Paska homma tuo Zetan loukkaantuminen. Selkä on aina varsin pelottava paikka omata vammoja, kun ei voi tietää miten pitkäksi aikaa saikku pitkittyy. Tokihan nuo krampit eivät ole sieltä pahimmasta päästä.
Toki asioissa on aina kaksi puolta ja tässä tapauksessa se on Filppulan vastuun kasvaminen. Babcock pisti miehen suoraan Zetan paikalle ja taitaa nyt saada pelata siinä varsin pitkään. Hudlerinkin peliaika lisääntyi muiden loukkaantumisten takia ja tämä hetkellinen nuorten kasvanut vastuu on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Zetan puuttumisen takia voidaan silti melkein sanoa hyvästi tuolle divisioonan kärkipaikalle, vaikka loppuohjelma varsin helppo onkin. Viimeisestä 18 pelistä 12 pelataan kotona ja vastaan on tulossa Chicagoa, Columbusta, Bostonia, Coloradoa, Los Angelesia ja St. Louisia, mutta silti en usko, että ilman Zetaa Nashvillen ohi loppukaudesta päästään. Neljä keskinäistä ottelua Nashvillea vastaan voivat olla kylmää kyytiä ja kohdataan siellä toki Ducks, Canucks ja Flameskin vielä kertaalleen.
Jos neljänneksi jäädään, niin täytyy toivoa että lännen viidennelle sijalle putkahtaa Dallas Stars.
Mr. Smith kirjoitti:
Minonovin hankintahan kannatti, tai ainakin kesällä Detroitissa juhlittiin Stanley Cuppia, joten ei se kovin huono hankinta voinut olla.
Mironov muistaakseni floppasi täysin Konstantinovin korvaajana, eikä pelannut pudotuspeleissä kuin seitsemän ottelua. Fetisovin pariksi häntä yritettiin istuttaa, rightin kätisyys löytyi ja kaikki. Lopulta kuitenkin se oli Anders Eriksson, joka veti uskomattoman kevään Fetisovin parina hamaan loppuun asti.
1998 pleijareiden pakisto oli pääosin seuraava:
Lidström - Murphy
Fetisov - Eriksson
Macoun - Rouse
********************
Hollandin GM-ura siis alkoi kesällä 1997, kun Wings juhli ensimmäistä Stanley Cup -voittoaan. Koko 90-luvun alun ja 80-luvun lopun draftien kautta rakennettu superjoukkue oli täysin vuosien 1982-90 GM:n Jimmy Devellanon ja vuosien 1990-94 GM:n Bryan Murrayn ansiota. Murray erotettiin 1994 pudotuspelitappion jälkeen ja Devellano toimi GM:nä kaudet 1994-97 ennen Hollandin pestiä. Shanhan-treidi mm. oli Devellanon käsialaa.
1998 joukkueeseen Holland ei juuri päässyt vaikuttamaan, kun runkohan oli lähes sama kuin edellisvuonna. Suurin saavutus oli lähinnä Fedorovin saaminen jatkosopimukseen. Joka tapauksessa Wings oli joukkueena silloin vielä ylivoimaisempi, mitä 1997.
2002 Stanley Cup voidaan laskea Hollandin nimiin ja kauan siinä kestikin tajuta hankkia se kunnon maalivahti (Hasek). Niin monta kevättä tuhoutui yksinkertaisesti Osgoodiin ja/tai Patrick Royn ylivertaisuuteen. Noina suuren budjetin aikoina Holland teki mielestäni varsin heikkoa työtä metsästäessään erityisesti sitä fyysistä pakkia (Kruppin ja Hatcherin järjettömät sopimukset).
Sokea kana löysi silti jyvän yhdessä treidissä, joka on Wings-historian parhaimmistoa. Hollandin tekemä Chris Chelioksen hankinta Anders Erikssonilla ja kahdella varausvuorolla on yksi viime vuosituhannen kaappauksista. Toki propsit siitä Hasekistakin.
Mutta nyt salary capin aikakautena Holland on ollut loistava. Detroitin piti kuitenkin tipahtaa NHL:n kärjestä pohjamutiin, kun enää ei voinut mällätä rahalla, mutta toisin kävi. Holland on tehnyt loistavia hankintoja hankkimalla hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia pelaajia ja säilyttänyt joukkueen edelleen voittavana porukkana. Lisäksi drafti-tiimi on luotu Hollandin aikana 90-luvun puolenvälin heikkojen draft-vuosien jälkeen jälleen tuottoisaksi.
Kaikkia vajeita ei silti rajoitteiden myötä ole päästy korjaamaan ja siksi Stanley Cupit ovat etenkin pudotuspelivaiheessa vielä kiertäneet kaukaa. Tuleva kevät sen sijaan näyttää paremmalta, nyt kun liikkumavaraa on ollut hieman enemmän. Bertuzzi-treidi onnistuessaan voi olla jättipotti.
Tämä Hollandin parannus salary cap -aikana saattaa kuitenkin johtua siitä, että valtaa itse GM:llä on päätöksissä nykyään vähemmän ja taustalla on vaikuttanut Devellanon eläkepäivillä jälleen kasvanut päästösvalta ja Bowmanin astuminen taustapiruksi. Nyt neuvonantajatiimiä vielä vahvistaa Yzerman, joka noita Detroitin pelaajahankintoja on omilla kaveripiireillään järjestellyt ennenkin (mm. Hull).
Tiedä häntä, mutta tämän hetken Red Wingsin johtoportaan toiminnassa (istui siellä sitten ketä hyvänsä) ei juuri valittamista ole. Red Wingsin ohella ainoastaan New Jersey Devils on pystynyt vastaavaan jatkuvaan menestykseen ilman varsinaisia rebuildingeja.
EDIT:
Pitää nyt vielä erikseen mainita, vaikka olen siitä ennenkin joskus jauhanut, että Jimmy Devellano oli NY Islandersin pääscoutti 70-luvulta välistä 80-luvun alkuun ja joukkueen GM kausina 80-82. Jokainen muistaa lopputuloksen. Mike Ilitchin ostettua Red Wingsin, hänen ensimmäinen hankintansa oli Devellano Wingsin GM:ksi. Ja sieltä pohjamudista mies rakensi toisen organisaation NHL:n huipulle.
Tätä miestä saa jokainen Red Wings-fani kiittää ylivertaisesti eniten viimeisen lähes 20 vuoden menestyksen vuosista.