Tässä on kyllä totuuden siemen. Sanoin toisessa ketjussa jo helmikuussa, että jokereiden pelaaminen ei ole kehittynyt tarpeeksi. Tämä variaatioiden puute kostautui sitten heti kättelyssä, kun Lukko puolusti Jokerit tehottomaksi.
Mutta ei Kilpeiläinen kyllä rehellisyyden nimissä antanut Jokereille niitä mahdollisuuksia taistella voitosta. Hjallis haluaa jonkun pään pölkylle, ja veikkaanpa, että ensi kauden alussa Jokereiden maalilla seisoo joku muu kuin kilpeläinen.
Kyllä ja ei, ja vielä kerran kyllä. Ei tietenkään ihan kaikkea voida kaataa Eeron syliin, mutta kylmä fakta on, että melko todennäköisesti Jokerit olisi ollut koodinimi "Lasakilla" jatkossa. Kyllä veskarinkin pitää pystyä pelaamaan hyvin, eikä asiaa voida kääntää siten, että "hei mut noikin alisuorittaa" tyyppiseen marinaan.
Jos aina pitää pelätä sitä, että kaveri ei saa mitään kiinni, niin eihän kenttäpelaajien pelistä tule yhtään mitään. Tiedän tunteen täydellisesti ja jengillä menee aina sellainen 10-15 minuuttia kasata päänsä, kun veskari imaisee tiukassa matsissa helpon maalin. Se tuntuu kenttäpelaajista siltä, kun joku vetäisi oman suorituksen vessan pöntöstä alas. Pitää myös muistaa, että ei ole sama asia torjua hyvin, kun onnistua tekemään maali. Vertaisin asiaa ennenminkin niin päin, että hyvä hyökkäys on vähän sama kuin kiekon torjuminen perustilanteissa. Maali on vähän sama kuin gamesaverin ottaminen. Maaleja tulee keskimäärin sen verran, kuin huipputorjuntoja. Tässä tulee se radikaali ero; Toinen veskari ottaa ne gamesaverit, toinen ei ota edes niitä perustilanteita.
Paketti pitää olla kunnossa alhaalta ylös saakka ja tässä järjestyksessä;
1. Veskari antaa mahdollisuuden voittaa
2/3. Puolustussuuntaan kyetään pelaamaan 1 vs. 1 tilanteet hvvin ja ylipäätään kamppailupelaaminen on kunnossa.
2/3. Viisikkopuolustus on kunnossa
4. Edelliset mahdollistavat sen, että pystytään miettimään sitä, että miten se kiekko saadaan vastustajan rysään.
Jokereilla ei ollut kohta 1. kunnossa. Kohta 2. oli kunnnossa satunnaisesti, eli ei hyvin. Viisikkopuolustus oli mielestäni ihan okei, mutta pakkien peruuttelu ja kamppailupelaaminen oli välillä silkkaa shaibaa. Uskon vahvasti, että kohta 1. vaikutti aika paljon pakkien tunteeseen, että "ei se kuitenkaan ota", jolloin pelirohkeus ja uskallus katosti. Tästä seurasi se, että päälle tuli kipsi ja radikaaleja virheitä sekä kiekon kanssa, että kiekottomana.
Olen edelleenkin valmis kaatamaan suurimman syyn tästä tappiosta Eeron niskaan, vasta sen jälkeen tulee valmennuksen osuus ja kärkihyökkääjien sulaminen.