Kun tässä nyt muistelee viime kevään joukkuetta ja sitä mitä se on tulevana keväänä, niin tuo jengihän näyttää todella paljon paremmalta. Viime kaudella kuitenkin voitettiin runkosarja yhdellä suurimmista pistemääristä kautta aikain (124p) ja annettiin se läntisen konferenssin kovin vastus lännen finaaleihin menneelle Oilersille.
Mikä siitä joukkueesta on sitten muuttunut? Näillä ketjuilla mentiin viime pleijareissa:
Shanahan - Datsjuk - Draper
Holmström - Zetterberg - Samuelsson
Williams - Lang - Yzerman
Franzén - Cleary - Maltby
(Mowers)
Lidström - Lilja
Schneider - Chelios
Cross - Kronwall
(Lebda)
Legace
(Osgood)
Kun tuota nyt vertaa tulevaan terveeseen rosteriin, niin tässä nykyisessä on jokainen osa-alue parempi.
Datsjuk - Zetterberg - Holmström
Calder - Lang - Bertuzzi
Cleary - Filppula - Samuelsson
Franzén - Draper - Maltby
(Hudler)
Lidström - Markov
Schneider - Kronwall
Lebda - Chelios
(Lilja)
Hasek
(Osgood)
Holland seposti viime keväänä Datsjukista ja Shanahanista jotain "they have chemistry", mutta se oli ihan puutaheinää. Datsjuk taisi syöttää Shannyn 40 maalista vain kolme viime kaudella. Jopa Marc Mowers syötti enemmän. Datsjuk pelasi pleijarit sormi murtuneena ja Shanny floppasi (1+1=2 kuudessa ottelussa), eikä Yzermanistakaan enää saatu kaikkia tehoja irti.
Nyt käytännössä Shanahanin korvaa Bertuzzi, joka toivottavasti tulee olemaan se oikea power-forward, ja jota Shanny ei ollut enää kesän 2002 jälkeen. Yzermanin korvaa Filppula, joka saattaa kuulostaa mielipuoliselta, mutta näin se asia vaan on. Pelillisesti Valtteri ei häviä viime kauden Stevielle muualla kuin aloitusympyrässä ja johtajuudessa, pelintekotaidoissa ovat tasoissa ja liikkeessä Valtteri on jo parempi.
Williamsin tilalla on siis Calder, joka näyttää aivan loistavalta hankinnalta tällä hetkellä. Mies tuntuu ehtivän kaikkialle, vaikkei mikään raketti ole, ajaa hanakasti maalille ja sai eilen Nashvillea vastaan ainakin viisi maalintekopaikkaa. Ei vielä osunut, mutta pitkällä tähtäilellä ja tuolla työmäärällä tulee osumaan. Moninkertaisesti sopivampi pelaaja tähän rosteriin kuin Williams, joka lähinnä kikkaili kiekon kanssa ja vain vältteli laitoja ja maalinedustaa.
Lisäksi noissa viime kauden ketjuissa oli pelipaikat aivan sekaisin. Senttereitä laidassa ja laitureita keskellä. Aivan ihmeelliset kombinaatiot ja oikeita ei oiein millään löytynyt. Nyt lähes jokaisella pelipaikalla on mies, jolle se paikka on se oma vanha tuttu useita vuosia hinkattu pelipaikka, ainoastaan Datsjuk tulee pelaamaan "väärällä" pelipaikallaan, mutta se taas tuntuu tällä hetkellä sopivan miehelle melkeen paremmin, mitä entinen sentterin tontti.
Lisäksi mikkihiirijengistä on turha enää puhua, Franzén, Lang ja Bertuzzi pystyvät muodostamaan keskenään satakiloisten jyräketjun, jos niin vain halutaan. Laiturit ovat muutenkin hyvää kulmavääntö/häirintäosastoa, Holmström, Bertuzzi, Samuelsson, Calder, Cleary, Franzén, Maltby. Ja jos ei vääntövoimaa ihan kaikilta löydy, niin sitten ainakin energistä karvausta ja häirintää. Maalintekokin pitäisi viideltä ensin mainitulta onnistua hyvin.
Pakisto on vahvistunut viime kevääseen nähden Markovilla, joka korvaa Andreas Liljan. Lilja oli viime kevään pahin hazardisyntipukki ja mies saatiin nyt tarpeeksi pieneen rooliin (seiskapakki). Lidström-Lilja pakkiparissa Oilers osasi hyökätä koko ajan taktisesti Liljan puolelta, siirtämällä muun muassa Samsonovin Detroit-sarjaa varten takaisin vasempaan laitaan. Samsonovin vauhti oli totaalista myrkkyä Liljalle ja vaikka Lidström pelasi hyvin, niin ei hän pystynyt mitenkään auttamaan omalta puoleltaan, kun Oilers halusi pitää paineen koko ajan Liljan nurkassa. Siksi ykköspari on nyt Markovin myötä todella paljon vahvempi, lisäksi Markovin +25 -saldo koko NHL-uran pudotuspeleistä lupaa vahvaa kevättä. Ja tekeehän Markov puolustuksesta astetta fyysisemmänkin.
Lisäksi Chelios on saatu nyt hänelle huomattavasti helpompaan paikkaan kolmospariin, kun Niklas Kronwall on saanut ensimmäistä kertaa ehjän kauden alle. Kronwall tekee kakkosparista kiekollisemman ja vastustaja saa myös varoa niitä avojään niittejä. Ja pakiston kolmas vahvistus on Kronwallin jälkeen vielä viime kaudesta tasoaan nostanut Brett Lebda, joka on vallanut paikan kolmosparista. Lebda vei Cory Crossilta pelipaikan jo kesken viime kevään Oilers-sarjan, mikä sitten oli vain makua tulevasta. Lebda tuo pakistoon liikkuvuutta, jota fyysinen Chelios kompensoi mainiosti.
Tärkeä pointti on se, että hyökkäyksen kantavat voimat ovat nyt paremmassa iässä mitä vuosi sitten. Joukkeelta löytyy se MVP-hyökkääjä, jota ei Sergei Fedorovin parhaiden päivien jälkeen ole ollut. Henrik Zetterberg on tällä kaudella noussut sille tasolle. Muutenkin nuoret Zetterberg, Datsjuk, Kronwall ja Franzén ovat vuoden vanhempia ja loppuunkuluneet Shanahan ja Yzerman ovat vaihtuneet nuorempiin, selvästi lähempänä uransa huippuhetkiä oleviin pelaajiin. Esim Kyle Calder 28-vuotiaana on juuri tätä. Tässä iässä olevia pelaajia Wingiltä viime kaudella uupui. Oli veteraania ja oli nuorukaista, mutta ei sitä kantavinta corea. Muun muassa Cleary ja Markov ovat juuri tätä osastoa. Lisäksi sitten löytyy vielä aivan uutta nuorta nälkää, kuten Filppula ja Lebda.
Kaiken kruunaa sitten tuo maalivahtiosasto. Manny Legace murtui valitettavan helposti Oilers-kotiyleisön paineessa. Hasek sen sijaan on keitetty kaikissa liemissä, ja vain kerran saanut pelata NHL:n pudotuspeleissä kunnon huippujoukkueen takana, voittaen Stanley Cupin.
Eli loppukaneettina, ainoat heikennykset ovat johtajuuden väheneminen, joka sekään ei silti ole ongelma, kun sitä johtajuutta edelleen riittää. Lisäksi avainpelaajien, kuten Hasekin, Bertuzzin ja jopa Zetterberginkin loukkaantumisherkkyys on iso riski. Mutta muuten joukkueesta löytyykin sitten kymmenkunta vahvistunutta asiaa.
Jos nuo loukkaantumiset nyt saadaan hoidettua kunnialla ja pahempia ei lisää tule, niin kyllä tässä aika pitkää kevättä voi ennustella. Tuo joukkue näyttää vain yksinkertaisesti niin paljon paremmalta.
