Ensimmäistä digijärjestelmäkameraa hankkivalla on kyllä valinnanvaraa ja pähkäiltävää edessään. Kaiken lisäksi alkuvaiheessa iskee usein ns. laitesokeus, joka näkyy varsinkin objektiivivalinnassa; jos vaihtoehtona on esim. 18-55 tai 70-300, valitsee moni telen jo pelkästään fyysisen olemuksen perusteella. Vaikka ensiksimainittu olisi huomattavasti käyttökelpoisempi yleiskuvaukseen kuten maisemat, sisätilat ym. Mutta se on aivan luonnollista, ja tähän sorruin aikanaan itsekin. Teleä piti saada, ja kuvausmieltymykset valittiin sitten sen mukaan.
Jossain vaiheessa kuvien ahtaus alkoi häiritsemään, olisi ollut mukava saada kuviin laajempaa kuvakulmaa. Myin kittitelen pois ja ostin valovoimaisen 11-16 laajakulman. Sen myötä aukesi kokonaan uusi maailma, kun kokonaiset huoneetkin mahtuivat kerralla kuvaan. Puhumattakaan maisemakuvista, joiden avaruus häikäisi entiseen verrattuna.
Lopulta laajakulman huono puoli tai ominaisuus, miten vain, alkoi häiritsemään. Eli reuna-alueiden ja lähimpänä olevien kohteiden vääristymät. Joten eipä tästäkään ollut koko ajan nokalla pysytteleväksi yleisobjektiiviksi.
Seuraava askel olikin sitten luonnollisesti tämä nykyinen normaalilinssi, 35mm. Ei zoomia, valovoimainen (1.8), fyysisesti pieni ja kevyt. Kuva-ala rajataan kävelemällä eteen tai taakse tarpeen mukaan. Terävä kuin mikä, mutta sittenkin hieman liian ahdas tämänhetkiseen (valitettavan satunnaiseen) kuvaamiseeni. Jokin 20mm olisi varmaan meikäläiselle optimi.
Tunnustan siis että itselleni merkkasi alkuvaiheessa kameravarustuksen fyysinen olemus ja ominaisuuksien paljous enemmän kuin se mitä varsinaisesti halusin kuvata. Olisi hauska kuulla, onko muille aloitteleville digijärjestelmällä kuvaaville käynyt samoin? Tälle on varmaan jokin termikin olemassa.