Siirsin nämä tuolta Puljujärven ketjusta, kun oma viestini ei juuri Puljujärveä kosketa.
Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että Edmonton ja suomalaishyökkääjä eivät sovi yhteen. Kurri ja Tikkanen pärjäsivät menneinä aikoina "hiukan" paremmin.
Ei ihan putkeen mennyt: Juha Riihijärvi, Teemu Pakarinen, Teemu Hartikainen, Jesse Joensuu, Jussi Jokinen, Lauri Korpikoski, Lennart Petrell, Tony Salmelainen ja Marko Tuomainen. Puljujärvi on kohta tällä listalla.
Edmonton = suomalaishyökkääjien hautausmaa?!
Keneltä näistä pelaajista, ottaen huomioon Jokisenkin iän Oilersissa pelatessa, oikeasti odotettiin onnistumisia Oilersissa? Suurin osa noista on pelityyliltään ja potentiaaliltaan nelosketjun miehiä.
Tätä samaa (kuin
@Ralph) itsekin mietin kun tuon lainatun viestin ensimmäisen kerran näin. Lisäksi aika moni mainituista pelasi NHL:ssä myös ennen ja/tai jälkeen Oilersin.
Juha Riihijärvi veti yhden AHL-kauden ollen joukkueensa 13. tehokkain pelaaja ja toisena miinustilastossa. Ja siitä sitten takaisin Eurooppaan. Ei mitenkään pysty muistamaan noin vanhoja asioita (eikä silloin ollut niin paljoa mahdollisuutta saada tietoakaan), mutta ei sitten yhtä kautta enempää edes yrittänyt Pohjois-Amerikassa. Eli en välttämättä laittaisi pelkästään organisaation piikkiin. Toki kovasti teki Euroopassa pisteitä ennen ja jälkeen tuon visiittinsä. Itselleni tulee lähinnä mieleen, että ei ehkä ihan ollut tuohon aikaan soveltuvin pelaajatyyppi Pohjois-Amerikkalaiseen kiekkoon. Mutta voin olla väärässä. Ja varaushan tehtiin 12. kierroksella vuonna 1991.
Iiro Pakarinen pelasi mielestäni varsin hyvän NHL-uran. Panthersin seitsemännen kierroksen varaus joka raivasi tiensä roolipelaajaksi Oilersissa. Neljällä kaudella yhteensä 134 NHL-ottelua. Täytti ruutunsa varsin hyvin.
Korpikoski pelasi aika samalla tasolla ennen ja jälkeen Oilersin. Hankintana Oilersille aika järjetön, mutta ei kai pelaaja mitenkään sinä aikana merkittävästi heikentynyt. Starsissa vielä ihan kohtuullisen hyvä kausi tuon jälkeen.
Jokinen tosiaan suunnilleen 900 pelin NHL-veteraanina kävi pelaamassa 14 ottelua Oilersissa ja siitä sitten vielä kävi läpi kolme muuta joukkuetta tuon jälkeen.
Tuomainen varattiin NCAA:sta vuonna 1992 yhdeksännellä kierroksella. Pelasi todella tehokkaita kausia NCAA:ssa ja odotukset olivat aika kovat. 1995 keväällä pelasi NCAA-kauden jälkeen Oilersissa neljä peliä. Kaksi seuraavaa kautta menivät AHL:ssä ja vaikka olikin tuolla joukkueensa pistepörssin kärkipäässä, ei mahdollisuuksia ylhäällä tullut. Edeltä Bonsignore ja Intranuovo kävivät kyllä kokeilemassa ylhäällä mutta ilman kummempaa menestystä. Toisaalta noilla kausilla Oilersin hyökkäyskalusto ylemmissä ketjuissa oli itseasiassa aika hyvällä tasolla, joten ei ihan helpoin homma tuonne murtautua (oli kyseisillä kausilla mm. osastoa Weight, Arnott, Ciger, Satan, Kovalenko, Czerkawski, Marchant, Smyth, Grier). Tuolloin ei ura siis auennut, mutta toisella yrityksellä sitten vähän paremmin Kingsissä( ja Islandersissakin yksi peli). Eli ei ainakaan kovin syvälle haudattu Oilersin toimesta. Tuossa ehkä kävi vähän huono tuurikin, että selkeästi yliopistossa ja AHL:ssä hyökkäävän roolin pelaaja ja sitten noina vuosina ei oikein tilaisuuksia ollut. Ja nekin tilaisuudet menivät vielä kovemmille lupauksille.
Petrell jälleen lähtökohtaisestikin roolipelaaja alemmissa ketjuissa. Oilersissa tuo Blue Jacketsin kuudennen kierroksen varaus pääsi mielestäni aika kivasti pelaamaan 95 ottelua.
Salmelaisellakaan ei mitään isompia urotekoja ollut kotimaisista kaukaloista kun lähti Pohjois-Amerikkaan. Pari oikein tehokasta kautta AHL:ssä ja Oilersissa 13 ottelua. Tuon jälkeen tie vei Blackhawksiin, missä pelasi parhaan NHL-kautensa mutta NHL-ura jäi siihen.
Hartikainen on sitten mielenkiintoisin tapaus. Edelleen aika myöhäinen varaus (kuudes kierros), mutta ihan hyviä kausia Suomessa. Oilersissa muistan jonkun valmentajan kommentoineen, että tarvitsi jatkuvasti pientä potkimista, jotta sai itsestään parhaan suorituksen irti. 52 ottelua Oilersissa ja odotukset ainakin fanien puolelta olivat aika kovat. En muista selvisikö se koskaan lähtikö omasta tahdostaan KHL:ään vai Oilersissa alkaneen puhdistuksen myötä. Oikeudethan myytiin Leafsiin, muttei siellä koskaan pelannut.
Mutta mielestäni se parhaiten Puljujärven tilannetta vastannut suomalainen hyökkääjä oli jätetty listalta pois. Jani Rita varattiin 13. vuorolla vuonna 1999. Muistaakseni kohtuullisen kovasta lupauksesta tuolloin puhuttiin ja siis nimenomaan sellaisesta kaverista josta odotettiin tekijämiestä sinne hyökkääviin ketjuihin. Eli kuten Puljujärvestäkin. AHL:ssä tekikin kovaa jälkeä muutamana kautena. Oilersissa sitten neljän kauden aikana kaikkiaan 36 ottelua ja tehot 6+1. Ennen Oilersin finaaleihin vieneitä pudotuspelejä myytiin Penguinsiin, jossa pelasi 30 ottelua tehoin 3+4. Tuon jälkeen takaisin Jokereihin, missä pelasi uransa loppuun. En sitten tiedä, että pilasiko Oilers tuon varauksensa jotenkin. Vai onko kyse siitä, että toiset vain eivät koskaan sitä ihan viimeistä askelta NHL:n puolelle pysty ottamaan. Eli Ritakin tosiaan AHL:ssä 204 ottelua pistein 63+68=131 (ei mitkään Teemu Pulkkisen lukemat, mutta aika samanhenkiset kuitenkin kun katsoo miten tuo sitten muuntautui NHL-tehoiksi). Sitä en sitten tiedä tai muista, että miksei jatkanut Penguinsissa.
Ai niin ja tietysti eräs ykköskierroksen hyökkääjävaraus on vuonna 2002 vuorolla 15 varattu Jesse Niinimäki. En tiedä miksi ja mitä tuossa oikein tapahtui tai haettiin. Mutta tuo meni kyllä nyt ihan täysin scouttien/GM:n piikkiin.
Eli aika vähän mielestäni Oilers on sellaisia kovemman luokan suomalaisia hyökkääjälupauksia edes varannut tai hankkinut.