Sille, että lähdetään tuollaisella top-9 ja bottom-3 -järjestelylle liikkeelle, täytyy olla kolme ehdotonta edellytystä. Ensimmäinen näistä on se, että tuon kolmannen hyökkäävän kentän on oltava lähes yhtä hyvä kuin toinenkin. Toinen on se, että vähintään yhden näistä hyökkäävistä kentistä on myös oltava enemmän kuin tyydyttävä omaan päähän. Kolmas on se, että neloskenttä ei voi olla vain perinteinen tappelijoita tai energiapörrääjiä sisältävä kenttä, vaan sen täytyy olla ominaisuuksiltaan kykeneväinen kovaan shutdown-rooliin.
Syynä tälle on se, että jokainen hyökkäyspään aloitus, joka annetaan "menettelee-tason" kolmannelle hyökkäävälle kentälle, on pois noilta kahdelta paremmalta, mikä ei ole optimaalista, koska noita hyökkäyspään aloituksia on vain rajallinen määrä. Toinen on sitten se, että olisi syytä olla vähintään kaksi sellaista kentällistä, jotka pystyvät hoitamaan myös oman pään aloitukset, ja toisen näistä on lähes välttämätöntä olla se neloskenttä. Muuten näitä aloituksia joutuu ottamaan sellaiset kentälliset, jotka eivät selviä kovinkaan hyvin tästä tehtävästä. Ja tässä tarkastelen asiaa lähinnä zone-start-näkökulmasta, tähän voitaisiin vielä ottaa myös match-start-näkökulma, mikä monimutkaistaa asiaa entisestään.
Nopeasti katsottuna Edmontonilla ei ole sellaista hyökkäävää kenttää, joka olisi hyvä myös omaan päähän, koska ne koostuvat enemmänkin kevytrakenteisista taitopelaajista. Toinen on sitten se, että onko Edmontonilla kolme niin hyvää hyökkäyskenttää? Jos Arcobello olisi sellaisen luokan b kakkossentteritasoa, ja Joensuun tilalle Yakupovin rinnalle saataisiin, joku hyökkäyspäähän tuloksekas kaveri, niin tämä voisi onnistua. Gordon olisi tällöin todella hyvä (joskin eittämättä kovasti ylipalkattu) neloskentän shutdown-sentteri. Täytyisi sitten vain löytää ne hyvin alaspäin ja tunnollisesti pelaavat laiturit. Ei toki mahdotonta, mutta mielestäni Edmontonin kokoonpano nykyisellään ei ehkä ole kovin sopiva tuolle peluutustavalle, joskin toki siihen muokattavissa.