Lainaus Helsingin Sanomista:
Suomen Kuvalehdessä lokakuun lopussa julkaistussa haastattelussa Lehtomäki puolusti yhteydenpitoa Venäjään ja sen hallintoon. Samassa haastattelussa Lehtomäki sanoi, ettei Krimin miehitys ole hyväksyttävä asia, mutta Ukraina on menettänyt Krimin ja "se on de facto osa Venäjää".
Todetaan Lehtomäen osalta että ei sano miehityksen olevan jees juttu, mutta hänen mielestään Krim kuuluu Venäjälle eikä Ukrainalle. Aikamoinen poliitikon lausunto, ekaksi pieni muodollinen suoja ja sen jälkeen tuetaan Putinin politiikkaa surutta.
Ehkä Stonewallin kannattaisi tosiaankin vähän seurata mitä keskustan YYA-siipi puuhailee.
Ehkäpä minun kannattaisi joo. Toki pitäisi seurata sataa muutakin asiaa ja Daespoo haluaa oppia talouspolitiikan alkeita, kaikkeen ei repeä. Vanhasen hallituksen jälkeen luottamus Keskustaan on itselläni ollut aika alhaalla (maassa oli jo kokoomus, oli typerää tehdä kovin samanlaista poltiikkaa), joten ei ole tullut kauhean tarkasti seurattua koko liikettä. Toki tunnen joitakin Keskustavaikuttajia henkilökohtaisesti, mutta ei tule politiikkaa heidän kanssaan puhuttua - tai ei ainakaan muuta kuin aika yleisellä tasolla.
Jos nyt kuitenkin katsotaan tuota Lehtomäen lausuntoa, niin aika pitkälle uskallat mennä tulkinnassa. Lehtomäki siis sanoo, että Krimin miehitys ei ole hyväksyttävää, mutta se on de facto osa Venäjää. Kyllä tuota pitää aika vapaasti tulkita, että voi sanoa hänen hyväksyvän Krimin miehityksen - kun hänhän juuri mainitsee, että ei pidä sitä hyväksyttävänä.
Sinällään olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että tuo vanha Paasikiven linja on aikansa elänyt. Toki hyvät suhteet Venäjään olisivat meidän etumme, mutta eihän suhteiden ylläpito voi olla vain toisesta osapuolesta kiinni. Silti on aiheellista kysyä onko esim presidentti Niinistön ja Lehtomäen linjoilla eroa muuten kuin mielikuvissa? Äkkiä tekee mieli sanoa, että niillähän on eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta onko sittenkään? Niinistökin on presidenttinä vielä vastikään yrittänyt kovasti neuvotella Putinin kanssa ja todennäköisesti kysyttäessä puolustaisi yhteydenpitoa Venäjään. Missä kohtaa presidentin pitäisi heittää pyyhe kehään ja antaa Krimin miehityksen olla? Vai pitäiskö päinvastoin pistää suhteet poikki? Voidaan jopa sanoa, että presidentti virkansa pakottamana on samassa pisteessä kuin Lehtomäki rivipoliitikkona omia aikojaan. Vaikka hän ei hyväksy Krimin liittämistä Venäjään, niin siihen on pakko suhtautua tosiasiana. Hän ei voi lopettaa yhteydenpitoa Putiniin vaikka vastustaa Krimin miehitystä, eli joutuu hyväksymään tapahtuneen.
Mutta tosiaan Paasikiviläisen nöyristelyn aika on mielestäni ohi. Vaikka Häkämiestä lainatenkin meille tärkein ulkosuhde on Venäjä, Venäjä ja Venäjä, niin Venäjän ärhentelyistä ja provosointiyrityksistä ei pidä provosoitua. Eurooppa kyllä hyvin pitkälle jakaa näkemyksen Krimin Venäjään liittämisen de facto toteamisesta (mm Suomen ulkoministeri on puhunut juuri näin epäilemättä Niinistön tietäen) saadakseen kauppasuhteet normaaleiksi, mutta uskon sen olevan haasteellista Ukrainan vastustuksen vuoksi. He eivät ole vielä luovuttaneet Krimiä, vaikka tilanne onkin käytännössä toivoton. Itse äänestin tällä kertaa Soinin sakkia mm. koska näen sen ajavan puolueista kaikkein itsenäisintä ulkopolitiikkaa. Mielenkiintoista nähdä mikä osa heidän puheistaan toteutuu, jos nyt hallitukseen pääsevät.
Mutta enpä tiedä. Venäjä on arvaamattomassa tilassa. Se rimpuilee nyt kovasti välttääkseen asemansa romahtamisen, mutta tuo romahduskin on edelleen mahdollinen, vaikka he koittavat sitä vastaan kamppailla.