Edelleen nuoren pelaajan on paljon helpompi kehittää voimapuolta ja kamppailupelaamista kuin vaikkapa peliälyä tai luistelutekniikkaa. Toiseksi on mielenkiintoista, että miksi "ilmiselvä voiman ja varren puute" on ongelma IFK:ssa, mutta ei Pelicansissa.
Tämähän on ihan taivahan tosi. Toisaalta, Teräväisen otanta Pelicansissa oli todella lyhyt. Historia tuntee monia kuherruskuukausia. Joskus käy niinkin, että alussa toimii kaikki ja yhtäkkiä, vaikkapa jonkun taklauksen jälkeen, pakka leviää käsiin ja pelaaja on kuin vain varjo entisestään. Nämä ovat joskus todella pienestä kiinni. Eero pelasi kuitenkin vain 4 peliä Pelsuissa. Voi olla, että olisi jatkunut yhtä hienosti, voi olla, että sielläkin olisi tullut suvantovaihe. HIFK:ssa ei kukaan pakki kellota kohtuuttoman isoja minuutteja, vaan aika tasaisesti peluutetaan. Erot tulevat sitten kaiketi erikoistilannepelaamisesta.
Itse
haluaisin uskoa, että HIFK:n puolustuspelaamisessa on tilaa monenlaiselle osaamiselle. Se on sitten pelaajasta itsestään lopulta kiinni, mitä tuo pöytään. Valmennus voi opastaa, tsempata ja vaikka seistä munasillaan moottorisahan kanssa pukukopissa osoittaakseen pelaajalle tukea ja luottamusta, mutta jos pelaaja ei saa tuotua parasta osaamistaan kentälle ihan käytäntöön, ei se valmentaja voi mennä sinne kentälle kädestä pitäen näyttämään, että näin pitää nyt tehdä ja pysäytetään peli tähän piip-piip. Selvää on kuitenkin se, ettei yhden potentiaalisenkaan tulevaisuuden pelaajan vuoksi voida kaikkea pistää uusiksi ja alkaa pelaamaan vain hänen etuaan ajatellen. Kyllä pelaajien pitää pystyä sopeutumaan joukkueen pelisysteemiin ja tuomaan lisäarvoa.
Aina ei vain natsaa. Joskus syyllinen on helppo löytää, joskus sellaista ei edes ole. Mutta riippumatta seurasta tai joukkueesta, kyllä se on pelaajan tehtävä saada itsestään riittävästi irti. Jos pelaaja kykenee pelaamaan vain tietynlaisten valmentajien alaisuudessa tai vain tietynlaista lätkää pelaavissa joukkueissa, kyllä se aika paljon tulevaisuuden työtarjontaa rajoittaa. Tämä nyt ei koske tietenkään yksinomaan Eeroa, vaan ihan jokaista.
Itse toivon, että Eero löytäisi rentouden pelata omilla vahvuuksillaan. Kukaan ei ole vaatimassa häneltä liikaa, eikä dumaamassa, jos hän epäonnistuu. Oppirahat tulee välillä maksuun, siitä esimerkkinä vaikka Tobias Winberg, jonka mokat ovat välillä todella näyttäviä ja niistä on seurannut sekä maaleja että vaarallisia tilanteita. Mutta niin vain Tobbe menee kentälle ja yrittää pelata omilla vahvuuksillaan. Välillä onnistuu, välillä ei, mutta yrittämistä ei saa koskaan lopettaa. Enkä usko Eeron näin tekevänkään.