universaalin hyvänä asiana tälle mystiselle Suomi-kiekolle. Turku-kiekolle varmaan ihan ok ja turkulaisille kiekkokannattajille hyvinkin jepatsua tietysti, suorastaan hunajata.
Haluaisin myös muistuttaa että toisin kuin tässä nyt on parilla edellisellä sivulla kovasti väitetty, ei nousu ollut mikään automaatio mestismestarille siinä vaiheessa kun tuoreimmat kolme liigaseuraa sarjapaikkansa lunastivat. Toki urheilullinen vaade oli olemassa (mitä ei siis ilmeisesti tällä hetkellä ole), mutta käytännössä sarjatason vaihtamisen mahdollisti vuosien pitkäjänteinen panostus organisaatioon etenkin talouden puolesta ja tiloihin jotta joukkueella olisi liigakelpoinen halli. Mikkelissä tehtiin 12 miljoonan täysremppa Kalevankankaan hallille vaikka parilla miljoonallakin olisi saatu paikottua pahimpia vaurioita ja pystytty pitämään katolla varustettua tekojäätä käyttökunnossa taas seuraavat pari vuosikymmentä. Siinä jos ei ole satsausta pitkällä tähtäimellä pääsarjaa silmällä pitäen (minkä Jukurit ilmoittivat toimintastrategiakseen muistaakseni -10 tai -11), niin en sitten äkkiseltään keksi että missä. Jukureilla oli käsittääkseni silti aika siinä ja tässä että pystyttiinkö perustelemaan pääsarjakelpoisuus.
Viidet viimeiset MM-kisat (aikuiset, U20 ja U18) on tuonut Suomelle 4 kultaa, 3 hopeaa ja yhden pronssin. Ihan ok suoritus, vaikka järjestelmä on Suomessa ihan p*rseestä.
Kauden 2008-2009 päätteeksi oli luvassa pitkästä aikaa Liiga-karsinta. Niinpä Mestikseenkin syntyi yht`äkkiä menoa ja meininkiä. Oli paljon yleisöä ja oli jännitystä, kun Jokipojat ja Sport kisasivat finaalissa karsintoihin pääsystä. Oli myös TV-sopimus ja varmasti riitti tuollakin ottelulla katsojia Joensuun ja Vaasan ulkopuolellakin, kun siinä oli panosta ja lisäksi tiedettiin Tammisen järjestävän katsojille lisäviihdettä vaihtoaitiossa. Kyllä tällaista viihdettä kaipaisi nykypäivänäkin, sen sijaan että sekä Liiga että Mestis ovat niin väsyneitä sarjoja, että tyynykin on virkeämpi.
Viidet viimeiset MM-kisat (aikuiset, U20 ja U18) on tuonut Suomelle 4 kultaa, 3 hopeaa ja yhden pronssin. Ihan ok suoritus, vaikka järjestelmä on Suomessa ihan p*rseestä.
Eihän näissä keskusteluissa ole kyse maajoukkueiden menestymisessä, vaan siitä, että suomalaiset jääkiekkosarjat olisivat mielenkiintoisia.
Tottakai finaalipeleissä oli katsojia ja huumaa, mutta miten mestiksen runkosarjassa? Nuo finaalipeli muodostavat vain todella pienen osan koko kaudesta. Minulla on aika pitkä kosketuspinta mestikseen ja voin sanoa, että kyllä tuo väsynyt termi aika paljon kuvaa ja kuvasi jo KooKoon aikana mestiksen runkosarjaakin kaudesta toiseen. KooKoolla oli vuodesta toiseen mestiksen suurin yleisökeskiarvo noin 2000 katsojaa/ottelu. Suurimmalla osalla mestisjoukkueita oli kuitenkin huomattavasti huonommat yleisökeskiarvot. Viime kaudella liigassa KooKoolla yleisöä oli tuplasti enemmän noin 4000 katsojaa/ottelu. Jos nykyiset liigapelit ovat väsyneitä, niin ei se ainakaan näy KooKoon yleisömäärässä. Mestiksen huippuvuosiin verrattuna KooKoollakin käy siis tuplasti enemmän yleisöä. Joku KooKoo-JYP Akatemia tai KooKoo-LeKi tiistai-iltana, todellista tiistai-illan huumaa. On tullut kierrettyä myös vieraspelit 400 katsojan edessä Peliitat-KooKoo tai Kerava-KooKoo jääkylmissä halleissa. Vaikka KooKoo siellä pelaiskin, niin ei jostain syystä jossain Heinolassa tai Keravalla porukkaan kuitenkaan saatu lehtereille tuota enempää. Noh ei ne nyt ihan parasta viihdettä olleet, mutta aika kultaa muistot.
Olisi joo tosi mielenkiintoinen, ainakin joensuulaisen ja muutaman turkulaisen mielestä...Mutta jos ajatellaan perustettavaa B-liigaa, niin ei siellä olisi todennäköisesti Leki- eikä JYP-akatemia-vainaita eikä Peliittoja eikä Keravaa. Siellä olisi esim. Sport, SaiPa, Jukurit, HPK, JYP, TUTO, Roki, JoKP, K-Espoo ja Hermes. Ei olisi ollenkaan väsynyt runkosarja, kun kiusattaisiin siitä, ketkä pääsevät karsimaan A-Liigaan.
Mutta jos ajatellaan perustettavaa B-liigaa, niin ei siellä olisi todennäköisesti Leki- eikä JYP-akatemia-vainaita eikä Peliittoja eikä Keravaa. Siellä olisi esim. Sport, SaiPa, Jukurit, HPK, JYP, TUTO, Roki, JoKP, K-Espoo ja Hermes. Ei olisi ollenkaan väsynyt runkosarja, kun kiusattaisiin siitä, ketkä pääsevät karsimaan A-Liigaan.
Miten alemmista sarjatasoista saataisiin mielenkiintoisempia, jos sinne pudotettaisiin vaikka viisi liigaorganisaatiota jotka ovat ihan eri maailmasta viiden muun kanssa. Sarja olisi älyttömän epätasainen ja epäreilu.Pitkällä tähtäimellä fakta on se että vaikka sarjat avattaisiin ja myllättäisiin täysin, korkeimmalla sarjatasolla pysyisivät silti pitkälti samat seurat pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Ei ne taloudelliset realiteetit niin paljon muutu. Sen sijaan saataisiin vaihtelua sarjan alapäähän, ja alemmista sarjatasoista mielenkiintoisempia.
Miten alemmista sarjatasoista saataisiin mielenkiintoisempia, jos sinne pudotettaisiin vaikka viisi liigaorganisaatiota jotka ovat ihan eri maailmasta viiden muun kanssa. Sarja olisi älyttömän epätasainen ja epäreilu.
Liigassa pelaa nyt ne 15 organisaatiota jotka sinne kuuluvat ja yksi sinne voitaisiin vielä nostaa pääkaupunkiseudulta. On ihanan romanttista kuvitella ruusunpunaisia unelmia jostain kahdesta sarjatasosta, kun fakta on se että tuolloin olisi yksi tasainen sarja ja yksi täysin kahden kastin resurssien sarja. Siksi ei ole mitään järkeä missään muussa kuin nykymallin liigassa.
Jotain ehkä tällekin voisi tehdä, esimerkiksi lohkojako lyhentämään pelimatkoja (sori Kärpät). 16 joukkueen kanssa voitaisiin jopa käyttää neljää neljän joukkueen lohkoa.
Ja liiga pitäisi sitouttaa paremmin Suomen Cupiin, johon voisivat osallistua myös pienemmät seurat. Siitä pitäisi saada tehtyä jonkinlainen perinne. EHT:t voisi heittää helvettiin, maaotteluita pelattaisiin vain joulun tietämissä ja sarjojen päätyttyä.
Juuri näin, Liiga oli 90-luvulla Euroopan toisiksi tai kolmanneksi arvostetuin sarja pelillisesti ja rahallisesti. Suurin yksittäinen muuttuja on ollut KHL:n kasvu, se imee miltei kaikki huiput pelaamaan sinne ja kun joukkueiden määrää on kasvatettu niin on tarvetta suuremmalle määrälle pelaajia. 90-luvulla Suomen huiput pelasi joko Ruotsissa tai Suomessa, nykyään KHL, Sveitsi, Ruotsi, Saksa. Moni pelaaja kulkee kuitenkin raha edellä (niin kulkisin itsekkin).Monelta tuntuu jäävän tässä keskustelussa huomioimatta, että maailma on kehittynyt aikamoisesti sieltä Liigan kultaiselta 90-luvulta. Liigaa seuraa todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin, vaikka silmäparien määrä halleissa on ollut viime vuodet laskussa. Keski-Euroopassa tapahtuva jääkiekon suosion ja siten resurssien kasvu ajaa väistämättä suomalaisten resurssien ohi, ei sitä ammattilaisorganisaatioita vähentämällä ainakaan korjata...
Pohdin tätä ehdotustani vielä eilen illalla ja tulin siihen tulokseen, ettei ole mitään syytä miksi tasoja pitäisi olla joku tietty määrä. Eli kuuden joukkueen tasoja voisi olla niin paljon, kuin niihin Suomesta löytyy halukkaita osallistujia. Teoriassa siis joku nykymallin kakkosdivarijoukkue voisi nousta yhdessä kaudessa 8. tasolta Suomen mestaruuteen asti.Heitetäänpäs vaihteeksi villimpi ehdotus.
Etuja nykytilanteeseen nähden:
- 18 joukkueen Liiga, joka jakautuu kolmeen 6 joukkueen tasoon (A, B, C).
- Kausi koostuu kuudesta kymmenen ottelun minisarjasta, jossa pelataan kutakin oman tason joukkuetta vastaan kerran kotona ja kerran vieraissa. Yhteensä siis 60 ottelua.
- Kunkin minisarjan jälkeen A-tason kaksi heikointa vaihtuu B-tason kahteen parhaaseen, ja B-tason kaksi heikointa C-tason kahteen parhaaseen. Kaikkien pisteet nollataan.
- Playoffeihin pääsevät viimeisen minisarjan jälkeen kaikki A-tason kuusi joukkuetta, 3 parasta B-tason joukkuetta sekä C-tason paras joukkue.
- Playoffit pelataan kuten nytkin, eli A-tason joukkueet menevät suoraan puolivälieriin, muut neljä pelaavat ensin sääliplayoffit.
Haittoja:
- Enemmän ammattilaisjoukkueita
- Sarjakärki vs sarjajumbo -pakkopullat pois ohjelmasta, kaikki ottelut oman tasoisia vastaan
- Huono alkukausi ei täysin tuhoa menestyshaaveita, mutta silti jokaisella minisarjalla on merkitystä -> tyhjennysmyynnit vähenee
- Periaatteessa systeemiä voidaan myöhemmin laajentaa esim. 21 joukkueeseen (kolme seitsemän joukkueen tasoa, viisi minisarjaa) tai 24 joukkueeseen (neljä kuuden joukkueen tasoa, kuusi minisarjaa)
- Pahimmassa tapauksessa voi tulla 12 peliä saman vastustajan kanssa
- Kesken kauden saattaa olla yksittäisiä panoksettomia pelejä
- Koko kauden otteluohjelma ei ole ennakkoon tiedossa
Kaikki entiset tilastot täytyis unohtaa ja alimmilla tasoilla perhe kärsisi kun äijät viilettää sattumanvaraisesti ympäri suomea 60 ottelua omilla rahoilla.Pohdin tätä ehdotustani vielä eilen illalla ja tulin siihen tulokseen, ettei ole mitään syytä miksi tasoja pitäisi olla joku tietty määrä. Eli kuuden joukkueen tasoja voisi olla niin paljon, kuin niihin Suomesta löytyy halukkaita osallistujia. Teoriassa siis joku nykymallin kakkosdivarijoukkue voisi nousta yhdessä kaudessa 8. tasolta Suomen mestaruuteen asti.
Tulonjakoa pitäisi toki miettiä uudelleen. TV-rahat maksettaisiin sen perusteella, montako peliä on pelannut milläkin tasolla. Vaikka niin, että A-tason peleille menee 40% TV-rahasta, B-tasolle 30%, C-tasolle 20% ja D-tasolle 10%.
Eikö tämä ole täydellinen yhdistelmä urheilullisuutta ja rajattua taloudellista riskiä? Putoaminen tasolta toiselle ei ole sellainen katastrofi kuin nykyjärjestelmässä olisi, koska 10 pelin jälkeen voit nousta jo takaisin.
Tulkaa nyt joku ampumaan tämä alas. @Tshekki77 sano sää edes jotain?
Näkisin että erittäin suuri merkitys on myös sillä että Sveitsissä aiemmin ja Saksassa viime vuosikymmenen aikana kiekko on alkanut kiinnostaa myös isoa yleisöä ja sitä myöten isoja rahoittajia. Molemmat maat ovat Suomeen verrattuna aivan käsittämättömän rikkaita ja jos siellä on mielenkiintoa siirtää varallisuutta vaikka nyt jääkiekkoon, niin ei siihen paljoa pystytä täällä vastaamaan.Juuri näin, Liiga oli 90-luvulla Euroopan toisiksi tai kolmanneksi arvostetuin sarja pelillisesti ja rahallisesti. Suurin yksittäinen muuttuja on ollut KHL:n kasvu, se imee miltei kaikki huiput pelaamaan sinne ja kun joukkueiden määrää on kasvatettu niin on tarvetta suuremmalle määrälle pelaajia. 90-luvulla Suomen huiput pelasi joko Ruotsissa tai Suomessa, nykyään KHL, Sveitsi, Ruotsi, Saksa. Moni pelaaja kulkee kuitenkin raha edellä (niin kulkisin itsekkin).
Jollain tavalla liiga pitäisi avata, mutta miten? Ja nousevilla Mestis joukkueilla pitäisi puitteet olla kunnossa, jäähalli jne. Samat periaatteet mitkä oli vielä 90-luvulla 2000-luvun alussa. Jos menemme tuohon 10+10 järjestelmään, A-sarjaan pääsijät pitäisi valita periaatteella, että kauden -23 runkosarjan lopussa sijoilla 1-10 olevat kuuluvat siihen. Näin joukkueilla on tiedossa etukäteen, että nyt tällä kaudella pelataan pääsystä A-sarjaan.
Itse tuossa kävi eilen illalla urheiluruutua katsoessa mielessä että jos eriyttäisi sarjamestaruudet omaksi jutukseen ja Cup sitten omakseen. Eli Liigan mestari on runkosarjan voittaja ja sitten pleijjarit pelattaisiin Suomen Cupina (kuten ilmeisesti joskus aikana ennen SM-liigaa olikin, tuo kun on melko perinteinen palloilulajeissa). En siis sano että itse tällaista muutosta haluaisin, mutta olisihan se samaan tyyliin eurooppalaista palloiluperinnettä kuin joka suuntaan avoimet sarjatkin. Ja tulisi sitten niitä ristiinpelaamisia kaikilla sarjatasoilla, vaikka voisihan se olla aika mielenkiintoista seurata jotain KaPa-51 - HIFK mähinää, eikä pelkästään hyvässä mielessä.Pohdin tätä ehdotustani vielä eilen illalla ja tulin siihen tulokseen, ettei ole mitään syytä miksi tasoja pitäisi olla joku tietty määrä. Eli kuuden joukkueen tasoja voisi olla niin paljon, kuin niihin Suomesta löytyy halukkaita osallistujia. Teoriassa siis joku nykymallin kakkosdivarijoukkue voisi nousta yhdessä kaudessa 8. tasolta Suomen mestaruuteen asti.
...
Noh kommentoidaan nyt hiukan sitten.Pohdin tätä ehdotustani vielä eilen illalla ja tulin siihen tulokseen, ettei ole mitään syytä miksi tasoja pitäisi olla joku tietty määrä. Eli kuuden joukkueen tasoja voisi olla niin paljon, kuin niihin Suomesta löytyy halukkaita osallistujia. Teoriassa siis joku nykymallin kakkosdivarijoukkue voisi nousta yhdessä kaudessa 8. tasolta Suomen mestaruuteen asti.
Tulonjakoa pitäisi toki miettiä uudelleen. TV-rahat maksettaisiin sen perusteella, montako peliä on pelannut milläkin tasolla. Vaikka niin, että A-tason peleille menee 40% TV-rahasta, B-tasolle 30%, C-tasolle 20% ja D-tasolle 10%.
Eikö tämä ole täydellinen yhdistelmä urheilullisuutta ja rajattua taloudellista riskiä? Putoaminen tasolta toiselle ei ole sellainen katastrofi kuin nykyjärjestelmässä olisi, koska 10 pelin jälkeen voit nousta jo takaisin.
Tulkaa nyt joku ampumaan tämä alas. @Tshekki77 sano sää edes jotain?