Sekin on esimerkiksi mahdollista, että kokoomus jatkaa linjallaan ja jatkaa holtitonta velanottoa sillä ryyditettynä, että persut ja kepu saavat polttaa turvetta mielin määrin ja ympäristöministeriö lopetetaan.
Kirjoittelen tänne, koska sopii paremmin kuin persuketjuun.
Velanoton merkittävä jatkuminenhan on käytännössä täysi väistämättömyys ihan hallituspohjasta riippumatta.
Vuodesta 2000 alkaen vanhuuteen liittyvät sosiaaliturvamenot ovat kasvaneet 13 miljardista 33 miljardiin euroon ja terveyden- / sairaanhoidon kustannukset 10 miljardista 17 miljardiin euroon. Tämä kehitys - eli vanhuuteen ja terveyteen liittyvä sote-menojen räjähdysmäinen nousu - jatkuu Suomen ikärakenteesta johtuen väistämättömänä vielä pitkään, ellei nykymuotoista hyvinvointivaltiota lakkauteta. Eikä sitä tietenkään lakkauteta, koska suomalaiset ja siten yksikään puolue ei sitä halua.
Valtiontalouden kannalta on lopulta siis aivan totaalista neppailua puhua vaikkapa kehitysyhteistyömenoista edes osaratkaisuna valtiontalouden alijäämään, koska pelkästään jo vanhuuteen liittyvät sosiaaliturvamenot
kasvavat vuodessa yhtä paljon, kuin kehitysyhteistyömenot ovat yhteensä. Eli jos kehitysyhteistömenot poistettaisiin vuonna 2024 kokonaan (ei likikään mahdollista edes teoriassa, koska siihen sisältyy useiden kansainvälisten järjestöjen, kehityspankkien, ym. jäsenyyksiä joihin Suomi on sitoutunut), pelkästään vanhuuteen littyvien sote-menojen kasvun takia tuo säästö mitätöityy saman vuoden loppuun mennessä.
Kehitysyhteistyömenot ovat vain esimerkki, eikä tämä tarkoita, etteikö "mistään saisi leikata". Tottakai saa ja pitää. Kohteita löytyy kyllä. Myös kehitysyhteistyömenoissa on paljon tehostettavaa.
Kyse on kokonaisuudessaan kuitenkin Suomen historian ylivoimaisesti suurimmasta rakenteellisesta ongelmasta, jota ei ole mitään toivoakaan saada ratkemaan millään leikkauksilla tai veronkorotuksilla. Tämä Suomen politiikalle leimallinen talouspoliittinen velanotto-veronkorotus-leikkaus -keskustelu saattoi olla valtiontalouden tasapainon kannalta keskeistä siis vielä 90-luvulle asti, mutta ei tosiaankaan ole sitä enää. Sitä keskustelua jatketaan samassa muodossaan, koska niin on aina tehty.
Tässä tilanteessa tuo keskustelu nykymuodossaan on yksinkertaisesti hiton rasittavaa ja turhauttavaa, koska siitä puuttuu lähes kokonaan kaikki oleelliset, pitkäjänteisesti ratkaisuun pyrkivät elementit. Nyt kun pitäisi etsiä ratkaisuja siihen, miten tuota tulopuolen kakkua saataisiin nopeasti ja pysyvästi kasvatettua. Minusta tämä yksinkertaisesti tarkoittaisi mm. seuraavia teemoja:
1. Suomen viennin lisääminen
2. Suomen vientirakenteen nopea ja selkeä monipuolistaminen sekä vientiteollisuuden osaamisintensiivisyyden / jalostusasteen parantaminen
3. Osaamisintensiivisten teollisuusinvestointien moninkertaistaminen nykyisestä (sekä kotimaiset investoinnit että ulkomaisten investointien houkuttelu Suomeen)
Yllä mainitut elinkeinopoliittiset teemat olisivat nyt ainoa mahdollisuus saada kasvatettua yritysverotulopottia sekä tuloverotulopottia (työpaikkoja lisäämällä sekä korkean osaamisen maahanmuuton houkuttelulla).
Yllä mainituilla alueilla Suomen kilpailukyky on parantunut viime vuosina suhteessa verrokkimaihin aivan liian vähän ja osin se on jopa suhteellisesti heikentynyt.
Luonnollisesti tärkeää olisi keskustella myös rakenneuudistuksista kulupuolella, mutta tämän osalta taisin jo kunta- ja soteuudistuskeskustelujen myötä heittää hanskat tiskiin. Myös työmarkkinauudistuskeskustelu on ollut yhtä turhauttavaa.
Mutta ei mitään: jatketaan toki lillukanvarsilla.