Ensiksi pitäisi määritellä, mitä aineellisella köyhyydellä tarkoitetaan. Niin kauan kun köyhyysraja määritellään suhteellisena eikä absoluuttisena, liikkuu keskustelu pitkälti subjektiivisella tasolla.
En oikein tahdo uskoa, että suomalaisten syrjäytyneiden ongelmat johtuisivat etupäässä rahan puutteesta. Suomalaisten taloudellinen asema on kohentunut merkittävästi yhtenäiskulttuurin ajoista, jolloin halpoja kulutustuotteita alkoi vasta virrata markkinoille. Nykyisin lähes kaikilla on älypuhelimet, trendin mukaiset vaatteet, tietokoneet ja kuulokkeet.
Itse toivon, että Suomessa mennään jatkossakin markkinatalouden ehdoilla ja tähdätään hyvinvoinnin lisäämiseen. Se ei tarkoita, etteikö myös kyydistä putoavia autettaisi. Jostain on vain kaivettava se suunnitelma, jolla työllisyys nostetaan korkealle tasolle ja yritysten toimintaympäristö tuottavaksi.
Ihmisten pahoinvointi ja syrjäytyminen johtuvat sen sijaan siitä, että kaikilla suomalaisilla ei ole henkisiä tai sosiaalisia resursseja reagoida työelämän murrokseen ja tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Kun ei koe pärjäävänsä kilpailussa, lannistuu ja alkaa suuntaamaan energiaansa muualle. Joku tarttuu pulloon, toinen perussuomalaisiin ja kolmas videopeleihin. Moni myös löytää oman juttunsa, keksii uusia väyliä oman aseman edistämiseen ja perustaa perheen.
Ilmiöön ei ole mitään patenttiratkaisua. Tulonsiirrot eivät auta tilanteessa, jossa ihminen kokee olevansa hyödytön tai kyvytön tuottamaan mitään mistä muut ihmiset olisivat valmiita maksamaan. Tietyillä panostuksilla pystytään kuitenkin minimoimaan syrjäytyneiden määrä, ja näihin panostuksiin tarvitaan myös rahaa.
Suomalaisia erottavat ennen kaikkea valmiudet luovia nyky-yhteiskunnassa. Lähiössä syntyneen alkoholistin lapsen ennuste tulevaisuuden suhteen on aivan eri luokkaa kuin keskiluokkaisessa omakotitaloalueella asuvien tietotyöläisten kersan. Tämä tietysti johtaa siihen, että ihmiset alkavat etsiä muitakin ylpeydenaiheita kuin menestyminen työmarkkinoilla tai opinnoissa; ne voivat olla mitä tahansa kulttuuriin, identiteettiin tai elämäntyyliin liittyviä asioita.
Sosaalinen valta ja kyky kääntää uudenlainen pelikenttä omaksi eduksi ovat pysyvä resurssi. Kuten Frank Underwood taisi jossain kohtaa todeta, omaisuus on katoavaista mutta valta pysyvää. Tätä voi soveltaa laajemmallekin yhteiskuntaan kuin Washingtonin poliittisiin kamppailuihin.
