Torstain tentti vuorossa, ja nyt siis vastakkain olivat "keskisuuret puolueet", joihin kepu onneksi nykyään kuuluu.
Aika unelmahattarainen lähetys kaikkinensa. Ohjelman jälkeinen olotila on vähän kuin olisi katsonut jotain kökköä jumalanpalvelusta: sinulle luvataan taivaspaikka, mutta vain jos olet uskossasi vahva. Muutoin joudut kokoomuksen leikkausmiljardin kanssa kiirastuleen. Aneita voit ostaa Oripään maaseutumarkkinoilta tai vaalikojuilta S-etuhintaan.
Tällä naistriolla on ilmeisesti kaikilla ollut fantsua hallituskauden ajan, sillä hallitustovereita muistettiin kiitellä tasaisin väliajoin. Aina välillä muistettiin myös varjonyrkkeillä Petteri Orpoa vastaan. Katsojalle tämä kolmikko näytti siltä, että hallituskrapula on kova ja toimet korjaussarjan löytämiseksi sen mukaiset. Etenkin Ohisalo ja Li kävivät vähän tällaista nokittelua, että kumpi uskaltaa satsata enemmän milloin mihinkin.
Lähetys kesti melkein kaksi tuntia, mutta silti jäi epäselväksi, onko kukaan leikkaamassa yhtään mistään. Ilmastonmuutoskin nähdään ikään kuin positiivisena "mahdollisuutena". Jännä kun eivät ihmiset, yritykset ja maanviljelijät ole tätä fantastista tilaisuutta tajunneet omaehtoisesti, vaan sen kertomiseksi tarvitaan muutama puoluekoneiston marinoima puhuva pää.
Arvioihin:
Saarikko (kesk.): 8
Ärsyttävän hyvin onnistui. Vieläköhän tämä agraaris-sosialistinen tukipuolue nykäisee vaalivoiton?
Saarikko on nyt selvästi ottanut jonkinlaisen rehtorin roolin näissä debateissa. Se toimii ainakin toistaiseksi, ja etenkin tällaisessa asetelmassa, jossa vastassa on vain tulonsiirtopuolueita. Keskusta näyttäytyi tentissä valtiovarainministeripuolueena, jolla on selvästi enemmän muskeleita kuin vastustajillaan.
Puheessa pisti silmään jonkinlainen teennäinen positiivisuus. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono juttu. Itse en oikein ostanut Saarikon neliapilahöpinöitä, mutta on myönnettävä, että retorisesti puhe oli onnistunut. Siinä käytiin läpi kaikki keskustan teemat jämptisti läpi.
Yksilötentissä Saarikko oli mielestäni hyvä. Hän on sanavalmis ja pystyy vastailemaan kaikkiin kysymyksiin. Tosin hieman on alkanut tökkimään tapa aloittaa lähes joka lause "ja kyllä" -toteamuksella. Tuosta maneerista voisi hankkiutua eroon.
Väittelyssä Saarikko saatiin vihdoin kanveesiin, kun Li haastoi keskustan ilmastopolitiikasta. Kaikkihan me tiedämme, että "järkivihreys" on bluffia; todellisuudessa keskusta ei tee yhtikäs mitään ilmastonmuutoksen eteen, ellei jonkinlaista farmareiden tsemppaamista tai uusia tulonsiirtoja lasketa. Saarikko kuitenkin kokosi itsensä ja lopetti tentin ihan onnistuneesti.
Maria Ohisalo (vihr.): 6
Pieni parannus edelliseen, mutta vain pieni. Jatkoi paasaamista ilmastoasioilla eikä fokusoinut oikein mihinkään muuhun. Käytti aivan liikaa sanoja tarpeettomaan maalailuun. Ei ketään kiinnosta, onko sinun mielestä maapallolla hätä vai ei, vaan ihmisiä kiinnostaa faktat ja konkretia. Niitä saatiin hyvin vähän, koska puhe keskittyi abstrakteihin nielupaketteihin ja muihin "kokonaisratkaisuihin", jotka eivät katselijalle sano yhtään mitään.
Puheessa ihmetytti tunteisiin vetoaminen. Eikö ihmisillä ole vihreiden mielestä järkeä päässä, vai miksi jokainen puheenvuoro pitää aloittaa näillä "katselin nukkuvaa lastani pinnasängystä" -maalailuilla? Toinen ihmetyksen aihe on se, miksi Ohisalo keskittyy niin paljon uhkakuvien maalailuun. Kyllä katsojat tietävät jo valmiiksi, mikä on ilmastonmuutos ja mitä siitä seuraa. Se mitä toivotaan, on konkreettisia ehdotuksia sekä konkreettinen suunnitelma tulevaisuutta varten. Nyt ainakin itselle jäi se kuva, että vihreiden politiikka on uskon varassa. Asioita tapahtuu vasta sitten, kun kansa saadaan uskomaan kovasti samaan, minkä tämä 9%:n porukka on oivaltanut.
Loppukeskustelussa Ohisalo oli nyt hieman hyökkäävämpi, ja sai sitä myöten lisää puheaikaa. Ongelma vain on siinä, että Li Andersson hallitsee luvut ja osaa pitää jämäköitä puheenvuoroja, minkä vuoksi Ohisalo hävisi "leipälajissaan" vasureille. Näin siinä vain kävi. Vihreiden talouspolitiikka on jäänyt todella höttöiseksi, ja siinäkin on enemmän taivaanrannan maalailun makua kuin konkreettisia valintoja. Li Andersson osaa tiivistää, mikä on vasemmistoliiton asemoituminen suhteessa muihin, Ohisalo ei osaa.
Li Andersson (vas.): 9,5
Todella väkevä esiintyminen. On rento, uskottava ja johdonmukainen. Vaalitenteissä ei ole jäänyt epäselväksi, mitä porukkaa vasemmistoliitto puolustaa ja millä keinoin. Juuri konkretian tuominen puheenvuoroihin on Lin vahvuus, jolla hän erottuu edukseen.
Jos nyt jokin kummastutti hieman, niin se, että tähänkin tenttiin piti kaivaa kokoomus esiin. Eikö olisi ollut relevantimpaa tehdä vertailua paikalla olleisiin puolueisiin ja erityisesti keskustaan? Ilmastopolitiikassa tätä kuultiin, ja heti osakkeet nousivat. Oli myös hyvä veto todeta, että "ohjelmamme on yksityiskohtaisin kaikista puolueista". En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta eipä näitä kukaan fact checkaa muutenkaan.
Anderssonin ja vasemmistoliiton heikoin kohta on talous ja yrittäjyys. Tästä ei kuitenkaan toimittajat ole haastaneet riittävästi, jotta Li olisi joutunut nalkkiin. Onhan tuo politiikka hyvin pitkälti kasvun tappavaa tulonsiirtopolitiikkaa, jos asiaa kysytään melkeinpä minkä tahansa muun puolueen jäseniltä. Tosin Lin eduksi on sanottava, että hän pelaa avoimilla korteilla ja myöntää, että nyt otetan "porvareilta" ja siirretään köyhille. Velkakysymyksenkin hän klaarasi viittaamalla EU-maiden keskiarvoon, eikä siitä tainnut sen kummempia haastoja enää seurata.
Li on puoluejohtajista selkeimmin se, joka tuo lisäarvoa puolueelleen eikä vie sitä. Outoa, ettei jatka pidempään pj:nä.