Nyt kun kaikki isommat vaalitentit on takana, niin pitänee vähän itsekin summata näitä puolueita yhteen. Sananen näkökulmastani. Olen tähän mennessä aina äänestänyt Vihreitä tai demareita, mutta nyt molemmat näistä tuntuvat niin huonoilta ratkaisuilta, että olen ollut ääneni suhteen koditon. Kokoomuksen suhteen olen ollut kallellani, vaikka nyt viime päivinä olen ajatellut muitakin vaihtoehtoja.
Vihreät. Maailmanparantajien puolue. Hyviä arvoja ja aikomuksia, mutta kuplautuneet, omista pieruistaan huumaantuneet idealistit, eivät omaa juuri minkäänlaista realistista työkalupakkia muuttaa asioita kestävästi parempaan suuntaan. Vaikka puolueessa on fiksujakin ihmisiä, Maria Ohisalon pitäminen edelleen puolueen keihäänkärkenä kuvastaa parhaiten puoluejohdon ydintä. Välillä olisi aika avata ikkuna, päästää vähän höyryjä pihalle ja vilkaista miten maailma oikeasti pyörii.
Demarit. Joskus tämä oli duunarien puolue, nyt enemmänkin populistipuolue. Puolueen nykysuunnan voinee kiteyttää parhaiten johtajaansa Sanna Mariniin - Unelmia ja kiiltäviä mielikuvia. Vastakkainasettelua ja paskapuhetta siitä, että joku mystinen itsestään ilmaantuva talouskasvu ja rikkaiden porsaanrei'istä saadut sadat miljoonat tuovat miljardeja valtionkassaan. He ovat joko hyväuskoisia idiootteja, tai valehtelevat tietoisesti keräten panoksia oppositioon, jotta pääsevät ampumaan kovilla tulevan hallituksen leikkauspolitiikkaa, ja varmistamaan paikkansa isoimpana puolueena neljän vuoden päästä, kun on taas kakkua jota jaella ympärilleen.
Vasemmistoliitto. "Pienen ihmisen puolue". Jos minulla olisi uskoa siihen, että Vasemmisto osaa oikeasti luoda taloutta, eikä vain jakaa sitä, niin heitä todennäköisesti äänestäisin. Default-asetukseni on lähtökohtaisesti aina altavastaajan puolella. Minulla on vain usein eri näkemys siitä kuka missäkin tilanteessa on se altavastaaja. Li Andersson on puoluejohtaja, jota arvostan ehkä eniten kaikista näistä.
Kokoomus. "Rikkaiden puolue". Vasemmistoliiton aito vastakappale. Tässä taloustilanteessa minua houkuttelee äänestää heitä, koska rikkaat osaa tehdä rahaa, ja sitä me tarvitaan. Mutta samalla en voi ihan täydellisesti luottaa siihen, ajavatko he Suomen etua vai rikkaiden etua. Rikkaiden etu on Suomen etu sanoo Kokoomus, mutta ei tämä aina pidä paikkaansa. Muuten eivät jemmaisi rahaa patjojensa alle. Petteri Orpoa kritisoidaan mielestään vähän aiheetta, koska Kokoomus on puolueena helppo kohde tietylle retoriikalle, jota on vaikea puolustaa. Orpo ei mielestäni eilen ollut parhaimmillaan, mutta on hyvä muistaa, että tässä pitkä vaalitaisto takana, ja vasemman laidan taktiikka on ollut enimmäkseen hutkia Kokoomusta ja Petteriä, joten vaaliväsymystä ja ennakkosuosikin pelkoa on varmasti läsnä. Olisi ihme jos se ei näkyisi.
Persut. "Rahvaan puolue". Riikka Purra on mielestäni ollut Li Andersonin ohella se toinen kesto-onnistuja. Asia-osaamista ja esiintymisvarmuutta. Hieno suoritus. Persut on melkoinen poikkileikkaus Suomen kansasta, joten heitä on ollut Kokoomuksen ohella ollut myös helppo hutkia - etenkin maahanmuuton osalta, mutta Purra on mielestäni kääntänyt nuo iskut aika hyvin edukseen. Oma käsitykseni Persuista on näiden vaalimittelöiden kautta parantunut, joskin vielä on isoja huolia, sillä puolueessa on edelleen isompi määrä "epämiellyttävää ainesta" kuin missään muissa puolueissa. Mutta loppupeleissä äänestäjät päättää minkälainen Persut pääsee eduskuntaan. Mitä enemmän harrastetaan ideologista ja syyllistävää vastakkainasettelua, sitä enemmän niillä asioilla ratsastavat ehdokkaat saavat ääniä. Persuissa on fiksujakin ihmisiä, joiden itse toivoisin valtaavan vanhempaa jalansijaa puolueen sisältä. Ja kun puhutaan maahanmuutosta ja siitä, että maahanmuuttajanuoret tarvitsevat positiivisia menestystarinoita ja esikuvia nähdäkseen itsellään tulevaisuuden, niin miten se auttaa, että kärräämme tänne ulkomailta väkeä hoitamaan meidän matalapalkkaisen "paskaduunimme"? Ymmärrän kansantaloudellisen näkökulman, mutta moraalisesti tämä arveluttaa. Tässä Persut on mielestäni ihan jäljillä. Mitä jos ensi alkuun yritetään muuttaa nuo paskaduunit sellaisiksi, ettei ne tunnu paskaduuneilta ja ne kelpaa myös kantaväestölle? Me tarvitsemme tänne lisää työperäisiä maahanmuuttajia, mutta mitä jos yritetään saada enemmän niitä menestystarinoita ja esikuvia nuorisolle.
Keskusta. "Maalaispuolue". Pidetään koko Suomi asutettuna... vaikka väkisin. Saarikko on taitava, mutta itseänikin häiritsee se alentuva sävy hänen puheessaan, ja tyyli, jolla hän itsekin liikuttuu tarinoidessaan milloin mistäkin. Keskustalle riittää, että raha virtaa pelloille, joten heillä ei ole suurta tarvetta haastaa ketään näkökulmillaan... ellei ne tuo uusia äänestäjiä.
RKP. "Bättre Folk -puolue". RKP on Keskustaakin räikeämpi ostoslistapuolue, joskin myös harmittomampi. Kaikenlainen politiikka käy kunhan 5% pidetään huoli. Ja Henriksson on vähän niin kuin puolueensa. Loppujen lopuksi aika turha. Välillä herää näpäyttämään rahvaiden puoluetta. Kokoomus pitää huolen Bättre Folkista ja demarit pitää huolen säätiöistä, jotka pitää huolen Bättre Folkista, joten ei heillä oikeasti isoa merkitystä ole. Sinänsä sääli koska puolueessa on fiksua väkeä, joka menee suurelta osin hukkaan.
KD. "Jumalan puolue". Essayah hoitaa hommansa hyvin. Räsänen sai minut aikoinaan eroamaan kirkosta. Essayah on parantanut puolueen imagoa silmissäni hyvinkin paljon, mutta edelleenkin kristillinen meininki on minulle vähän liikaa.
Liike nyt. "Harkimon puolue". Harkimo oli mielestäni eilen parempi kuin aiemmin. Muiden jaaritellessa enemmän tai vähemmän samoja monimutkaisia lausepareja, Harkimo tiivisti omia ajatuksiaan hyvinkin ytimekkäästi ja pirteästi ilmoille. Silti äänestäisin mieluummin Liberaalipuoluetta kuin heitä.
Vaaliuurnille sunnuntaina ilman mitään selkeää hyvää vaihtoehtoa. Onko parempi ottaa oikeistolta raippaa ja toivoa, ettei se lyö liian kovaa, vai bailata itsensä vasemmiston johdolla ojanpohjalle kunnon pikavipit kourassa?