Suomen valtion alueella puhuttua toista historiallista kieltä tulisi tarkastella monessa hengessä.
En ymmärrä, että miksi esimerkiksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan Helsingin Yliopiston yhteydessä on pakko olla erillinen ruotsinkielinen haku, jossa kynnys sisäänpääsyyn on useampia pisteitä helpompi kuin suomenkielisellä puolella.
Perustelu, ettei millään muulla keinoin ruotsinkielisestä populaatiosta saataisi tarpeeksi ruotsinkielisiä juristeja, ei saa tukea tilastoaineistojen valossa. Jos yhden miehen tai naisen (tai androgyynisti henkilön) tuomioistuimissa jossakin Syrjä-Perässä ei löytyisikään aktiivisen kielitaitonsa osalta vähintään C2-tasoista ruotsinkielistä tuomaria, niin sitten tuomioistuimia on pantava yhteen. Samalla kun tuomareiden osaamista kehitetään, koko tuomioistuinlaitosta on kehitettävä.
Ruotsinkielisessä kiintiössä sisäänpäässeet vain tekevät vahinkoa itselleen perehtyessään vähemmän pääsykoekirjoihin kuin suomenkieliset. Ja vaikka ruotsinkielisellä kuin ruotsinkielisellä on sukulaisina juristeja (~ esikuvat & työllistyminen osaamisesta riippumatta), niin käsitys alasta on silti vääristynyt. Ei edes hyvät ja toverilliset kaveruussuhteet ja juhannussalon kiertämiset korvaa sitä, että viihtyisi paremmin jollakin toisella alalla, eller va sa ni?
Sitten se toinen puoli. Suomen kansan identiteetti ja historia rakentuvat kaksikielisyydelle. Meidän on tunnustettava tämä, ja vaalittava sitä. "Hali-hali-pusi-pusi" on ihan kivaa toisinaan, mutta maailma ei ole karkkikauppa. Muitakin kouluaineita on pienten pilttien mutusteltavaksi tarjottava kuin tietokoneiden käyttöä ja verkossa roikkumista, perspektiivien laajentamiseksi.
Jotta osaisimme etsiä paikkaamme modernina, paimentolaisaikakausien ristiriidoista vapana yhteiskuntana, niin meidän olisi tunnustettava tosiasiat. On muistettava esimerkiksi vuoden 1918 sodan osalta, että molemmilla puolilla älykkyysosamäärä oli huonon ravinnon, olemattoman koulimisen ja valitettavasti myös perintötekijöiden vuoksi merkittävästi nykyistä matalampi. Realistisin yhden lauseen kuvaus sisällissodasta olisi mielestäni jotakin siihen suuntaan, että siinä monella tavalla kehityshäiriöiset kikkailivat keskenään.
Tyhmiä olemme olleet, viisaampia sitä ollaan muualla, älkäämme siis tyytykö palelemaan monougrilaisessa mielenmaisemassa!