Näissä oppositio-hallitus -valinnoissa kannattaa kuitenkin muistaa, että äänestäjät odottavat myös tuloksia. Ainakin perinteisissä puolueissa on ihan itsestään selvää, että vaalivoittojen jälkeen pyritään hallitukseen vaikuttamaan. Tämä voi olla joillekin perussuomalaisille uusi juttu, kun puolue on vetänyt nyt kolmet vaalit raflaavilla vaaliteemoilla.Halla-aholle ja Perussuomalaisillehan tilanne on mitä herkullisin. Mikäli hallitustie ei nyt aukea, koska Arvo Pohja, tulee kannatus seuraavissa vaaleissa olemaan vähintään 20%, jopa 25%. Persuilla ei ole mitään pakkohinkua hallitukseen ja neuvotteluvaltit ovat omissa hyppysissä. Siinä sitä on Rinne & co. miettiminen, että otetaanko nyt omat hillotolpat pois kuleksimasta, vai kiristettäisiinkö sittenkin himpun verran maahanmuuttoa ja näin pienennettäisiin PS pottia seuraavalle vaalikaudelle.
Toisaalta SDP nyt voitti nihkeästi, mutta samalla oikeastaan hävisi. Taloustaantuma on iskemässä ja seuraaviksi kausiksi tie vie joka tapauksessa pääministeripuolueen jälleen oppositioon ties kuinka pitkäksi aikaa. Oikeastaan ainoa, mikä SDP:n pelastaa nyt olisi se oppositio, mutta ei Rinne malta, koska se oma hillotolppa ja toista tilaisuutta tuskin tulee.
Mikä olisi sellainen tilaisuus, jonka demarit hyödyntää vaalikautta 2015-2019 paremmin? Sipilä on kajonnut niin työttömyysturvaan (aktiivimalli), toimeentuloon (indeksijäädytykset), koulutukseen (leikkaukset), terveydenhuoltoon (markkinamalli), tasa-arvoon (sukupuolivaikutusarvioinnin pois pudottaminen), työehtosopimusten yleissitovuuteen (irtisanomissuoja) kuin kolmikantaankin (pakkolait, kiky). Jos tämän pohjalta ei kykene nousemaan takaisin valta-asemaan, voi yhtä hyvin unohtaa puheet valtionhoitajapuolueesta tai hyvinvointivaltion ideologisesta puolustajasta.