Poliittisten suhdanteiden muutos ja äkkiä rakastettu aktiivimalli on kaikkien hampaissa. Takinkääntö on taitolaji: se pitää ajoittaa juuri sopivasti, muuten homma näyttää tökeröltä. Toisaalta, ilman mielipiteiden kepeää vaihtamista poliitikko jää huonoon positioon seuraavaa vaalikautta ajatellessa. Ministerin pesti voi pahimmassa tapauksessa vaihtua simakanisterin tyhjennykseksi.
Totta kai se on "kaikkien hampaissa". Eivät tulonsiirroista nauttivat kansalaiset pidä siitä, että heiltä viedään rahaa. Senpä takia meillä on kaikenlaista kehitysvajetta riesana.
Oliko Kokoomuksen takinkääntö aktiivimallin suhteen tökerö vai ei, riippuu tulkitsijasta. Juhana vartiaisen rakastama kaikkien huonojen ideoiden äiti on jokatapauksessa hyllytetty liikuttavan yksimielisyyden vallassa. Vain Vartiaisen voi joku halutessaan roudata A-studioon antamaan epäonnistuneita argumentteja aktiivimallin tueksi.
Onko kokoomuksen linja huojunut tämän suhteen? Kysyn siis vilpittömästi.
Kokoomuksen ei nähdäkseni tarvitsisi hylätä aktiivimallia, koska puolueen äänestäjät eivät pidä sitä kovin tärkeänä asiana: ei koske heitä. Mallin hylkääminen lienee enemmän symbolinen teko: näin teemme pesäeroa hallitukseen ja Sipilään, joka itse asiassa oli hilkulla tehdä kokkarien ministereistä työttömiä. Kokoomuksen viesti lieneekin: emme kaipaa Sipilän hallitusta, Sipilää tai mitään mikä edes vähänkään viittaa Sipilään.
Veikkaan, että kokoomus päinvastoin haikailee Sipilän perään. Hänhän oli kokoomuslaisin kepulainen itsenäisen Suomen historiassa. Minkä ihmeen takia häneen haluttaisiin tehdä jotain massiivista pesäeroa työvoimapolitiikassa?
Aktiivimalli olisi hyvä keksintö, jos valtakunnassa kaikki kynnelle kykenevät saisivat töitä. Näin 70-lukulaisittain uuno turhapurojen määrän nollaus olisikin mitä parhain päämäärä. Ei valtio laiskoja ruoki. Mutta kun työpaikkoja on yli puolet vähemmän kuin hakijoita, hakijoiden ikä vaikuttaa ratkaisevasti työllistymiseen ja vallitsee myös työvoiman kohtaanto-ongelma, aktiivimalli leikkureineen kannattaakin sulloa Vartiaisen parempaan puoleen.
Aktiivimallin ongelma oli siinä, että se oli oikeudenmukaisuusnäkökulmasta kyseenalainen. Ongelma, jota sillä lähdettiin ratkaisemaan, on kuitenkin todellinen eikä ole kadonnut minnekään. Suomessa on jäykät työmarkkinat, jotka eivät kannusta ihmisiä liikkumaan työn perässä, ottamaan työtä vastaan tai joissain tapauksissa edes työllistymään. Aktiivimallin tarkoituksena oli, että ihmisiä ravisteltaisiin opiskelemaan, tekemään osa-aikaisuuksia tai etsimään ylipäätänsä jotain työtä.
Politiikkaradion haastattelussa oli eilen julkistalouden professori Roope Uusitalo. Hän totesi, että vaikka data ei yksiselitteisesti osoita aktiivimallin vaikutusta, sillä on kaikkien todennäköisyyksien mukaan ollut positiivinen vaikutus työllisyyteen. Tämä ei tietysti poista mallin epäoikeudenmukaisuutta, mutta antaa kuitenkin osviittaa siitä, että jotain silläkin on aikaan saatu. Rinne ei näitä "ikäviä juttuja" tule politiikassaan soveltamaan, mikä on mielestäni vielä huonompi linja.
Aktiivimallin piilevä tarkoitus oli pakottaa ylikuumenneille markkinoille kelpaavat duunarit töihin: siis esim. rakennusalalle nollatyöttömyys. Tämä oli kilpailukyvyn vuoksi tärkeää. Toinen tärkeä tavoite oli työttömyysmenojen leikkaus. Samalla aktiivimalli kuitenkin toimi verrattoman epäoikeudenmukaisesti työttömien suurinta osaa kohtaan. Tämä ei tietenkään liikuttanut kokkareita silloin, jolloin joku politiikasta kiinnostunut voisi ihmetellä, mistä äkillinen into aktiivimallin hylkäämiseen. Kts. edellä.
Boldaamani osa on ihan täyttä spekulaatiota. Tavoitteena oli parantaa työllisyysastetta, missä myös onnistuttiin - oli aktiivimalli sitten osasyy tai ei.
Suomessa riittää töitä, mutta ei kaikille aloille. Näin ollen on aivan olennaista, että ihmisiä ohjataan kouluttautumaan, muuttamaan, laajentamaan osaamistaan jne. Aktiivimalli oli keppiratkaisu ja siksi epäsuosittu. Tarkoitusperä oli kuitenkin oikea.
Uusi aktiivimalli tarvitaan. On ihmisiä, joita on pakko potkia takapuoleen, koska he eivät muuten tekisi mitään asioidensa muuttamisessa. Leikkuri on kuitenkin tarpeeton: valtio kykenee varmasti muutenkin kiusaamaan riittävästi työttömiä, jotta työttömyyskorvauksen saaminen olisi perusteltua. Työttömyyskorvaus on nimenomaan korvaus valtion suorittamasta kiusaamisesta eli tarpeettomien kurssien käymisestä, virkailijoiden viisauksien kuuntelusta yms. muusta kivasta.
Minusta Suomen järjestelmä ei ole kaikista sujuvin tämän asian suhteen. Monessa tilanteessa on suuri houkutus valikoida, millaista työtä ottaa vastaan, millaisille paikkakunnille asettuu asumaan jne. Omia äänestäjiään ajattelevat poliitikot vain pahentavat ongelmia kannustamalla ihmisiä muuttamaan tyhjeneville maaseutualueille, joissa ei ole työpaikkoja tai tulevaisuutta. Työttömyysturvaan ei saada mitään muutoksia, koska sdp yhdessä ay-liikkeen kanssa haraa vastaan.
Henk.koht olen huolestunut ihan muusta kuin siitä, että työttömyysturvasta poimitaan 5%:n siivu, josta tehdään "ehdollista". Malli, jolla se tehtiin, oli mielestäni epäonnistunut. On kuitenkin havaittavissa, että vaihtoehto on näköjään "ei tehdä mitään", mikä on sekin aika huono viesti.
www.hs.fi
