Heitetääs pari omaa näkemystä Eerosta...
Kyllä, pleijarisarjassa hänelle meni liian monta luvattoman helposti. Kuuden ottelun sarjassa 1-2 helppoa voidaan "hyväksyä", mutta ei missään nimessä noin montaa. Tilastot voivat hämätä torjuntaprosentin osalta, mutta enemmän kertonee Kilpeläisen visiitit raumalle: peliaikaa alle 10 minuuttia, 9 päästettyä ja kaksi kertaa vaihtoon kolmesta kohtaamisesta. Aivan sama miten päin tuota yrittää kääntää, niin esitys oli luokaton.
Kyllä, Kilpeläinen ei ollu yksin syyllinen kaikkiin päästämiinsä maaleihin. Myös puolustajat olivat syyllisiä osaan maaleista. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiaa, että Eerolle meni liian monta helppoa. Samoin ei poista sekään, että hyökkääjät eivät tehneet maaleja tarvittavalla tehokkuudella. Jos olisin lisääntynyt ja mukula saisi koulussa hylätyn kokeesta, ei se hylätty muuttuisi paremmaksi vain sillä, että naapurin skidi sai hänkin huonon arvosanan. Huono suorittaminen on huonoa suorittamista ja toisen epäonnistuminen ei poista sinun epäonnistumistasi.
Tästä päästään siihen, mikä maalivahdin rooli joukkueessa on. Vähin mitä maalivahdilta voidaan pyytää on se, että hän ei estä joukkueen voittoa. Jos maalivahti päästää yhden tai kaksi tekemällä tehtyä ja joukkue häviää, maalivahtiin ei kaaduttu. Jos maalivahti pelaa kuin Eero pelasi Lukkoa vastaan, tekee hän voittamisesta aivan saatanan vaikeaa. Tuossa tilanteessa hänelle ei voida missään nimessä antaa puhtaita papereita, ei vaikka ottelusarja olisi mennyt ohi neljässä ottelussa Vehasen nollattua Jokerit neljä kertaa. Hyökkäyksen epäonnistuminen ei poista sitä tosiaa, että Eero ei täyttänyt hänelle varattua ruutua.
Itse puolsin Eeron narrisopparia ja myöhemmin myös jatkosopparia. Tämän osalta en halua kääntää rotsiani, sopimustilanteessa täysin perusteltuja pahveja kumpainenkin. Tämä puolto ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi nyt kyseenalaistaa Eeroa ykkösveskarina kaudelle 2013-14; tällaisen sarjan jälkeen sekä valmennuksen että puolustuksen mietteet ovat kohtalaisesti muuttuneet pienen hetken takaisesta tilanteesta. Samoin Eeron oma "mielenterveys" saattoi kärsiä melkoisesti tästä sarjasta ja ensi kauden alussa mies tullee kohtaamaan hirveät paineet.
Jokerien maalivahtiosastoa en ole pitänyt riittävänä moneen kauteen. Ykkösveskareita olen pitänyt, kuten Eeroakin ennen tätä sarjaa, riittävinä. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että ilman luotettavaa kakkosta pelataan aivan hirveillä riskeillä. Muutamana kautena riski on realisoitunut loukkaantumisena, tällä kaudella sulamisena. Tällä kaudella tilanne olisi varmasti ollut parempi, jos maalinsuulle olisi voitu huoletta iskeä luotettava kakkonen. Varmasti Eero itsekin tiesi oman roolinsa ja ainakaan se ei helpottanut valmistautumista toisen ottelun jälkeen: miehen oli pakko onnistua, sillä Tuohimaahan ei riittänyt luottoa.
Mun mielestä nyt valmennuksen, Eeron ja parin kokeneen luottopakin pitäisi istua alas, puida asiat läpi ja katsoa mikä on tilanne. Löytyykö puolustajilta vielä luottoa Eeroon? Mikä on Eeron oma fiilis? Kokeeko valmennus Kilpeläisen vielä riittäväksi vai ovatko asetelmat muuttuneet siitä, mitä ne olivat vielä ensimmäisen ottelun jälkeen. Miten varmistetaan se, että kaudella 2013-14 60 ottelun runkosarjapanosta ei enää toistamiseen menetetä maalivahdin pelatessa huikean huonot pleijarit? Kysymyksiä voitaisiin heittää ilmoille lukuisia ja osa faneista voisikin vastata näihin; oleellisempaa on kuitenkin se, mitkä fiilikset vallitsevat joukkueen sisällä ja mitkä asiat joukkue näkee oleellisiksi.
Jos Eeron annetaan/halutaan/saa jatkaa ja saa joukkueelta vihreää valoa, niin siitä huolimatta maalivahtisektoria on vahvistettava. Jos Korpisalo ottaa kesällä askelia oikeaan suuntaan ja näyttää syksyllä tasonsa riittävän, fine. Jos taas näin ei käy, niin kesken kauden on tuotava uusi ykkönen tai kakkonen sisään. Jos mestaruus on tavoitteena, ei voida lähteä siitä, että kakkosen rooli on torjua vain pakon edessä ykkösen levätessä, hajotessa tai päästettyä pari helppoa. Toki mestaruuksia on voitettu "yhden veskarin joukkueilla", mutta tuo on melkoista arpapeliä. Pienemmät seurat voivat joutua pakon edessä tinkimään tuosta, mutta liigan mittapuulla taloudellinen suurseura ei missään nimessä voi ottaa noin suurta riskiä.