Tuli katsottua Ilta-Sanomien tentti, joten pari(sataa) sanaa siitä.
Tuttuun tapaan kaikki puolueet olivat "tavallisen suomalaisen asialla", ja tavallinen suomalainen on siis kärsimyksestä ja kurjuudesta toiseen asteleva ihan_tavallinen_kansalainen, jolle faktat pitää annostella kuin puuro vauvalle. Tälle fantasiahahmolle jaettavien etuisuuksien ja tukien määrä on jälleen vaalien ykkösteema.
Kuten johdattelustani voi päätellä, tentissä ei muusta puhuttukaan kuin rahan jakamisesta. "Nämä ovat arvovalintoja", kuten Marin toisteli. Orpo yritti toisinaan tuoda vyönkiristysteemaa mukaan, mutta hetken päästä hänkin oli jo muistuttamassa, kuinka moni suomalaisperhe on ahdingossa.
Luulin hetkellisesti, että Ilta-Sanomat on tehnyt ryhdikkään päätöksen ja hankkinut tekniikan, jolla mikit saadaan tarpeen mukaan suljettua. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin jokin yhteysongelma. Tentissä puhuttiin niin paljon päälle, että jouduin välillä laittamaan volyymit minimiin, jotta kotitalouden stressitasot ei nouse liikaa.
Paljon oli myös jaarittelua. Kun puheenjohtajilta kysyttiin sähkölaskun suuruutta, kolme sekuntia kestävän suoran vastauksen sijaan kuultiin minuutin monologeja. Petteri Orpo onnistui mm. rakentamaan aasinsillan Olkiluoto 3:een.
Illan parhaat onnistujat:
Marin:
Todella napakka ja itsevarman oloinen. Puhuu koko hallituksen puolesta, mutta osaa silti tuoda esille, mikä on nimenomaan sdp:n linja. Antaa passiivista painetta hallituksen muille puolueille vähän väliä.
Orpo:
Torjuntavoitto. Oli levollisen oloinen, mutta puheessa oli kuitenkin riittävää energiaa. Käänsi kaikkien tietämän ennakkosuosikin aseman edukseen; suorastaan uhriutui siitä, että häntä pidetään vaalien voittajana.
Tasollaan:
Purra:
Kärkkäästi riitelevä ja aktiivinen. Yritti haastaa etenkin vihreitä ja viisastella, miten perussuomalaiset ovat nähneet kaiken jo hyvissä ajoin. Onnistui mielestäni erottumaan joukosta, osin Ohisalon heikkouden takia.
Andersson:
Mielestäni ei aivan parhaimmillaan, mutta silti kohtuullinen. Tuo kyllä voimakkaasti omia kantojaan esille, mutta hallitusyhteistyö syö uskottavuutta. Tulee olo, että vasemmistoliitto on hallituksessa ikään kuin oppositiossa omine ehdotuksineen.
Epäonnistujat:
Saarikko:
Laitoin niukasti tähän kategoriaan, vaikka periaatteessa oli tasollaan. On aina suht sujuvasanainen ja "uskottava", mutta mielestäni hän on vajonnut jonkinlaiseen miellyttämismoodiin; kaikille tarjotaan kaikkea ja yritetään maalata keskustasta samalla vastuunkantajaa ja pelastajaa. Korkovähennysoikeuden varovainen kannattaminen on jälleen yksi esimerkki loputtomista rahahanoista, joita Saarikolla tuntuu olevan porvarikiillotuksen alla.
Ohisalo:
Mielestäni ylivoimaisesti tentin heikoin. Karisma puuttuu ja puhe tulee kuin tekoälyrobotilta. Yritti haastaa persuja, mutta tämä kuvio on niin ennalta-arvattava ja käsikirjoitettu, että sanoma ei purrut lainkaan. Höpötteli taas ummet ja lammet aurinkopaneeleista ja tuulivoimasta; eikö vihreillä ole mitään muuta sanottavaa mihinkään muuhun? Ihmisiä kiinnostaa nyt perustoimeentulo ja talouden iso kuva eikä lumihangen alta pilkottavat paneelit.