Suomen vaalitapa on sellainen, että isojen puolueiden ehdokkailla on suurin intressi vittuilla eniten oman puolueensa toisten ehdokkaiden kykenemättömyydelle verrattuna omaaan tekemiseen, koska mikään yhden edustajan tekemä vaalikampanja ei yleensä riitä heilauttamaan puolueiden keskinäistä paikkajakoa. Esim. Helsingissä "artsi bryggaren" pahin vihamies huhtikuun 17. klo 21 saakka on toinen hyvä demariehdokas, koska SDP-puolue saanee 4 edustajaa läpi Helsingistä ja ääniä kerääviä ehdokkaita on paljon enemmän kuin 4 kpl, esim. Heinäluoma, Hiltunen, Kantola. Lipponen (Päivi), Paananen, Pajamäki, Tenkula, Tuoomioja ja ehkä moni muukin, kuten Paavolainen keräävät yli pari tuhatta ääntä kaikki, joten keskinäinen kisa on kova ja armoton, puolueen sisällä. Paljon pahempi kuin muita puolueita vastaan, kun unelmatulos olisi 5 paikkaa ja kaikkein todennäköisin 4 paikkaa, jonka kaikki ehdokkaat tietävät jo nyt. Kolmeen paikkaan jääminen Helsingissä olisi demareille jo katastrofi, joka ketuttaisi taas jo kaikkia, jopa läpimenneitä ehdokkaita ja näin en sentään usko Helsingissä käyvän. On demareiden kannatuspohja kuitenkin edelleen aika kestävä, Helsingissä, että puolue ei valu täällä ihan mutasarjaan, ainakaan kevään 2011 eduskuntavaaleissa.
Persut vienee Helsingissä kokoomukselta, demareilta ja vihreiltä yhden kansanedustajapaikan, ihan tasapuolisesti, joten muut suuret puolueet joutuvat Helsingissä omaan sisäiseen taistoon jäljelle jäävistä paikoista, joita kokoomus saanee 7, demarit ja vihreät 4 kpl. Taistelu "veljet ja sisaret keskenään" lienee lyhyt, mutta verinen, suorastaan "shakespearelainen", puolueiden sisällä nokkimisjärjestyksestä, joten jos haluat "Artsin" läpi eduskuntaan, äänestä Artsia, älä tällä kertaa ketä hyvänsä demariehdokasta.
Persut saanee 3 paikkaa, Vasemmistoliito, RKP ja Kepu yhden ehdokkaan läpi jokainen, ilman heilahduksia kannatuksissa, joita ihmiset ovat kertoneet gallupeihin ja oikeasti äänestävät niin, kun ovat haastatteluissa kertoneet tekevänsä.
