Siirto gallup-ketjusta:
Itse toivon että kerrankin vanhusten asia kiinnostaisi vaaleissa. Yleensähän vanhusten, lasten ja vammaisten sekä muiden joko äänioikeutta vailla olevien tai etujaan huonosti ajamaan kykenevien ryhmien asiat ovat niitä jotka retuperälle jäävät. Huomiota sen sijaan saavat runsain mitoin "eriarvoisuuden poistaminen" keskiluokalta tai alemmalta keskiluokalta, opiskelijoiden "heikko asema/toimeentulo"
Ensiksi totean, että olen pääpiirteittäin samaa mieltä viestisi koko sisällöstä. Nämä eriarvoisuudet ja muut retoriset instrumentit ovat samanlaisia mielikuva-aiheita kuin "autoilun kieltäminen". Mitään vakavasti otettavaa näyttöä väitetyistä uhkakuvista ei ole.
Suomen suurin ongelma on kunnianhimon puute. Yksikään puolue ei ole esittänyt koherenttia vaaliohjelmaa, jossa pyrittäisiin nostamaan valtiontalous ja hyvinvointi pohjoismaiselle tasolle. Suomi kävi jo siellä, mutta nyt ollaan 10 vuotta liu'uttu poispäin ja meno senkuin kiihtyy tulevaisuudessa.
Aion omassa äänestyspäätöksessäni painottaa tulevaisuusvision realistisuutta. Haluan kuulla sellaisia ehdotuksia, jotka ovat 1) budjettien raameissa, 2) perusteltuja ja 3) poliittisesti mahdollisia. Jos saisin päättää, tuleva hallitus panostaisi maltillisesti tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä perhevapaauudistukseen. Oikeastaan muita isoja toiveita ei ole, koska myöskään rahaa ei ole niiden toteuttamiseen. Mikäli lähdetään tekemään miljardien raideinvestointeja, maksutonta toista astetta, 100 hävittäjää, miljarditason korotuksia vanhustenhoivan resursseihin tai satasia lisää eläkeläisille, pitää kyetä perustelemaan, mistä leikataan. Itse en haluaisi leikata, joten olisin maltillinen lisämenojen suhteen.
Demareiden vaalipuheita kuunnellessa voi tehdä nopean päässälaskun, jonka tulos on seuraava: sdp:n ehdotukset tuottaisivat sellaisen ~5 miljardin rahoitusvajeen. Kepu on lähtenyt samaan kilpaan väittämällä, että se vähentää valtionvelkaa, lisää menoja ja keventää veroja - kaikki samanaikaisesti. Jokainen politiikkaa aktiivisesti seuraava ymmärtää, että näin ei tule tapahtumaan.
Viime vuosina on ollut tapana, että puolueet rahoittavat vaalilupauksensa "talouskasvulla", "harmaan talouden torjunnalla", "yritystukia leikkaamalla" tai "dynaamisina vaikutuksina". Eli käytännössä puolueet kisaavat siitä, kuka käsittelee parhaiten virtuaalirahaa.
Totesin syksyllä, että näistä vaaleista ei tule ilmastovaaleja. Tämä johtuu siitä, että ilmastoasioita ei ratkaista kansallisesti, vaan Suomi tulee apinoimaan jälkijunassa samat visiot, jotka muualla on jo esitetty. Arkadianmäellä ei tehdä päätöstä yksityisautoilun kieltämisestä, vaan suomalaiset mukautuvat kansainvälisten autonvalmistajien tarjontaan sekä EU:n laajuiseen energiapoliittiseen päätöksentekoon. Sähköautoja tulee sitten kun on tullakseen.
Näistä vaaleista ei tule myöskään maahanmuuttovaaleja, koska suurta osaa kansalaisista aihe ei kiinnosta kuin kuriositeettitasolla. Tätäkään aihetta ei varsinaisesti ratkaista eduskunnasta käsin. Seksuaalirikollisuudella ratsastavat persut saattavat saada pari pykälää kannatustaan ylös, mutta siinä se. Muut puolueet pysyvät vanhoilla laduillaan mamukysymyksissä tai tekevät näennäisiä viilauksia.
Minä aion tänä vuonna huomioida esim. vanhusten hoidon asiaankuuluvalla painoarvolla äänestyspäätöstä tehdessäni. Edellisen kappaleen hengessä suhtaudun kuitenkin skeptisesti siihen että valtaosa kansasta laittaisi lopulta vanhusten asemaa autoilun edelle. Ikärakenteesta huolimatta.
Tällä vanhuskysymyksellä on potentiaalia nousta merkittäväksi vaalikysymykseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa panostetaan selkeästi vähemmän fyrkkaa vanhustenhoitoon kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä on kylmä fakta, johon puolueiden olisi syytä reagoida. Mistä sitten otetaan vaadittavat rahat? Sitä tuskin tulemme kuulemaan, sillä on helpompi lätistä eriarvoisuudesta, sähköautoista ja raiskailevista mamuista.