Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä millä perusteilla väität moista. .
Kyseessä ei ole väite, vaan tieto.
Suomessa co2 päästöt syntyvät CHP voimaloissa, joiden käyttöaste EI vähene vaikka rakennettaisiin 10 ydinmyllyä.
Päästövähenemää esitellään yksioikoisella ”näin paljon tuottas hiilivoimala, jos sähkö tehtäs sillä” ym. jorinoilla, jotka siis eivät ole todellisuutta. Ydinvoimala rakennetaan olemassa olevaan tuotantoinfrastruktuuriin, ja sen rakenne määrittää paljonko päästöjä voidaan vähentää. puhumme alle 2% luvuista (joka tonneina näyttää tietty isolta luvulta)
suomessa energiantuotannosta vain 50% on ylipäätän sähköä jne. jne… näitä jaksa uudestaan kopypastettaa…
Ja Kas.. Maurin propagansisitnen hokema tästäkin peittää alleen sen tosiasian, että koko maailman kaivostuotannon arvo häviää microsoftille. Ja sen, että se on alkutuotantoa, materiaalituotantoa, jollasta en voi nähdä mitenkään Suomen mentystrategiana tulevaisuuteen (en siis vastusta kaivosteollisuutta, mutta että Maurin mielestä se on Suomen tärkeä tulevaisuusstrategia.. joo)Jätätkö nyt ihan tarkoituksella mainitsematta teräs ja kaivosteollisuuden
Kaivosyhtiöillä on esimerkiksi öljy-yhtiöitä paljon vähemmän pääomaa puhdistuskustannustensa hoitamiseksi (joita siis yleensä ilmenee 20 vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen, kun jätevesipatoaltaat alkaa vuotaan, kenen vastuu, no yhteiskunnan tietysti). Koko kaivosteollisuuden pörssiarvo oli mutamia vuosia sitten vain 250 miljardia dollaria, ja alan kolmen suurimman yrityksen (Alcoa, BHP ja Rio Tinto) kunkin pörssiarvo oli vain 25 miljardia. Muiden alojen johtavien yksittäisten yritysten - Wal-Mart -kauppojen, Microsoftin, Ciscon, Pfizerin, Citigroupin, Exxon-Mobilin ja muiden - pörssiarvo oli 250 miljardia dollaria kullakin, kun General Motorsin pörssiarvo oli 470 miljardia dollaria (miltei kaksi kertaa suurempi kuin koko kaivosteollisuuden arvo).
Esimerkiksi Phelps-Dodgella, Yhdysvaltain suurimmalla edelleen toimivalla kaivosyhtiöllä on maksettavanaan noin kahden miljardin dollarin suuruiset kaivosten luonnontilaan palauttamisen ja sulkemisen velvoitteet, ja summa on yhtä suuri kuin sen pörssiarvo. Yhtiön kaikki varat ovat vain noin 8 miljardia dollaria, ja niistä suurin osa on Chilessä eikä niillä voida maksaa esmikeriksi Pohjois-Amerikan kustannuksia.
Vaikka jotkut kaivosyhtiöt ovat toisia kannattavampia, ala kokonaisuutena toimii niin pienellä voittomarginaalilla, että sen keskimääräiset tuotot eivät 25 viime vuoden aikana ole vastanneet edes sen pääomakustannuksia. Tämä tarkoittaa että jos kaivosyhtiön pääjohtaja investoi 1000 dollaria vuonna 1979, vuonna 2000 se oli kasvanut vain 2220 dollariin terästeollisuuden osakkeissa, vain 1530 dollariin muissa metalliosakkeissa kuin raudassa ja teräksessä, ja vain 590 dollariin kultakaivosten osakkeissa mikä on nettotappio jo ennen inflaation huomioimista, mutta 9320 dollariin keskimääräisessä sijoitusrahastossa. Kaivosteollisuuden ei kannata sijoittaa omaan teollisuuteensa!
Jopa nämä vaatimattomat voitot ovat arvaamattomia sekä yksittäisessä kaivoksessa että koko alalla. Metallimalmin pitoisuus (sen sisältämän metallin määrä ja siitä johtuva tuottavuus) muuttuu usein ennustamattomalla tavalla, kun esiintymää louhitaan. Puolet kaikista käyttöön otetuista kaivoksista osoittautuu kannattamattomiksi. Myös koko kaivosteollisuuden kannattavuus on ennakoimatonta, koska metallien hinnat ovat pahamaineisen epävakaat ja ne heilahtelevat maailman raaka-ainepörsseissä paljon voimakkaammin kuin öljyn tai kivihiilen hinta.
Tästä meille tulevaisuuden tukijalka paperin ohella… Kepulaiset kiittää ja kumartaa… Suomi ehkä vain kumartaa… syvälle