Päivänokosilta juuri heränneenä ei pitäisi olla syvällinen mutta kokeillaan kuitenkin...Datsyukin merkitys joukkueessa tulevaisuudessa itselleni;
Pavel antaa muuten niin menestyneelle sekä taitavalle joukkueelle pienen lisämausteen, joka puuttuu monesta muusta joukkueesta...palasen taikuutta. Ikinä ei tiedä mitä saattaa saada nähdäkseen kun mies on jäällä, oli se sitten kiekon kanssa kieputtelua jossain kulmassa tahi joku sinällään muu pieni liikesarja, mikä kuitenkin jäisi 99% pelaajista tekemättä. Datsyuk edustaa tavallaan jotain sellaista mitä neuvostokiekko tarjosi maailmalle silloin aikoinaan "punakoneen" muodossa, akrobatiaa luistimilla, 2000-luvun versiona. Palataan Datsyukiin pienen mutkan kautta takaisin;
Kaipaan Fedorovia enemmän kuin ketään Detroitissa, mies ei voittanut pistepörssejä kaudesta toiseen, ei taklannut ketään toistuvasti kiertoradoille mutta omasi sitä harvinaista "magiaa" parhoina kausinaan. Kukapa ei muistaisi niitä valkoisia Niken luistimia, mitä Scotty Bowman niin kovasti arvosti, jotka siivittivät leveässä asennossa matalalla lentävän venäläisen välillä koko kentän läpi vastustajien voimatta mitään? Kuka unohtaisi Sergein liikkuvuuden pakin paikalla kun loukkaantumisia oli kasaantunut vakiopuolustajien osalle? Muistatteko fiiliksen kun teksti-TV:n sivu 235 aukesi 1996 ja katsoitte pikaisesti että jaahas, Washington vissiin voitti kun ei ole kuin Fedorov tehnyt maalin...kunnes tajusitte että jumaliste, sehän on tehnyt yksin 5 maalia ja peli onkin 5-4 voitto!?!
Detroitissa on AINA ollut itselleni joku sellainen pelaaja, mikä on omannut jotain elämää suurempaa. Bob Probert silloin joskus, miestä seurasi pelissä samalla tavalla kuin olisi nähnyt valkohain kipatun Korkeasaaren hyljelammikkoon, mitäköhän se mahtaa saada aikaiseksi tänään!! Konstantinov...kaukana taitopelaajasta mutta se intensiteetti ja armottomuus. Kuka muistaa pommin jonka Vladdy heitti C.Lemieuxille oman siniviivan jälkeen, puhtaalla, täydellisellä lonkkataklauksella joka sai kilpikonnan ilmalennolle joka päättyi laskeutumiseen oman naaman päälle? Tämän mällin jälkeisellä pelikatkolla ei ilmekään värähtänyt Vladdyn naamalla, totaalinen pokerinaama kuin ei olisi tullut tehtyä mitään sen kummempaa mitä ei pystyisi jatkamaan koko pelin ajan...
Takaisin Paveliin,
en tiedä miten Stevie Y näki samassa pukukopissa tätä hakemaani taikuutta, soolokitaristia huippubändiin jonka tilulilut jäävät soimaan päähän etc mutta toivon että Pavelin pitkän sopimuksen yksi syy on se, että joukkueessa haluttiin olevan jotain edellämainittua sen sijaan että kaikki pelaajat olisivat suoraviivaisia tehopelaajia, jotka voimalla ja tahdolla runnoisivat vaikka väkisin maalit. Datsyukin rooli varmasti tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kapteenina näkisin ehkä Bertuzzin tai Zetterbergin, mutta se keulakuvan rooli sopimuksen pituudella mitattuna tuntuisi mietityltä ratkaisulta. Onko organisaatiolla jopa muistot Fedorovin lähdöstä aiheutuneesta tietynlaisesta krapulasta mutta tämä sopimus ainakin takaa sen että minä löydän suosikkijoukkueestani edelleen syyn miksi sitä seuraan; taianomaista osaamista, "miten se tuon teki"-elämyksiä, vaatimattoman johtajan joka toivottavasti täyttää edes pikkaisen niitä saappaita mitkä Yzerman jätti pukukopin nurkkaan.