Henkka kirjoitti:
Kun tässä nyt muistelee viime kevään joukkuetta ja sitä mitä se on tulevana keväänä, niin tuo jengihän näyttää todella paljon paremmalta. Viime kaudella kuitenkin voitettiin runkosarja yhdellä suurimmista pistemääristä kautta aikain (124p) ja annettiin se läntisen konferenssin kovin vastus lännen finaaleihin menneelle Oilersille.
Jos nuo loukkaantumiset nyt saadaan hoidettua kunnialla ja pahempia ei lisää tule, niin kyllä tässä aika pitkää kevättä voi ennustella. Tuo joukkue näyttää vain yksinkertaisesti niin paljon paremmalta.
Nyt kun playoff kausi kohta ovelle kolkuttaa, Niin on aika spekuloida hieman sitä että miksi Detroit ei ole vuoden 2002 jälkeen playoffeissa pärjännyt.
Henkka hieman jo aloittelikin tätä keskustelua mutta hieman eri sävyyn kuin minä!
Mielestäni Detroit playoff konttaamisen syyt vuoden 2002 jälkeen ovat seuraavat:
(Ei tärkeysjärjestyksessä.)
1. Epäonnistunut maalivahtipeli:
Vuonna 2003 Detroit ei kaatunut aivan kokonaan maalivahti peliin. Cujo pelasi äärimmäisen tasaisessa ja vähämaalisessa sarjassa tasaisesti. Tosin juuri niitä ratkaisutorjuntoja tärkeissä ratkaisupaikoissa jäi kuitenkin tekemättä.
Vuosi 2004 olikin sitten maalivahtisekoilua kauden alusta loppuun asti. Ensin runkosarjassa Cujo aloittaa mutta mies laitetaan farmiin, Hasek palaa eläkkeeltä ja loukkaantuu, Legace 2,3 maalivahdin paikalta ykköseksi. Sama sekoilu jatkuu playoff vaiheessa ja ykkösmaalivahtia vaihdetaankin kesken Nashville sarjan. Ei tämä kyseinen tapahtumasarja ainakaan nostanut jo valmiiksi Josephin pirstaleina olevaa itseluottamusta! Calgary sarjassa Cujo ei pysynyt niihin ratkaiseviin torjuntoihin silloin kun niitä olisi todella tarvittu.
Viime kausi siis mentiin maalivahti akselilla Legace & Osgood. Olikin hieman yllättynyt että Detroit ei hankkinut siirtorajan lopuksi jotain kokenutta kettua tyyliin Burke. Luottamus Legaceen oli tilastollisesti hyvin menneen runkosarjan jälkeen Detroitissa pilvissä. Tässä sarjassa Detroit todella kaatui ailahtelevaan maalivahti peliin. Legace ei missään vaiheessa voittanut yhtään peliä joukkueelleen eikä myöskään voittanut joukkueen luottamusta puolelleen. Miehen ailahtelevat ja vaihtelevat otteet jopa pelin sisällä ihmetyttivät valmennus johtoa ja joukkuetta. Ja varsinkin miehen välinpitämätön ja ihmeellinen käytös jokaisen päästetyn maalin jälkeen ihmetyttivät itseäni. Mies regagoi päästettyihin maaleihin sellaisella tavalla jotta että ei tämä touhu voisi vähempää kiinnostaa.
2. Puutteelinen nuorisoleikkaus ja tästa seurannut taistelutahdon ja nälän puute:
Vaikka mestaruus vuoteen 2002 lopettikin moni vanhaparta, Niin joukkueeseen jäi silti todella monta jo kaiken mahdollisen voittaneita pelaajia kuten Fedorov, Shanahan,Yzerman, Chelios,Lidström jne. Lähteneiden ja lopettaneiden tilalle (Olausson,Duchesne,Hasek,Hull,Larionov Robitaille) ei hankittukaan nuorta ja nälkäistä verta vaan uusia vanhoja kettuja esim. Lang,Schneider,Whitney ja Hatcher. Näin ollen joukkueen runko ei muuttunut miksikään ja vanhojen partojen seuraksi tulikin kokeneita kettuja kaivattujen nuorien sijasta. Nuoruus, hulluus ja halu voittaa katosi täysin tuon 2002 mestaruuden jälkeen.
Ja tämä näkyi varsinkin playoffeissa jossa jokainen vaihto on pelattava kunnolla loppuun asti. Mutta miksi mennä tilanteeseen täysillä kun tilillä on 5 milj. tästä kaudesta ja kotona kolme kannua! Kaikkein paras esimerkki tästä on Shanahan. Joka ei uransa loppuaikoina kauhean hyvin playoffeissa menestynyt oli sitten niissä loukkaantunut tai ei. Loistava esimerkki taistelutahdosta keväältä 2002. Pronger lyö poikittaisella Yzermania ranteeseen ja taklaa miehen rumasti jäähän. Mitä tekee Steve Y? Ei valita tai purnaa tuomareille, nostaa itsensä mailan avulla ylös jäästä, Ja heti perään iskee tasoitus,johto tai voittomaalin! Tälläistä asennetta tarvitaan!
3. Valmennusjohdon munattomuus:
Tämä pisti silmään erityisesti Lewis aikakaudella. Jos huomattiin että joku asia ei toiminut tai jotkut ketjukoostumuksen eivät tuottaneet toivottua tulosta. Niin mitä teki Lewis? Yritti väkisin vain uudestaan ja uudestaan jo kokeiltuja asioita. Varsinkin tuo Legaceen luottaminen ykkös maalivahtina ihmetytti aikoinaan. Ei tälläistä ongelmaa ollut SB aikakaudella. Scottylla oli aina joku ässä hihassa ellei peli kulkenut. Esim. Fedorov pakiksi, Venäläisviisikko,Robitaillen pieni peliaika ja roolitus, joukkueen psyykkaminen ja voiton valaminen jo mahdottomaltakin tuntuvissa paikoissa esim. vuonna 2002 Vancouver sarja 0 - 2 tilanteessa tai Coloradon 2 - 3 voitto tilanteessa vuonna 2002
4. Fyysisyyden puute:
Vaikka vuoden 2002 mestaruus tulikin varsin köykäisellä joukkueella niin löytyi siltä kuitenkin Shanahan,Chelios,McCarty jotka vastasivat fyysisistä otteista jäällä. Viimeistään vuoden 2002 jälkeen joukkueen koostumuksessa taito tuli ennen fyysisyyttä. Ja tämä piirre pisti silmään erityisesti noissa Edmonton ja Calgary sarjoissa joissa molemmat vastustajat suorastaan kävelivät Detroitin yli. Detroit ei missään vaihessa vastannut taklauksiin tai fyysiseen peliin. Mikäli haluat pärjätä playoffeissa on annettava isku iskusta ja taisteltava joka kiekosta ja tilanteesta. Moni varmaan muistaa miten Cujoa ajeltiin useasti todella rumasti tuossa Calgary sarjassa. Detroit pelaajat eivät tehneet asialle mitään!
5. Leipääntyminen hyvin menneen runkosarjan takia:
Runkosarjassa Detroit rikkoo joka ikinen kausi kaikki mahdolliset ylivoimamaali ennätykset sun muut piste-ennätykset. On kotona löymätön ja totutaan siihen että voitetaan pelejä kotona 8 - 2 ,7 - 4 ja 6 - 1. Ja 1 kuukausi ennen runkosarjan päättymistä aletaan toivoa jotain tiettyä vastustajaa ja mietitään kuka mahdollisesti vastaan tulee avauskierroksen jälkeen!! Sitten playoffeissa meneekin paskat housuun kun kaikki ei menekkään samalla kaavalla kuin ollaan runkosarjassa totuttu. Ihmetellään vastustajan intensiteettiä ja sitä että miten 1 - 2 kk playoff paikasta taistelleella, juuri ja juuri playoffeihin yltäneellä joukkue X on tuollainen taisteluasenne ja vimma voittamiseen?
On selvästi totuttu pelien voittamiseen runkosarjassa ja oletetaan jo ennen playoff sarjan alkamista että kyllä tämä sarja klaarataan aivan kuten runkosarjassakin. Tämä on ehkä ollut Detroitin suurin ongelma vuoden 2002 jälkeen. Runkosarjassa ei ole tullut eteen ongelmia tai vastoinkäymisiä mitkä olisivat opettaneet nöyriksi jne. Tätä ylimielisyyttä oli vahvasti ilmassa noissa Nashville, Calgary ja Edmonton sarjoissa. NÄLKÄÄ JA NÖYRYYTTÄ PELIIN!!!!!
6.Hyökkääjien taso ei pidä:
Oikeastaan vuoden 2002 jälkeen kukaan runkosarjassa loistanut pelaaja ei ole häikäissyt playoffeissa. Tämä tietysti voi johtua pienistä tai hieman suurimista loukkaantumisista tai kovista paineista jne. Mutta joukkueen tähtipelaajat ovat juuri niitä joitten puoleen joukkue kääntyy tiukassa tilanteessa ja joilta odotetaan pelin ratkaisua. Täällä on Datsyukista jo tätä toitotettu kuinka kaverin taso laskee playoffeissa. Mutta täytyy muistaa myös että muut flopanneet hyökkäyspään pelaajat kuten Lang,Shanahan,Hull,Whitney,(Williams), Yzerman jne.
Eiköhän tossa ole jo niitä syitä aivan tarpeeksi!