Pro Hockeyn antia...
Pro Hockey -lehti 4/2003
In The Crease - Dwayne Roloson (Teksti: Alan Adams)
Elämä maistuu Dwayne Rolosonille. Minnesota Wildin maalivahti ei vilkuile taakseen nähdäkseen, onko kentän laidalta nousemassa haastajia. Hän hengittää helpommin, sillä ensimmäistä kertaa urallaan hänellä on valmentajansa täysi luottamus.
- Roly on ollut loistava koko kauden, sanoo Minnesotan valmentaja Jacques Lemaire
Wild oli yksi NHL:n runkosarjan yllättäjistä tällä kaudella. Joukkue on herättänyt kunnioitusta kautta liigan, mihin yksi tärkeä syy on maalivahtityöskentely.
Minnesota on siitä ainutlaatuisessa tilanteessa, että sekä Dwayne Roloson että Manny Fernandez pystyy toimimaan ykköstorjujana. He ovat jakaneet vastuun, joskin Roloson on saanut kakusta isomman palasen ja vastannut haasteeseen loistavilla otteilla. Roloson on kuulunut torjuntatilastojen kärkeen sekä maalikeskiarvossa että torjuntaprosentissa koko kauden. Hän on elävä todiste siitä, että kaksi on yhtä parempi.
- Vuosi on ollut hyvä sekä joukkueelle että minulle henkilökohtaisesti, Roloson sanoo. - Kaikki on sujunut todella hyvin. Ainahan haluaa pelata enemmän, mutta se on niitä asioita joita en voi kontrolloida, joten en murehdi siitä. Kun tulee vuoroni, olen valmiina pelaamaan.
Lemairen päätös vuorotella maalivahtejaan ei muodostanut kitkaa tolppien välille.
- Tulen Mannyn kanssa toimeen mainiosti, Roloson sanoo. - Tajuamme tilanteemme. Hyväksymme molemmat, että valmentajalla on viimeinen sana. Kun sen esteen yli on päässyt, elämä on paljon parempaa.
Roloson ei poikkea muista maalivahdin ammatissa toimivista. Hän haluaa vain tilaisuuden mennä pysäyttämään kiekkoja ja voittaa niin usein kuin mahdollista. Wild teki fiksun liikkeen pestatessaan hänet vapaana agenttina ja antaessaan hänelle mahdollisuuden näyttää, että pystyy kantamaan vastuun.
Ennen saapumistaan Minnesotaan kesällä 2001 Rolosonin ei tarvinnut urallaan häikäistyä valokeiloista. Hän teki ylösalasliikettä Calgaryn organisaatiossa neljä vuotta ja toimi NHL:ssä Rick Tabaraccin ja Trevor Kiddin kakkosvahtina. Buffalossa hän oli kaksi vuotta tulevan Hall of Fame -torjujan Dominik Hasekin varjossa.
Todistettuaan kykynsä Minnesotassa Roloson uskoo, että hänellä on lisääkin annettavaa. Torjuja allekirjoitti maaliskuussa uuden monivuotisen sopimuksen.
- Olen onnellinen, mutta koskaan ei oikein voi sanoa että olisi täysin tyytyväinen. Urheilussa ei kukaan kai ole täysin tyytyväinen. Voin aina sanoa, että voin tehdä tämän tai tuon paremmin. Aina haluaa kehittyä ja tulla paremmaksi ihmiseksi.
Wildista on tullut esikuvallinen laajennusjoukkueen malli. Se on tällä kaudella esittänyt enemmänkin kuin vain kunnioitettavia otteita ja todistanut kriitikoiden olleen väärässä.
Wild on vain kolmannella kaudellaan, mutta pelaa isommin. Vastustajat ovat joutuneet ottamaan sen vakavasti.
- Ihmiset tuskin pitävät meitä enää laajennusjoukkueena, Roloson arvelee. - On aika hienoa, miten monet ihmiset muissa joukkueissa puhuvat meistä. Meitä kunnioitetaan joukkueena ja yksilöinä, ja toivottavasti niin on jatkossakin. Tavoitteemme on jo pitkään ollut päästä päästä playoffeihin.
Maalivahtipelin lisäksi nopeus on Wildin ase: Sen pelaajat ovat hämmästyttävän vauhdikkaita. Vasen laituri Marian Gaborik on häikäisevän nopea, ja Rolosonille on tuonut suurta iloa nähdä Gaborikin nousevan yhdeksi liigan parhaista nuorista pelaajista.
- Parasta Marianissa on, että hän on vain Marian. Hänellä ei pelatessaan ole mitään outoja asenteita, Roloson sanoo. - Hän on kypsä ikäisekseen ja hyvin rentoutunut. Se sopii joukkueeseemme. Hän on tuleva supertähti, ja olen todella iloinen hänen puolestaan. Pahuksenmoinen pelaaja.
Wildin menestyksestä sekä jäällä että sen ulkopuolella ei ole juuri epäilyksiä. Seuran johdon suunnitelma korostaa kärsivällisyyttä ja kehittymistä pikatemppujen sijaan, ja fanit näyttävät hyväksyneen tavoitteen rakentaa joukkuetta.
Minnesota on kiekkoilun sydänmaita, ja Rolosonin mukaan pelaajat arvostavat saamaansa tukea. Hänkin tarttui mielellään seuran sopimustarjoukseen, vaikka olisi voinut kesällä päästä täysin vapaaksi agentiksi; antoihan Wild hänelle mahdollisuuden näyttää kuuluvansa NHL:n vakituisten ykkösvahtien joukkoon.
- Täällä pelaaminen on hauskaa. Fanit tukevat meitä hienosti, ja meillä on ollut toistasataa peräkkäistä loppuunmyytyä ottelua, Roloson kertoo.
- Minne tahansa meneekin, ihmiset tuntevat keitä olemme ja he todella seuraavat joukkuetta. Minusta tuntuu, että kun Minnesota menetti joukkueensa, ihmiset todella halusivat sitä takaisin, ja nyt kun se on taas täällä, kaikki ovat innoissaan. Tässä hallissa on mahtava pelata, oikea playoff-tunnelma joka ilta. Hienoa, jos voimme tarjota playoffit faneille.
Jäällä asiat sujuvat hyvin, mutta kotona vasta ruusuista onkin. Rolosoneilla on kaksi poikalasta. Omena ei kuulemma putoa kauas puusta, mutta Roloson toivoo sen vierivän alas mäkeä. Hänen kaksi vuotias poikansa rakastaa jääkiekkoa, ja hänestä voi olla kasvamassa uusi torjuja.
- Aina kun tulen kotiin hän haluaa pelata kiekkoa. Mutta en ole ostanut hänelle maalivahdin mailaa, vaan kenttäpelaajan, Roloson kertoo. - Jos hän haluaa molariksi, se on hienoa. En silti aio kannustaa häntä maalille tai muutenkaan pelaamaan. Jos hän haluaa pelata, hän saa. Jos ei halua, hänen ei tarvitse. Kunhan hän on terve ja kaikki ovat tyytyväisiä, mitä muuta voisin pyytää?
- Mutta vanhempana on upeaa nähdä miten innoissaan hän on pelistä. Ehkä hän jonain päivänä pystyy tekemään mitä minäkin tai jotain samantapaista. Ajan kanssa sen näkee, ja hyvä niin.
Dwayne Roloson on urallaan oppinut, että kiekkoilijan varmuus työstä on parhaimmillaankin katoavaista. Hän on kuitekin lakannut murehtimasta, onko seuraava päästetty maali hänen viimeisensä. Hän ei enää vilkuile taaksepäin.
- Yritän olla surematta sitä. Pelaan vain ja yritän auttaa kavereita voittamaan joka ikinen kerta.
Ja mitä enemmän hän pelaa, sen paremmin hän torjuu. Wild ei oikein voi enempääkään pyytää, vai mitä?
Lyhyempi juttu löytyi Pro Hockey -lehdestä 12/2001
Toiset debytoivat NHL:ssä nuorena ja liukuvat urallaan eteenpäin kunnes on aika heittää luistimet naulaan. Toisille taas tie menestykseen on mutkikas. Minnesotan maalivahti on hyvä esimerkki jälkimmäisestä. 32-vuotiaana hän kamppaili täksi kaudeksi takaisin parrasvaloihin. Nuorena Roloson paiski töitä tupakkapellolla. Hän tienasi mukavasti, mutta viihtyi huonosti. - Sellaista työtä ei toivo pahimmalle vihamiehelleenkään. Istut tosi hitaan koneen ohjaimissa ja ajat tolkuttoman pitkää sarkaa. Tupakanlehtiä on hankalaa poimia ehjinä kun on joulukuun kylmä, Roloson muistelee. Rolosonia ei koskaan varattu NHL:ään. Ensisopimuksensa hän sai Calgaryyn, jossa hän nousi kakkosvahdiksi 27-vuotiaana. Samassa roolissa hän jatkoi Buffalossa. Viime kaudella St.Louis lähetti Rolosonin farmiin. Siellä hän pelasi loistavasti, ja kauden jälkeen Minnesota tarjosi sopimusta. Nyt Roloson nauttii olostaan ylhäällä. - Oli turhauttavaa ottaa askel taaksepäin viime kaudella, mutta yritin kääntää tilanteen edukseni. Se lopulta kannattikin, Roloson toteaa.
