scholl kirjoitti:
olisin melkein valmis väittämään että poikkeuksia lukuunottamatta kyseessä on kokonaisia poliittisia sukupolvia puolueista riippumatta.
Joku Ilkka Kanerva on varmasti yhtä haluton totuuden julkitulon suhteen, vaikka hän mahdollisesti olisikin ollut vain harmiton nuoleskelija.
scholl kirjoitti:
olisin melkein valmis väittämään että poikkeuksia lukuunottamatta kyseessä on kokonaisia poliittisia sukupolvia puolueista riippumatta.
Joku Ilkka Kanerva on varmasti yhtä haluton totuuden julkitulon suhteen, vaikka hän mahdollisesti olisikin ollut vain harmiton nuoleskelija.
Näin varmasti on, mutta kuten lähinnä vasemmistoliittolainen(!) prof. Seppo Hentilä on todennut, kysymys tulisi asettaa niin, että mikä mahtoikaan olla "etunojan" aste...
Vaikka pahamaineinen "kotiryssä" olikin lähes kaikilla (joillakin lisänä vielä kotiderkku), niin kaikki eivät sentään "myyneet äitiään" oman edun tavoittelussaan, puhumattakaan siitä, että olisivat vielä sekoittaneet omat ja valtion edut toisiinsa. Kokoomuksellahan ainakaan jälkimmäistä vaaraa ei ollut, koska puolue oli pysyvässä ulkopoliittisessa paitsiossa, kiitos presidentti Kekkosen.
Koska asiasta näyttää vallitsevan laajaa epätietoisuutta, niin on pakko mainita tässä ainakin yksi suoraselkäinen poliitikko, joka silti menestyi. Tälläinenhän oli ainakin valtioneuvos Johannes Virolainen, sattumoisin melkoinen seksipeto hänkin, kuten eräskin puolueensa nykyinen puheenjohtaja.
Toisin kuin nykyinen puheenjohtaja, hän ei viettänyt nuoruusvuosiaan DDR:ssä, vaan "indoktrinoitumisen" sijaan vei suomalaista multaa lahjaksi Neuvostojohdolle, ja huolimatta näinkin päälle näkyvästä "provokaatiosta", tuli valituksi myöhemmin jopa presidenttiehdokkaaksi, keskustan tuolloisesta ns. "K-linjasta" huolimatta.*
K-linjaakin merkittävämpi, ja itseasiassa taistolaisliikettäkin "dramaattisempi" käännös tapahtui kuitenkin mitä ilmeisemmin toisaalla. Asian taustan ymmärtämiseksi täytyy tietää, että Neuvostoliitto ei paljon SDP:a arvostanut (ns. "tannerilainen paitsio"), ainakaan ennenkuin SDP:n edustajat olivat vilpittömästi valmiita osoittamaan auliuttaan, mm. tuomitsemalla kaiken maailman Tannerit ja Leskiset.
Ja näinhän todellakin tapahtui, pääministeri Kalevi Sorsasta alkaen...
Unohtamatta toki hänen seuraajiaan, joista aimo osan voi löytää vuoden 1973 "EI EEC:lle"-addressin allekirjoittajien joukosta osoittamasta em. "auliutta" ja "miellyttämishalua" Moskovalle. Ja tietyn osan tuo tie on näemmä viennyt varsin pitkälle...
* "K-linja": Moskovalle täysin omistautunut keskustasuuntaus, huvittavammalta puolelta sai aikaan mm. sen, ettei keskustan pää-äänenkannattajassa (Suomenmaa) julkaistu enää muita NL:a koskevia uutisia kuin TASS:in julkaisemia. Kertonee melko paljon tuosta ajasta...