Alkukausi on todellakin sujunut pelillisesti varsin mainiosti. Ennen kautta kokoopanossa oli kysymysmerkkejä ja huolenaiheenani oli, pystyvätkö nuoremmat kaverit kantamaan joukkuetta vaikeina aikoina. Vielä sitä ei olla nähty, mutta ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä. Detroitilla, kuten monilla muillakin joukkueilla, menestyminen on kiinni tietyistä tekiöistä. Jos veteraanit sopeutuvat tehokkaasti uusiin sääntöihin, Pavel Datsyuk ja Henrik Zetterberg ottavat askeleen ylöspäin, roolipelaajat Kris Draper, Kirk Maltby ym. vetävät parhaan kautensa, niin silloin menestystä saattaa tulla. Tähän mennessä ehdot ovat toteutuneet mukavasti. Vaikka Grind-line-duo onkin tehnyt vasta maalin mieheen, lisäleveyttä maalintekoon on tuonut laatupeliaikaa saavan Jason Williamsin lisäksi uusi hankinta Mikael Samuelsson tehoilla 6+4. Hän on jälleen erinomainen osoitus Euroopan pääscoutin Håkan Anderssonin pelisilmästä. Jannu on kiertänyt viiden kauden aikana neljän NHL-joukkueen kautta saavuttamatta vakituista paikkaa. Detroitissa sopiva rooli ja peliaika ovat saaneet esiin piilossa olleen potentiaalin.
Joukkueen toimivuudesta uuden aikakauden NHL:ssä käy kiittäminen Red Wingsin kärsivällisyyttä pelaajien kehittämisessä. Useissa muissa joukkueissa mm. rahanpuutteen vuoksi nuoria äijiä on peluutettu liian aikaisin NHL-tasolla, taannuttaen pelaajan kehityksen. Nykykaartista Zetalle ja Datsyukille ei heti asetettu suurta vastuuta pisteiden teosta, johtuen toki veteraanipitoisesta rungosta. Sen on saanut liigaa seuratessa huomata, että mikäli jossain jengissä hyökkäysvastuun kantamiseen osoitetuilta kokemattomilta nuorilta odotetaan tuotantoa ja toivotaan joukkueen pärjäävään, metsään mennään. Tuollaisissa tilanteissa sitä tuotantoa usein ei tule, ja tappioputket kasautuvat.
Valmennusportaan vaihtumisen myötä Brendan Shanahanistä on saatu irti huomattavasti enemmän, kuin muutamaan viime vuoteen. Dave Lewisin aikana Shannyn roolina oli B-pisteiden tienoilla väijyminen ja laukominen kauempaa. Uusi käskyttäjä Mike Babcock on saanut Brendanin palaamaan entiseen, maalin edustan kamppailuihin irtokiekoista. Voimahyökkääjänä hän onkin kokenut kuin uuden kevään urallaan. Myös pelisysteemin muutoksella on ollut suurta vaikutusta hänen peliinsä. Babcockin aikana hän on saanut karvata hanakasti, kun aiempina vuosina käytetyssä Left wing lock-taktiikassa rooli oli vastustajan hyökkäysten tyrehdyttämisessä passiivisempi.
Prospectirintamalla Evan McGrathin pelit jatkuvat erittäin hyvinä. Tehoilla 12 14+16=30 sijoitus OHL-pistepörssissä on kolmas. Merkittävän tästä tekee se, että hänen joukkueensa Kitchener Rangers on divisioonansa viimeinen saldolla 5-6-1. Joukkuekaveri Jakub Kindl on puolustajan paikalta osallistunut tehoilla 1+8, mutta varsinaisesta heräämisestä hänen kohdallaan ei vielä ole kuulunut. Toronto St. Michael's Majorsin sentteri, vuoden 2003 5. kierroksen varaus, Tyler Haskins on elävöittänyt uransa vaisun (12+20) viime kauden jälkeen. Kahdentoista matsin jälkeen pisteitä 7+12=19. Tätä menoa jatkamalla hän tullee saamaan sopimuksen Red Wingsiin.
WHL:ssä viime kesän 5. kierroksen varaus Darren Helm on aloittanut kautensa vauhdilla. Puhtaana puolustavana hyökkääjänä tunnettu Medicine Hatin sentteri on koonnut neljässätoista ottelussa pisteet 12+3. Kris Draperiin verratun pelaajan haasteena on tehokkuus kevyestä varresta johtuen. Toisen viime draftin 5. kierroksen varauksen Prince Albertin pakin Jeff Mayn kausi on alkanut joukkueen menestykseen suhteutettuna hyvin. Raiders on 3w-6l-4(otl) -tuloksensa myötä divisioonansa toiseksi viimeisenä ja koko WHL:ssä kolmanneksi viimeisenä. Mayllä komeileekin +2 tilastoissaan kahden maalin ja seitsemän syötön lisäksi. Joukkueeseen Michigan Staten yliopistosta täksi kaudeksi siirtyneen puolustajan, Minnesotan ykköskierroksen varauksen (-03) A.J. Thelenin saldona on -7!
Elitserienin puolella 2005-draftin varaukset, Djurgårdenin Christofer Löfberg ja Leksandin Mattias Ritola ovat toistaiseksi kumpikin pisteittä. Allsvenskanin Oskarshamnissa pelaava Johan Ryno (9 3+3=6 +7) on joukkueensa pistekakkonen.
