Piristävää on kyllä taistella näillä vuoden 1918 keväthangilla... Tulee olemaan epäilemättä polttava kysymys vaalitenteissä, voin vain kuvitella Kataisen otsasuonien pullistuvan kun puolustaa Vaasan senaatin laillisuutta Urpilaisen mekastaessa valtalaista ja eduskunnan laittomasta hajottamisesta kasakka-voimin. Anyway, jos jotain sanoisi niin eihän tästä ole kahta sanaa. Eduskunnan enemmistöön nojaava hallitus yritettiin suistaa vallasta väkivalloin - ministerit (senaattorit) pyrittiin vangitsemaan, kuten myös hallituspuolueiden kansanedustajat, eduskunnan toiminta estettiin pistimin. Hallituksen joukot syyllistyivät pahoihin ylilyönteihin ja rikoksiin laillista järjestystä palauttaessaan, mutta heidän toimintansa kautta laillinen järjestys palautui, eivätkä he aloittaneet konfliktia, ja vain vuosi sodasta pidettiin uudet vaalit, jossa SDP sai 80 paikkaa 200:sta - aika ainutlaatuista missään päin maailmaa. Ymmärrän hyvin miksi tilanne radikalisoitui syvän laman ja suoranaisen nälän vallitsessa, yhteiskunta oli räikeän epäoikeudenmukainen, mutta ainoa legitiimi tapa sen muuttamiseksi oli ja on parlamentaarinen toiminta. Onneksi tämä oli se pääläksy, jonka SDP kansalaissodasta oppi - ja nyt elämme (tosin ehkä viimeisiä vuosikymmeniä) pohjoismaisessa sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa, jota vuoden 1918 kokoomuslaiset olisivat pitäneet suoranaisena bolsevismina, mutta jota vuoden 2010 kokoomuslaiset sanovat kannattavansa yli kaiken.