Minusta tuo artikkeli nyt vaan kaikessa hyvässä tarkoituksessaan on aika pitkälle huono ja voin kertoakin syynkin että miksi. En kaikista kohdin tiedä, että onko vika toimittajan vai työryhmän. Aloitan lopustapäin.Sisältääkö tämä helikopterista rahan kaataminen nyt vain suorat tulonsiirrot vai onko siinä mukana myös erilaiset ehkäisevät tukimuodot, kuten tehokkaammat sosiaali- ja terveyspalvelet tai kuraattoreiden ja psykologien lisäämisen esi- ja perusopetukseen? Edellisiähän tuossa artikkelissa oli tasan yksi, lapsilisän korottaminen ja verottaminen, muut olivat erilaisiin ehkäiseviin tukitoimiin satsaamista. Ja huomaa, että vaikkapa kuraattorin palveluista hyötyy yhtälailla keskiluokkaisen tai varakkaan perheen vesa siinä missä köyhänkin.
Aika kepeää kuitata tällainen perustavanlaatuiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan tarttuva perusteltu ja fiksu kirjoitus vain henkisenä demariuutena.
Artikkelissa kerrotaan, että se että koko ajatus siitä, että kyseessä olisi päätös, että laitetaanko "niukat" määrärahat vanhuksiin vai lapsiin on "harhaanjohtava". Seuraavissa lauseissa kerrotaan, että vanhusten hoitoon panostus on arvovalinta ja lapsiin panostaminen samaten, mutta taloudellisesti kannattava. Silloin tuo on helpohko päätös, kuten omassa viestissäni jo toinkin esiin. Mitään perustelua ei ole miksi tuo rahojen kohdistamisesta päättäminen nimenomaan ei olisi arvovalinta, kun juuri on kerrottu, että se on.
Artikkelista voin allekirjoittaa tämän kohdan:
"Työttömyyttä voi vähentää vahvistamalla vanhempien ja eritoten yksinhuoltajien työllistymisen edellytyksiä ja kannusteita."
Harmi vain, että noin abstrakti muotoilu ei oikein monilla kerro, että mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Kannusteiden vahvistaminen tarkoittaa pääsääntöisesti joko tukien laskemista tai nettopalkan nostamista esim laskemalla ansioverotusta, mutta mahdollisesti myös kannustinloukkojen purkamista. Työllistyminen on kuitenkin se ainoa kestävä malli hyvinvoinnin lisäämiselle. Hölmöläisten peittoleikit eli tulonsiirroilla leikkiminen ei sitä tee.
Sitten on runsaasti näitä ympäripyöreyksiä, jotka eivät oikeasti kerro mitään:
"suurin positiivinen kustannusvaikutus on riskiryhmiin kuuluvien lasten ja heidän perheidensä saamalla hyvin varhaisella tuella"
Millä tuella?
"On kuitenkin selvää, että etenkin ongelmista kärsivien perheiden tukeminen näyttöön perustuvilla menetelmillä vähentää julkisen talouden rahoitusongelmia pitkällä aikavälillä."
Mitä ovat näyttöön perustuvat menetelmät tukea ongelmaisia lapsiperheitä?
Edellisessä lauseessa toki mainitaan että
"Tehokkaiden, tutkimusnäyttöön pohjautuvien interventioiden käyttöönotto ja ylläpito vaatii resursseja"
eli tarkoitetaanko tuossa, että perheiden tukemisen ratkaisumalli tarkoittaa suomeksi sitä että köyhien ongelmaperheiden lapset tulee huostaanottaa? Jos tarkoitetaan, niin miksei sitä sanota suoraan? Tämä ottamatta kantaa siihen, että onko ajatus hyvä. Ehkä on, vaikka jotenkin koko ajatusmalli tuntuu kohtuullisen neuvostohenkiseltä.
"Koulutus-, työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi huomioida perhetilanne kokonaisuutena. Nykyiset kirjavat tukipalvelut pyrkivät usein auttamaan joko lapsia tai vanhempia, mutta tukijärjestelmä, jossa huomioitaisiin koko perhetilanne, puuttuu monin paikoin."
Taas varsin abstraktia ja kuulostaa paljon siltä, että lisää rahaa ja paljon eli demarimaista julkisen sektorin paisuttamista. Jos ehdotus olisi konkreettisempi, niin voisihan se olla hyväkin. Nyt se jää paljon arvailun asteelle. Siksi kritiikki henkisestä demariuudesta. Varsinkin kun mukaan on saatu populistinen heitto yritystuista karsimisesta (jossa sinänsä ei ole mitään väärää).
edit: näin hetken miettimisellä demarihenkisyyttä parempi termi olisi voinut olla komiteamaisuus. Nehän ovat tunnetusti organisaatioita, joissa kaikki saavat kertoa omalta osaamisalueeltaan ongelmiksi koettuja asioita ja sitten listataan ne ja tehdään maailmaa syleilevä ehdotus. Sanonnan mukaan kameli on komitean suunnittteleva hevonen. Ja Lainatakseni Juice Leskistä "valtio on huolissaan byrokratian kasvusta. Asiaan pohtimaan on asetettu komitea”.
Listaa olisi voinut jatkaakin, mutta leikkaan tässä kuvakulman suoraan taka-ajoon, kuten amerikkalainen sanoisi.
Onko tässä listassa tarkoitus hoitaa ongelman syytä vai oireita? Artikkelissa toisaalta kerrotaan, että ongelman syy on aikuisten kokema toksinen stressi, toisaalta mainitaan myös että jo päiväkoti-ikäiset erottavat varallisuuserot. Mikä on sen aikuisen stressin syy? Onko se matala tulotaso vai järjestelmän kompleksisuus ja epävarmuuden tunne? Minä olen tunnetusti esim ehdottanut perustuloa lukuisia kertoja. Näkisin että se tukee työlliistymisen ongelmia ja tuo varmuutta tuloista. Ratkaisiko se ongelman juurisyytä jo itsestään vai ovatko nämä psykologit ja haltuunotot tosiaan se keino jota halutaan? Entäs jos aloitetaan perustulo ja kannustetaan työllistymään?
Kun Korkman ensi kerran kokoaa työryhmäänsä, niin laittaa vaan yksäriä viuhumaan, niin tulen kysymään nämä kysymykset suoraan.
Viimeksi muokattu: