Kivi oot kans iha sairas jos kuvittelet mies - mies perheen kasvattavan hyvän ja täysin normaalin lapsen.
Ja säkin olet sairas, jos kuvittelet etteikö tuollaisia perheitä olisi jo nyt vaikka kuinka paljon ja ihan "normaaleja" ihmisiä niissäkin kasvaa.
Muuten ihmettelen, että miksi täällä taas itketään siitä, että erilaisia mielipiteitä ei saisi olla? Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja myös sen esittämiseen, oli kyseessä kuinka idioottimainen mielipide tahansa. Mutta tavallisesti silloin jos mielipide on pelkkää henkilökohtaisuuksiin menemistä ja ennakkoluuloja ilman pienimpiäkään perusteluja, niin harvoin silloin on muillakaan mitään haluja keskustella aiheesta asiallisesti.
Enkä mä tajua, mistä se kaikki inho ja viha kumpuaa, ettei voi antaa toisten elää elämäänsä itse valitsemallaan tavalla. Miksi homon näkeminen kadulla pakottaa heti ajattelemaan, mitä me teemme makuuhuoneissamme? Eivät minunkaan ajatukseni heti nähdessäni heteroparin suuntaudu siihen, millainenkohan seksielämä heillä on...
Minulla meni viisi vuotta myöntää oma homouteni edes itselleni sen takia, koska ainoa yhteys jossa olin kuullut homoista puhuttavan edes ohimennen ennen yhdeksännen luokan terveystiedon tunteja, (silloinkin tosiaan vain ohimennen) oli koulussa välitunneilla haukkumasanana ja koen siinä menneen monta vuotta elämästäni hukkaan, kun yritin olla jotain, mitä en ole. Sen takia minusta olisi erittäin tärkeää, että (erityisesti) kouluissa puhuttaisiin seksuaalisuudesta paljon nykyistä avoimemmin ja monipuolisemmin jotta itsensä kanssa kamppailevat nuoret ymmärtäisivät, ettei heissä ole mitään vikaa, vaikka huomaisivat olevansa "erilaisia".
Mitä tulee kaapissa olemiseen tai ulos tulemiseen, niin siinäkin meni kauan aikaa ennein kuin päätin olla antamatta tiettyjen tahojen aivopestä sen suhteen, mikä on "normaalia" käytöstä ja mikä ei. Minä käyttäydyn juuri siten kuin haluan. Kenellekään ei ole tarve esittää mitään tai erikseen nostaa homouttani esiin, mutta suoraan kysymykseen saa suoran vastauksen ja käyttäydyn aina sen mukaan mikä itsestäni tuntuu normaalilta tiettyyn tilanteeseen, mutta kaikille sekään ei ole niin helppoa: Pelätään muiden mielipiteitä eikä uskalleta olla julkisesti oma itsensä katseiden pelossa jne...
Kokemuksesta voin sanoa senkin olevan erittäin ahdistavaa ja voimia kuluttavaa ja toivon todella tuollaisista asenteista päästävän eroon. Siinä vaiheessa homoista käytävän julkisen keskustelun voi lopettaa, kun miespari kadulla ei aiheuta muuta reaktiota kuin korkeintaan viattoman hymähdyksen. Siihen mennee kuitenkin aikaa ennen kuin täysin totutaan siihen, ettei omalle itselle tarvitse hakea hyväksyntää joten siinä mielessä on ymmärrettävää, jos välillä on vaikea käyttäytyä täysin "luonnollisesti" tilanteissa, joissa homous tulisi ilmi.
Kirkkohäistä olen sanonut oman mielipiteeni aikaisemminkin. Eli en kuulu kirkkoon, eikä oikeus kirkkohäihin kiinnosta henkilökohtaisesti pätkän vertaa, mutta en näe mitään syytä sille, etteivätkö homot mahtuisi 2010-luvun ev.lut.kirkkoon ja sitä myötä heille pitää taata myös samat oikeudet. Eli ei niin että rahat kyllä kelpaavat, mutta sitten ei olisikaan kaikkia oikeuksia. Minulle asia on lähes puhtaasti periaatteellinen. Niin kauan kuin ihmisillä on tarve pitää yllä kahta parisuhdeinstituutiota, niin kauan suhtautuminen kaikkiin ihmisiin seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ei ole aidosti tasa-arvoinen ja homofobiasta vapaa.