Tavallaan tekisi mieli PS:ää äänestää, mutta muistissa on se, kun vuorotyöläisiltä halutaan viedä haittalisät, leikata valtionhallinnon lomia yms. Kokoomus ja PS olisi sellainen paketti, että meitä valtionhallinnon vuorotyöläisiä pantaisiin perseeseen oikealta ja vasemmalta tai se on iso huoli tässä.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
Eduskuntavaalit 2023
- Viestiketjun aloittaja Barnes
- Alkaa
- 379 539
- 4 394
Niin, vähän omaan kategoriaansa. Hanttihommarit olisivat enemmän nälkäpalkassa yrityksissä, ja huippuosaajat olisivat hyvällä palkalla yrityksissä. Hoitajat tarvitsisivat suomen/ruotsinkielentaitoa toisin kuin nämä(esim. huippuosaajat yrityksissä voisivat työskennellä ihan englanninkielellä, yleensä niin tehdäänkin).
Se onkin jo moneen kertaan käsitelty suomen lähi- ja perushoitajaliiton lausunnossa hallitukselle vuoden 2022 budjettiin https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2021-AK-395941.pdf .
Esim. maahanmuuttoon hoitajien lisäämiseksi saa lisätietoa juuri tästä kappaleesta:
"Kielitaidottomien maahanmuuttajien ja ilman riittävää alan koulutusta olevien ja kouluttamattomien työntekijöiden määrän lisäyksellä sote-sektorilla voi olla täysin päinvastainen vaikutus alan työllisten määriin, kuin mitä niillä tavoitellaan. Ne ovat lisäkuormitustekijöitä alalla jo toimiville työntekijöille ja voivat lisätä merkittävästi heidän halujaan poistua pois koko alalta. Maassamme on jo nyt useita kymmeniä tuhansia koulutettuja hoitajia, jotka ovat siirtyneet pois sote-alalta."
Huomaa erityisesti viimeinen lause:
"Maassamme on jo nyt useita kymmeniä tuhansia koulutettuja hoitajia, jotka ovat siirtyneet pois sote-alalta."
Niin, SDP:hän ei tietenkään mistään leikkaisi. Menoja lisää siellä, täällä ja täällä. Kaikille jotain. Sulla lisää tukia, sulle lisää tukia, ja sulle lisää tukia. Mistä rahat niihin? Jollain abstraktilla "talouskasvulla". Kyllä se talous tulee kasvamaan kun sitä vaan kovasti toivoo!
SDP:n ideana on tässä se, että se tietää ettei voi muodostaa hallitusta ilman kokoomusta, ja tietää myös ettei pysty mitenkään toteuttamaan näitä vaalilupauksia. Tämä sen koko vaaliohjelma on silmänlumetta, ja kun SDP pääsee hallitukseen, se vierittää syyt kaikista leikkauksista Kokoomuksen ylle, Marinin omalla lempitaktiikalla. "Me olisimme kyllä antaneet kaikille lisää, mutta paha ilkeä Kokoomus pakotti leikkaamaan!" - Ja kansa hurraa.
SDP on Suomen populistisin puolue. Ihme että ihmiset vielä menee retkuun.
PS oli jossain vaiheessa puolue, jolla oli eniten yrittäjiä jäsenistössä. Puolue on yrittänyt taiteilla duunareiden ja työnantajien välimaastossa, mutta pystyy joustamaan molempiin suuntaan kevyesti, jos saa omia ydintavoittetaan läpi. Demareita on käytetty lähinnä äänestäjien varastamiseen.
Kommentoin täältä kentältä sen verran jonkunlaisella kompetenssilla, että osa tuosta Paavolan allekirjoittamasta vetoomuksesta luonnollisesti on ihan asiaa, osa sitten ihan tyypillistä tuubaa.
Tunnen sote-alalla työskenteleviä ihmisiä mutta en tunne ketään joka on siirtynyt pois alalta. Siskoni on alalla ja hän on joskus kertonut lopettaneista työkavereistaan. Lopettamiselle on varmasti joku suuri yhteisnimittäjä mutta viimeisin tällainen jota kuulin oli kertomus yh-äidistä jolla oli kaksi alle kouluikäistä lasta. Saattaa olla että erilaiset sosiaalituet muodostivat yhdessä kombon joka toimi malliesimerkkinä kannustinloukosta. Miten asia on korjattavissa, ei yhtään mitenkään, kun sosiaaliturvasta leikkaaminen on mahdotonta. Ehkäpä lähihoitajille maksetaan lisää liksaa, tämä korjaisi asiaa toista kautta.
En osaa arvioida miten varteenotettava on näkemys siitä että työperäinen maahanmuutto voisi merkittävästi lisätä hoitajien poistumishaluja alalta. Riippuu varmaan siitä miten asiaa hoidetaan. Siskoni työpaikalla työtä tehdään kolmessa vuorossa niin että hoitajia on vuorossa aina kaksi paitsi yöllä vain yksi. Jos jonkun neropatin ideana on se että kielitaidoton maahanmuuttaja tulisi töihin siinä kuin uusi suomalainenkin, ei siis minään ylimääräisenä harjoittelijana, niin pidän kummallisena jos yksikköön jää yhtään työntekijää joka ei vakavasti harkitse alalta poistumista tai työpaikan vaihtamista. Näillä meidän "työperäistä maahanmuuttoa" ajavilla politiikoilla on vissiin joku huippuhyvä idea miten asia tullaan hoitamaan mutta on vaan jäänyt kertomatta kansalaisille. Kaikkea muuta on toki saatu kuulla, kehityksen jarrusta rasismiin ja muuta vastaavaa.
Vaalikeskustelut on käyty, listataanpa asioita, joista ei taaskaan keskusteltu asian tärkeyden vaatimalla tavalla. Yleisellä tasolla olisi pitänyt keskustella siitä suostumuksesta, jolla veronmaksaja antaa jälleen luvan verottaa itseään eli siirtää omia varojaan yhteiseen käyttöön. Millä perusteella tämä tapahtuu?
Lähinnä tulee mieleen se, että jonkinlainen suostumus on rationaalista, koskapa ihminen eksyneenä yksin autiomaassa (ilman yhteyttä tietoverkkoon) miljoonan arvoisen osakesalkkunsa kanssa ei omista yhtään mitään, hänen omistuksensa vaatii yhteiskunnan ja talousjärjestelmän ollakseen yksilölle hyödyllinen. Ilmeisesti yksilön on maksettava jotakin yhteiskunnalle, jotta voisi käyttää omaisuuttaan. Mutta mitä tämä maksu tarkalleen ottaen olisi?
Kun puhutaan yhteisten varojen käytöstä, ei kiinnitetä huomiota yleensä siihen, että nämä rahat ovat peräisin yritystoiminnasta eli markkinoilta. Jopa raaka-aineetkin ovat rahanarvoista tavaraa vasta kun niillä on käyttöä markkinoilla ja ne on jalostettu markkinoiden tarpeille sopivaksi. Lienee siis kohtuullista, että verokeskustelua voitaisiin edes joskus käydä markkinoiden viitekehyksestä käsin.
Markkinat aivan ilmeisesti tarvitsevat koulutettua työvoimaa, joten koulutuksen tärkeys on erittäin suuri. Se on ehkä tärkein yksittäinen valtion menoerä. Ilman koulutusta yksilökään ei normaalisti pärjää markkinoilla, joten hänen on rationaalista maksaa toimivasta koulutusjärjestelmästä. Koulutusjärjestelmä markkinoiden näkökulmasta taas pitää olla sellainen, että se mahdollistaa mahdollisimman monen tasokkaan koulutuksen. Ilmaisuus ei ole ollenkaan huono juttu markkinoille, siis tähän osaan pitääkin panostaa verotuksen kautta.
Toinen tärkeä osa on infrastruktuuri eli se, että tavarat ja palvelut kyetään tehokkaasti viemään kuluttajille asti. Siis esimerkiksi tieverkoston tai tietoliikenneverkoston ylläpito on keskeistä markkinoille. Sisäinen turvallisuus eli vaikkapa puolustusmenot puolustavat paikkaansa, sillä örkit on pidettävä rajan takana, maksoi mitä maksoi.
Täystyöllisyys on käytännössä saavuttamaton asia, johtuen markkinaheilahteluista ja työn hinnasta, joka asettaa rajat sille, miten paljon yrityksien kannattaa palkata työvoimaa tyydyttämään tuotteiden ja palveluksien kysyntää. Tähän liittyvä tekijä on työvoimareservi, markkinat selvästikin tarvitsevat tietyn ylijäämän työntekijöitä, joita voidaan sitten noususuhdanteen tullen palkata yrityksiin. Tällöin myös työttömyyskorvauksen idea tulee ymmärretyksi. Jonkun pitää maksaa siitä, että työntekijä pysyy alalla ja odottaa sopivan työpaikan ja tilaisuuden löytymistä. Mutta olennaista on se, että työttömyyskorvaus on tarkoitettu vain helpottamaan siirtymistä työstä toiseen, ei oleilua tyhjän panttina.
Jonkinasteinen sosiaaliturva, esimerkiksi asumistuki on tarpeen, sillä asumisen kustannukset voivat yllättää myös työssäkäyvän. On rationaalista maksaa siitä, että valtio järjestää sen vajeen, mihin ihmisen saama pieni palkka ei kaikilla paikkakunnilla riitä. Työntekijä tarvitsee asunnon ja nykyisin yritykset eivät niitä järjestä tai omista, kuten aikoinaan teollisuuslaitoksissa oli tapana. Asuminen on kallista, sillä asunnon tarjoajat tarvitsevat omaan sijoitukseensa korvauksen.
Terveydenhuolto pitää myös järjestää ja Suomessa ollaan totuttu siihen, että sen järjestää valtio. Tietenkin on olemassa työterveydenhuolto, mutta kaikkia tapauksia sekään ei kata. Pitäähän myös tulevien työntekijöiden terveyttä ylläpitää.
Kun nämä erilaiset talouden vaatimat välttämättömyydet on perattu pois, siirrytään moraalin alueelle. Kysymys on yksinkertainen, miksi minun pitäisi maksaa sellaisten ihmisten toimeentulosta, jotka eivät tuota mitään ja jotka eivät koskaan tule tuottamaan mitään? Tässä tulee esille kysymys yhteiskuntarauhasta, missä määrin kansalaisen tulee maksaa siitä, että osattomat eivät nouse kapinaan tai rikollisuuden taso nouse sietämättömän korkeaksi? Sama pätee myös muihin valtion menoryhmiin. Nämä kysymykset ovat niitä, mistä vaalikeskusteluissa olisi pitänyt käsitellä syvällisesti, mutta niitä keskusteluja ei koskaan Suomessa käydä.
Vasemmistolaiseen ajatteluun kuuluu, että kansalaisen rahat kuuluvat valtiolle, joka armollisesti ottaa vain leijonanosan osan niistä ja käyttää ne tarkoituksiin, joista veronmaksaja ei ole antanut suostumustaan. Vasemmisto on valmis viemään sinulta kaiken, mikä ei ole pultattu kiinni, siis rahasi, osakkeesi, asuntosi tai vaikkapa Hornettimme. Jos kaunis nainen lupaa Hornetteja jonnekin, niin totta kai tällaista toivetta pitää kunnioittaa, eikä pitää kyseistä yksilöä epäpätevänä tehtäväänsä.
Ihan sivumennen sanoen, hornetepisodi on se tapa, jolla vasemmisto asiaansa nykyisin ajaa. Jos asioita todellakin puitaisiin demokraattisesti eli vaatisi eri asianosaisten suostumusta ennen kuin jotakin päätettäisiin, alijäämäkin olisi vain kaukainen muisto. Mutta vieläkin poliittisessa järjestelmässämme häntä heiluttaa koiraa, vaikka vasemmiston kannatus on alle 30%.
Yksi keskustelun aihe, jonka esittäjä tulee yhtä varmasti epäsuosituksi kuin se, joka heiluttaisi natsilippua Hakaniemen torilla, on kysymys työn uusjaosta. On olemassa paljon, siis ainakin 10-15 prosenttia ihmisiä, jotka ovat "kognitiivisesti työrajoitteisia", eli työn organisoitumisen asteen muuttuessa, eivät kykene saamaan työtä vapailta markkinoilta. Ko. ihmiset eivät pärjää koulutusjärjestelmässämmekään, sillä koulukin vaatii tiettyä kognitiivista perustasoa. Vain suojatyöllä nämä ihmiset voidaan työllistää: toki yrityksetkin tarvitsevat yksinkertaista kokoonpanotyötä, mutta länsimailla palkkataso on liian korkea, jotta tällaisesta työstä kannattaisi maksaa paljoa. Tällainen huomautus on tasa-arvon vastaista ja siksi, yksikään valtavirran poliitikkomme ei suostu koskemaan kysymykseen pitkällä kepilläkään.
Syrjäytymisellä on tietenkin muitakin syitä kuin kognitiiviset rajoitteet ja niistä ollaan keskusteltu varsin paljon, on myös yksilöllisiä syitä, joihin ei järjestelmän taholta voida vaikuttaa juurikaan. Alkoholia ei voida poistaa myynnistä, vaikka sen väärinkäyttö tuhoaakin monta ihmiselämää. Valtion tuloihin alkoholin myynnillä on suuri vaikutus ja siksi keskusteltu tästä asiasta hipookin tekopyhyyden maailmanennätystä.
Lisää epäsuosiota. Eläkeläisten asema on myös olennainen kysymys, jossa mennään moraalin alueelle. Eläkeläisten pitäisi tulla työeläkkeellään toimeen. Ilmeinen fakta on se, että on olemassa paljon ihmisiä, joilla ei kummoista työuraa ole. On esimerkiksi paljon naisia, jotka ovat tehneet koko ikänsä kotitaloustyötä, jonka arvoa on vaikea arvioida, mutta joka on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Lisäksi on erilaisia työkyvyttömiä ihmisiä, miten heidän tukemiseensa pitäisi suhtautua. Markkinat eivät kerro vastausta, toki yritysverotus pakottaa myös yritykset jakamaan varojaan tällaiseen toimintaan.
Globaalit ilmastohuolet ovat asia, jota pitää myös arguksen silmällä katsella. Kyllä, ilmasto lämpenee, mutta ilmastopolitiikka on toinen asia. Missä määrin Suomen pitää tässä asiassa tuhota omaa talouttaan, on tärkeä evaluaation paikka. Saksan näpäytys sähköautoilulle tuli kreivin aikaan. Onhan tavattoman hölmöä panostaa vain yhteen teknologiaan, kun muitakin ilmastoystävällisiä teknologioita on olemassa. Markkinoiden suhtautuminen ilmastokysymykseen on pääosin myönteinen, joten tästä asiasta löytynee tervettä järkeä ja veronmaksajaa tyydyttävä toimintatapa. Tärkeintä tietysti olisi se, että taloutemme hyötyisi uusien teknologioiden kehittelystä.
Lapsien mielenterveysongelmat ovat toisaalta asia, johon kannattaa yritystenkin näkökulmasta panostaa, sillä yhteiskunta, jossa tulevat työntekijät ovat täysin sekaisin, ei toimi optimaalisesti. Tästä varmaan kaikki ovat yksimielisiä. Toisaalta myös aikuisten terveyden ylläpitämisen tukeminen on rationaalista toimintaa. Markkinat eivät voi kuitenkaan sanella ihmisille sitä, miten paljon he omaehtoisesti liikkuvat ja elävät terveellisesti. Yritysten työntekijöiden ei ole pakko osallistua mihinkään kuntonsa ylläpitämiseen, vaan yritys voi vain tarjota mahdollisuuksia terveyden ylläpitämiseen. Valtion saattaa olla järkevää edistää kansalaistensa fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitoa.
On myös asioita, kuten kulttuuri ja sen osa-alueena urheilu, joka on selkeästi kansalaisten itsensä arvioitavissa. Mitään rahanjakoautomaattia ei tällaisiin asioihin ole perusteltua antaa.
Eli, lyhyemmin, jokainen verovaroin kerätty sentti pitää korvamerkitä, mitään automaatteja ei kansalaisen tule antaa hyviin, edes yleviin tarkoituksiinkaan. Ideaalitapauksessa kansalainen päättäisi itse, mihin tietty osa häneltä pakolla kerättävistä rahoista tulee laittaa: koulutukseen, liikenteeseen, kulttuuriin yms. Tällaisesta vaalikeskustelusta voidaan vain unelmoida. Ilmeisesti vasta kun vasemmiston kannatus laskee 10 prosenttiin, joku uskaltaa esittää tällaisia perustavia kysymyksiä. Vasemmistolaisuus on syvällä alitajunnassamme, pelokas Petterikään ei todella uskaltanut kyseenalaistaa mitään remonttiryhmänsä (usvainen 70-luku) saavutuksista yhteiskuntaelämän alueella vaaliväittelyissä.
Toisaalta, ei myöskään vasemmiston tarjoamia ideoita tule torjua, jos ne hyödyttävät taloussysteemiin toimintaa eli auttavat talouttamme toimimaan optimaalisesti. Kaikki ideologiat ja ideat ovat tässä suhteessa neutraaleja. Mutta kaikki ne ideat, joiden vaikutukset talouteemme ovat haitallisia, tulee sellaisiksi osoittaa vaikkapa vaaliväittelyissä. Tilanne, jossa taloutemme perustuisi esimerkiksi suunnattomiin öljyvaroihin, muuttaisi myös sosiaalivaltion ideaa toisenlaiseksi. Öljyvarat kuuluisivat jokaiselle kansalaiselle, jolloin myös niistä saatava hyöty pitäisi jakaa tasaisemme kansalle, jopa niille, jotka ei tee mitään. Meillä ei ihan tällaisia varoja ole, vaan taloutemme perustuu korkeaan jalostusasteeseen ja yksityiseen yrittämiseen.
Valtio on vapaiden kansalaistensa muodostama yhteisö. Kansalaisilla on oikeus itse päättää, mitä heiltä otetuilta rahoilla tehdään. Eikä niin, että kuuntelemme nöyrinä, äänettöminä yhtiömiehinä, mitä joku Li tai Sanna tai Mariakin taas keksii päänmenoksemme. Tai jos sitten kansalaiset päätyvät nykyisen kaltaiseen systeemiin demokraattisen keskustelun ja päätöksenteon kautta, tämäkin on ihan fine. Epäilen kuitenkin, että kun asiat artikuloidaan ja esitetään kansalaisille hiukan toisessa valossa, verotuskohteisiinkin tulisi muutoksia, saati verotuksen määrään.
Ja ennen kaikkea, kriittisen keskustelun kautta valtion budjetti saataisiin tasapainoon ja kaikki ne ideat, joissa ehdotetaan lisää velanottoa, ammuttaisiin raa´asti lennosta kuin Satu Mäkelä-Nummela aikoinaan teki savikiekoille. Suomen talous ei ole mikään pandoran lipas, josta on rajattomasti jaossa kaikkiin hyviin tarkoituksiin.
Kun nyt olemme päässeet Venäjästä eroon, eiköhän seuraava askel ole se, että tutkiskelemme hiukan omaa sisäistä demariuttamme ja mietimme, pitäisikö sekin häätää vähän kauemmaksi ajatuksistamme. Tällä hetkellähän me olemme käytännössä kaikki demareita, valmiita kasaamaan kaikki säästömmekin yhteiseen kekoon. Kokonaisveroasteemme on sitä luokkaa, ettei ihmekään, jos palkalla ei oikein tule toimeen.
Lähinnä tulee mieleen se, että jonkinlainen suostumus on rationaalista, koskapa ihminen eksyneenä yksin autiomaassa (ilman yhteyttä tietoverkkoon) miljoonan arvoisen osakesalkkunsa kanssa ei omista yhtään mitään, hänen omistuksensa vaatii yhteiskunnan ja talousjärjestelmän ollakseen yksilölle hyödyllinen. Ilmeisesti yksilön on maksettava jotakin yhteiskunnalle, jotta voisi käyttää omaisuuttaan. Mutta mitä tämä maksu tarkalleen ottaen olisi?
Kun puhutaan yhteisten varojen käytöstä, ei kiinnitetä huomiota yleensä siihen, että nämä rahat ovat peräisin yritystoiminnasta eli markkinoilta. Jopa raaka-aineetkin ovat rahanarvoista tavaraa vasta kun niillä on käyttöä markkinoilla ja ne on jalostettu markkinoiden tarpeille sopivaksi. Lienee siis kohtuullista, että verokeskustelua voitaisiin edes joskus käydä markkinoiden viitekehyksestä käsin.
Markkinat aivan ilmeisesti tarvitsevat koulutettua työvoimaa, joten koulutuksen tärkeys on erittäin suuri. Se on ehkä tärkein yksittäinen valtion menoerä. Ilman koulutusta yksilökään ei normaalisti pärjää markkinoilla, joten hänen on rationaalista maksaa toimivasta koulutusjärjestelmästä. Koulutusjärjestelmä markkinoiden näkökulmasta taas pitää olla sellainen, että se mahdollistaa mahdollisimman monen tasokkaan koulutuksen. Ilmaisuus ei ole ollenkaan huono juttu markkinoille, siis tähän osaan pitääkin panostaa verotuksen kautta.
Toinen tärkeä osa on infrastruktuuri eli se, että tavarat ja palvelut kyetään tehokkaasti viemään kuluttajille asti. Siis esimerkiksi tieverkoston tai tietoliikenneverkoston ylläpito on keskeistä markkinoille. Sisäinen turvallisuus eli vaikkapa puolustusmenot puolustavat paikkaansa, sillä örkit on pidettävä rajan takana, maksoi mitä maksoi.
Täystyöllisyys on käytännössä saavuttamaton asia, johtuen markkinaheilahteluista ja työn hinnasta, joka asettaa rajat sille, miten paljon yrityksien kannattaa palkata työvoimaa tyydyttämään tuotteiden ja palveluksien kysyntää. Tähän liittyvä tekijä on työvoimareservi, markkinat selvästikin tarvitsevat tietyn ylijäämän työntekijöitä, joita voidaan sitten noususuhdanteen tullen palkata yrityksiin. Tällöin myös työttömyyskorvauksen idea tulee ymmärretyksi. Jonkun pitää maksaa siitä, että työntekijä pysyy alalla ja odottaa sopivan työpaikan ja tilaisuuden löytymistä. Mutta olennaista on se, että työttömyyskorvaus on tarkoitettu vain helpottamaan siirtymistä työstä toiseen, ei oleilua tyhjän panttina.
Jonkinasteinen sosiaaliturva, esimerkiksi asumistuki on tarpeen, sillä asumisen kustannukset voivat yllättää myös työssäkäyvän. On rationaalista maksaa siitä, että valtio järjestää sen vajeen, mihin ihmisen saama pieni palkka ei kaikilla paikkakunnilla riitä. Työntekijä tarvitsee asunnon ja nykyisin yritykset eivät niitä järjestä tai omista, kuten aikoinaan teollisuuslaitoksissa oli tapana. Asuminen on kallista, sillä asunnon tarjoajat tarvitsevat omaan sijoitukseensa korvauksen.
Terveydenhuolto pitää myös järjestää ja Suomessa ollaan totuttu siihen, että sen järjestää valtio. Tietenkin on olemassa työterveydenhuolto, mutta kaikkia tapauksia sekään ei kata. Pitäähän myös tulevien työntekijöiden terveyttä ylläpitää.
Kun nämä erilaiset talouden vaatimat välttämättömyydet on perattu pois, siirrytään moraalin alueelle. Kysymys on yksinkertainen, miksi minun pitäisi maksaa sellaisten ihmisten toimeentulosta, jotka eivät tuota mitään ja jotka eivät koskaan tule tuottamaan mitään? Tässä tulee esille kysymys yhteiskuntarauhasta, missä määrin kansalaisen tulee maksaa siitä, että osattomat eivät nouse kapinaan tai rikollisuuden taso nouse sietämättömän korkeaksi? Sama pätee myös muihin valtion menoryhmiin. Nämä kysymykset ovat niitä, mistä vaalikeskusteluissa olisi pitänyt käsitellä syvällisesti, mutta niitä keskusteluja ei koskaan Suomessa käydä.
Vasemmistolaiseen ajatteluun kuuluu, että kansalaisen rahat kuuluvat valtiolle, joka armollisesti ottaa vain leijonanosan osan niistä ja käyttää ne tarkoituksiin, joista veronmaksaja ei ole antanut suostumustaan. Vasemmisto on valmis viemään sinulta kaiken, mikä ei ole pultattu kiinni, siis rahasi, osakkeesi, asuntosi tai vaikkapa Hornettimme. Jos kaunis nainen lupaa Hornetteja jonnekin, niin totta kai tällaista toivetta pitää kunnioittaa, eikä pitää kyseistä yksilöä epäpätevänä tehtäväänsä.
Ihan sivumennen sanoen, hornetepisodi on se tapa, jolla vasemmisto asiaansa nykyisin ajaa. Jos asioita todellakin puitaisiin demokraattisesti eli vaatisi eri asianosaisten suostumusta ennen kuin jotakin päätettäisiin, alijäämäkin olisi vain kaukainen muisto. Mutta vieläkin poliittisessa järjestelmässämme häntä heiluttaa koiraa, vaikka vasemmiston kannatus on alle 30%.
Yksi keskustelun aihe, jonka esittäjä tulee yhtä varmasti epäsuosituksi kuin se, joka heiluttaisi natsilippua Hakaniemen torilla, on kysymys työn uusjaosta. On olemassa paljon, siis ainakin 10-15 prosenttia ihmisiä, jotka ovat "kognitiivisesti työrajoitteisia", eli työn organisoitumisen asteen muuttuessa, eivät kykene saamaan työtä vapailta markkinoilta. Ko. ihmiset eivät pärjää koulutusjärjestelmässämmekään, sillä koulukin vaatii tiettyä kognitiivista perustasoa. Vain suojatyöllä nämä ihmiset voidaan työllistää: toki yrityksetkin tarvitsevat yksinkertaista kokoonpanotyötä, mutta länsimailla palkkataso on liian korkea, jotta tällaisesta työstä kannattaisi maksaa paljoa. Tällainen huomautus on tasa-arvon vastaista ja siksi, yksikään valtavirran poliitikkomme ei suostu koskemaan kysymykseen pitkällä kepilläkään.
Syrjäytymisellä on tietenkin muitakin syitä kuin kognitiiviset rajoitteet ja niistä ollaan keskusteltu varsin paljon, on myös yksilöllisiä syitä, joihin ei järjestelmän taholta voida vaikuttaa juurikaan. Alkoholia ei voida poistaa myynnistä, vaikka sen väärinkäyttö tuhoaakin monta ihmiselämää. Valtion tuloihin alkoholin myynnillä on suuri vaikutus ja siksi keskusteltu tästä asiasta hipookin tekopyhyyden maailmanennätystä.
Lisää epäsuosiota. Eläkeläisten asema on myös olennainen kysymys, jossa mennään moraalin alueelle. Eläkeläisten pitäisi tulla työeläkkeellään toimeen. Ilmeinen fakta on se, että on olemassa paljon ihmisiä, joilla ei kummoista työuraa ole. On esimerkiksi paljon naisia, jotka ovat tehneet koko ikänsä kotitaloustyötä, jonka arvoa on vaikea arvioida, mutta joka on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Lisäksi on erilaisia työkyvyttömiä ihmisiä, miten heidän tukemiseensa pitäisi suhtautua. Markkinat eivät kerro vastausta, toki yritysverotus pakottaa myös yritykset jakamaan varojaan tällaiseen toimintaan.
Globaalit ilmastohuolet ovat asia, jota pitää myös arguksen silmällä katsella. Kyllä, ilmasto lämpenee, mutta ilmastopolitiikka on toinen asia. Missä määrin Suomen pitää tässä asiassa tuhota omaa talouttaan, on tärkeä evaluaation paikka. Saksan näpäytys sähköautoilulle tuli kreivin aikaan. Onhan tavattoman hölmöä panostaa vain yhteen teknologiaan, kun muitakin ilmastoystävällisiä teknologioita on olemassa. Markkinoiden suhtautuminen ilmastokysymykseen on pääosin myönteinen, joten tästä asiasta löytynee tervettä järkeä ja veronmaksajaa tyydyttävä toimintatapa. Tärkeintä tietysti olisi se, että taloutemme hyötyisi uusien teknologioiden kehittelystä.
Lapsien mielenterveysongelmat ovat toisaalta asia, johon kannattaa yritystenkin näkökulmasta panostaa, sillä yhteiskunta, jossa tulevat työntekijät ovat täysin sekaisin, ei toimi optimaalisesti. Tästä varmaan kaikki ovat yksimielisiä. Toisaalta myös aikuisten terveyden ylläpitämisen tukeminen on rationaalista toimintaa. Markkinat eivät voi kuitenkaan sanella ihmisille sitä, miten paljon he omaehtoisesti liikkuvat ja elävät terveellisesti. Yritysten työntekijöiden ei ole pakko osallistua mihinkään kuntonsa ylläpitämiseen, vaan yritys voi vain tarjota mahdollisuuksia terveyden ylläpitämiseen. Valtion saattaa olla järkevää edistää kansalaistensa fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitoa.
On myös asioita, kuten kulttuuri ja sen osa-alueena urheilu, joka on selkeästi kansalaisten itsensä arvioitavissa. Mitään rahanjakoautomaattia ei tällaisiin asioihin ole perusteltua antaa.
Eli, lyhyemmin, jokainen verovaroin kerätty sentti pitää korvamerkitä, mitään automaatteja ei kansalaisen tule antaa hyviin, edes yleviin tarkoituksiinkaan. Ideaalitapauksessa kansalainen päättäisi itse, mihin tietty osa häneltä pakolla kerättävistä rahoista tulee laittaa: koulutukseen, liikenteeseen, kulttuuriin yms. Tällaisesta vaalikeskustelusta voidaan vain unelmoida. Ilmeisesti vasta kun vasemmiston kannatus laskee 10 prosenttiin, joku uskaltaa esittää tällaisia perustavia kysymyksiä. Vasemmistolaisuus on syvällä alitajunnassamme, pelokas Petterikään ei todella uskaltanut kyseenalaistaa mitään remonttiryhmänsä (usvainen 70-luku) saavutuksista yhteiskuntaelämän alueella vaaliväittelyissä.
Toisaalta, ei myöskään vasemmiston tarjoamia ideoita tule torjua, jos ne hyödyttävät taloussysteemiin toimintaa eli auttavat talouttamme toimimaan optimaalisesti. Kaikki ideologiat ja ideat ovat tässä suhteessa neutraaleja. Mutta kaikki ne ideat, joiden vaikutukset talouteemme ovat haitallisia, tulee sellaisiksi osoittaa vaikkapa vaaliväittelyissä. Tilanne, jossa taloutemme perustuisi esimerkiksi suunnattomiin öljyvaroihin, muuttaisi myös sosiaalivaltion ideaa toisenlaiseksi. Öljyvarat kuuluisivat jokaiselle kansalaiselle, jolloin myös niistä saatava hyöty pitäisi jakaa tasaisemme kansalle, jopa niille, jotka ei tee mitään. Meillä ei ihan tällaisia varoja ole, vaan taloutemme perustuu korkeaan jalostusasteeseen ja yksityiseen yrittämiseen.
Valtio on vapaiden kansalaistensa muodostama yhteisö. Kansalaisilla on oikeus itse päättää, mitä heiltä otetuilta rahoilla tehdään. Eikä niin, että kuuntelemme nöyrinä, äänettöminä yhtiömiehinä, mitä joku Li tai Sanna tai Mariakin taas keksii päänmenoksemme. Tai jos sitten kansalaiset päätyvät nykyisen kaltaiseen systeemiin demokraattisen keskustelun ja päätöksenteon kautta, tämäkin on ihan fine. Epäilen kuitenkin, että kun asiat artikuloidaan ja esitetään kansalaisille hiukan toisessa valossa, verotuskohteisiinkin tulisi muutoksia, saati verotuksen määrään.
Ja ennen kaikkea, kriittisen keskustelun kautta valtion budjetti saataisiin tasapainoon ja kaikki ne ideat, joissa ehdotetaan lisää velanottoa, ammuttaisiin raa´asti lennosta kuin Satu Mäkelä-Nummela aikoinaan teki savikiekoille. Suomen talous ei ole mikään pandoran lipas, josta on rajattomasti jaossa kaikkiin hyviin tarkoituksiin.
Kun nyt olemme päässeet Venäjästä eroon, eiköhän seuraava askel ole se, että tutkiskelemme hiukan omaa sisäistä demariuttamme ja mietimme, pitäisikö sekin häätää vähän kauemmaksi ajatuksistamme. Tällä hetkellähän me olemme käytännössä kaikki demareita, valmiita kasaamaan kaikki säästömmekin yhteiseen kekoon. Kokonaisveroasteemme on sitä luokkaa, ettei ihmekään, jos palkalla ei oikein tule toimeen.
Viimeksi muokattu:
@IceWalker Pitkästä ja ansiokkaasta tekstistä jäi kokonaan pois tutkimus ja kehitys. Tarkoituksella vai tahattomasti?
Vaalipaneeleissa on ollut erikoisimpia juttuja se, kuinka vastenmielisenä vasemmalla edelleen nähdään yritystoiminta, ainakin yksityinen.
Toki Marinin valtakausi antoi viitteitä siitä jo päivästä yksi alkaen, mutta hankala oli uskoa, ettei meno laannu yhtään.
Veronkiertoon tuleekin puuttua, mutta veronkiertäjän/porsaanreiän/vuorineuvoksen/tms pahuuden ilmentymän leiman on Marinilta saanut etukäteen tilaamatta ihan vain sillä, että käy töissä ja tienaa sillä sen verran, ettei jokainen penni mene valtion pakollisiin kuluihin.
Itse olen töissä mutta en yrittäjänä. Sivusta olen kuitenkin seurannut elämää ja todennut, että vuorineuvoksen leveilystä puhuisi vähemmän, jos päivääkään seuraisi yrittäjän arkea.
Toki tiedämme, että kateustilaston kärjessä on yritysten johtajia, muta se ei määrittele koko kuvaa. Enkä osaa sitäkään katsoa poskipäät punaisina hehkuen, että "noilla on rahat, jotka oikeasti kuuluisivat minulle".
Toki Marinin valtakausi antoi viitteitä siitä jo päivästä yksi alkaen, mutta hankala oli uskoa, ettei meno laannu yhtään.
Veronkiertoon tuleekin puuttua, mutta veronkiertäjän/porsaanreiän/vuorineuvoksen/tms pahuuden ilmentymän leiman on Marinilta saanut etukäteen tilaamatta ihan vain sillä, että käy töissä ja tienaa sillä sen verran, ettei jokainen penni mene valtion pakollisiin kuluihin.
Itse olen töissä mutta en yrittäjänä. Sivusta olen kuitenkin seurannut elämää ja todennut, että vuorineuvoksen leveilystä puhuisi vähemmän, jos päivääkään seuraisi yrittäjän arkea.
Toki tiedämme, että kateustilaston kärjessä on yritysten johtajia, muta se ei määrittele koko kuvaa. Enkä osaa sitäkään katsoa poskipäät punaisina hehkuen, että "noilla on rahat, jotka oikeasti kuuluisivat minulle".
Näin vaalipäivänä on silti hyvä korostaa luottamusta suomalaisen politiikan kykyyn löytää kompromisseja. Jokaisella on suosikkinsa tietysti, enkä kiistä, etteikö esimerkiksi nykyisen hallituksen jatko olisi iso pettymys.
Niillä pelimerkeillä täytyy kuitenkin mennä, mitä vaalien tulosillan jälkeen on käytettävissä. Aurinko nousee huomennakin, Porissa varmaan jo ennen seiskaa, en nyt ole tarkkaa aikaa katsonut.
Niillä pelimerkeillä täytyy kuitenkin mennä, mitä vaalien tulosillan jälkeen on käytettävissä. Aurinko nousee huomennakin, Porissa varmaan jo ennen seiskaa, en nyt ole tarkkaa aikaa katsonut.
No voisiko kuitenkin Marinin hallituksen ansioksi lukea äänestysaktiivisuuden mahdollisen kasvun?:)
Karhunkulta
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, Skellefteå AIK
Tottakai voi. Ainakin heidän mielestään. Jos olisi Kokoomus ollut johdossa, niin kukaan ei olisi äänestänyt, koska Kokoomus kieltäisi sen ja loisi diktatuurin Suomeen. Olen oppinut Marinilta paljon kuten huomaatte.
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kohta laitan vaalihanskat käteen ja lähden äänestämään. Vaalikahvit pitää juoda myös jossain vaiheessa, tosin nyt juon vasta ns. aamukahvia.
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Rippipuku päälle ja äänestyshousut jalkaan. Itselläkin jäi äänestäminen tälle päivää.
Onko ne jollain lailla erityiset? Nahkaiset, perusvanttuut vai sporttiset? Voisin kuvitella sinulle oikein kunnon perinteiset vaalirukkaset!
Silti kannastus todenköisesti pysyy todella hyvänä, mikä on kaiketi hallituspuolueelle sangen harvinaista. Toisinkin voi siis joku asiat nähdä.
Karhunkulta
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, Skellefteå AIK
Itse kuvittelin ne jokseenkin samanlaisiksi, kuin Routalemmen ajohanskat Pasilassa.
Saako vaalimusiikkia laittaa?
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tuollaiset nahkahanskat ne on.
Piti tähän loppuun asti pohtia omaa ehdokasta, valitsen kahdesta itselleni nyt sen joka on se tuntemattomampi. Toinen vaihtoehto todennäköisesti pääsee läpi ilman minuakin. Sama puolue toki molemmilla.
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
No siis tämmöisethän ne varmasti on.
Liitteet
Itsehän äänestin jo alkuviikosta ennakkoon. Nyt vain odottelemaan (toivomaan) mieleistä lopputulosta.
Vaalihanskat eivät ole samat kuin ajohanskat? Sama kai se toki on mitkä vetää käteensä.
Se on täälläkin viikonloppusiivous tehty, naamakarvat ajettu ja kohta pitää vääntäytyä pesulle, niin voi suihkunraikkaana käydä toteuttamassa demokratiaa. Ääneni annan suoraselkäiselle oikeistoliberaalille puolueelle, joka ei ole hirttäytynyt yhden asian puolueeksi. Liberaalipuolueen jytky tulossa!
Stuttgarter
Jäsen
Täälläkin on vedetty käteen ja kohta kohti vaaliuurnia! Kahden vaiheilla vielä ollaan mutta äänestänen perinteisesti.
E: Hanskat siis.
E: Hanskat siis.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy