Näin hauskoja kissakuvia kannattaa esitellä. Terävyysalue on juuri oikealla tavalla lyhyt, jotta väriltään taustan kanssa yhteensopivat silmät nousevat pääaiheeksi. Yllättävän hyvä bokeh tuossa optiikassa.
Voisikohan lightroomissa pienentää taustan värikylläisyyttä?
Kiitos, aina välillä mietityttää kissakuvia (lue: lemmikkikuvia) esitellä, kun ne ovat aika monelle valokuvaajalle ns. punainen vaate. Sinänsä ihan ymmärrettävää, itsekin joskus tekee virhearviointeja omia lemmikkejä kuvatessa ja esitellessä. Omista lemmikeistä kuvatuista kuvista tahtoo löytää joskus jotain todella upeaa, joka avautuu vain jos omaa vahvan tunnesiteen kuvan pääosan esittäjään. Niillekin tietysti on paikkansa, omissa "albumeissaan".
Enivei, vedostin tuosta kokeeksi 70x100 julisteen, joka nyt toistaiseksi päätyy meidän olkkariin. Taustan vedin tarkoituksella snadisti överiksi, sattui jotenkin omaan silmään paremmin kuin värittömämpi vaihtoehto (jota myös pyörittelin). Tulee enemmän viidakkotiikerimeininki nyt. Vähän olisin itse kaivannut terävyyttä lisää nenään, nyt näkee vähän liian selvästi sen, että jää tarkennusalueen ulkopuolelle tuo ihan nenän lähin osa linssistä. Pienessä hönössä ei tuota tullut huomioitua suht nopeassa tilanteessa (kuvassa kissa on juuri rupeamassa aivastamaan, siitä veikeä ilme).
Tuolla syväterävyydellä on kyllä ihan mukava kikkailla. Meillä on seinällä myös yksi pentukuva pörröisestä
nukkuvasta kissasta, jossa skarpeimmat osat on kirsu ja tassut, muun häipyessä pehmoiseksi. Tuo tuli vedostettua Kodakin Metallic -valokuvapaperille, joka antaa punakeltaiselle värille aika makean kultaisen kiillon (taululle päätyneestä versiosta on poistettu tuo nenäpörö, muutenkin taitaa olla säätämätön versio ). Jotenkin nuo kissojen viiksi/tuntokarvat ovat älyttömän lumoavia, valkoiset skarpit viivat tekevät mielenkiintoisia kuvioita. Noh se kissoista...