On mielestäni erikoista politiikka demareilta ilmoittaa jo etukäteen ennen vaaleja, että eivät tule samaan hallitukseen PS:n kanssa vedoten arvopohjaan ja niiden eroihin. Ymmärtäisin tämän, jos vaalit olisi käyty, persut vetäisi hallitusneuvotteluja, olisi esitellyt hallitusohjelmansa ja joka olisi lähtökohtaisesti täysin ristiriidassa demareiden tavoitteiden kanssa. Demarit tuli - kenties tahtomattaankin - myöntäneeksi ettei se ole kykeneväinen eikä halukas kompromisseihin eikä se pyri konsensukseen, joka politiikan pelikentillä on hieman sama kuin tahallinen oma maali. Lopulta tällaisella ideologisen vastakkainasettelun kärjistämiseen pyrkivällä politiikalla on kovin vähän annettavaa mm. niissä talouden talkoissa, joihin Suomen on pakko ryhtyä pitkään jatkuneen vastuuttoman talouspolitiikan vuoksi, jossa julkiset menot ovat riistäytymässä käsissä. Etenkin kuluneen hallituskauden aikana. Ehkä siinä onkin lopulta syy, miksi on helpompi vedota arvopohjiin - jo etukäteen - kuin olla valmiudessa osallistumaan käsien työntämiseen saveen käsiensä kuuraamisen sijaan.
Olisi toivottavaa, että poliitikot - yli puoluerajojen - ymmärtäisivät, että valtio toki saa uutta lainaa, kunnes ei enää saa. Silloin julkiset eläkkeet puolitetaan, tulonsiirrot puolitetaan, joka neljäs valtion/kunnan työntekijä saa potkut, valtionyhtiöt realisoidaan, Suomeen 100 kuntaa jne. Poliitikot voi tasapainottaa budjetin, tai sitten velkojat tekee sen. Ja kun velkojat tekee sen, niin siinä vaiheessa nämä vastatuuleen kiljutut, kirkasotsaiset arvopohjat ovat yhtä tyhjiä kuin valtion kassa.
Ja ettei mene liian synkäksi niin loppukevennyksenä:
Kuinka monta sosialistia tarvitaan vaihtamaan lamppu?
-Ei yhtään. Marin sanoi, että hän korjasi sen jo ja nyt sosialistit istuvat pimeässä huoneessa ja taputtavat käsiään.