Tässä vaiheessa fanit ovat jakautuneet kahteen leiriin, ja mielipidettään on hyvin vaikea enää muuttaa. Tästä johtuen keskustelu on yleensä todella jääräpäistä ja puusilmäistä puolin ja toisin. Vähän tulee mieleen jenkkien presidenttienvaalit, jossa ei ollut neutraalia mielipidettä, vaan oltiin joko Trumpin tai Bidenin puolella myöntämättä oman ehdokkaan virheitä.
Allekirjoitan pointin, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Internetin keskustelupalstoilla tilanne näyttäytyy juuri näin. Esimerkkejä vastaavasta keskustelutyylistä voidaan kaivaa politiikasta, mutta voitaisiin niitä kaivaa urheilustakin. Ei se esimerkiksi NHL-seuraajien keskuudessa nähty Crosby - Ovechkin -miekkailu kovin kaukana tästä ole. Fanilasit silmillä kun lähdetään vetämään, niin äkkiähän siinä poteroon joudutaan. Se ei silti nähdäkseni kuvaa koko totuutta. Keskustelussa on kolmaskin leiri, mutta se jää fanaattisempien "ääripäiden" väliin hieman omaan hiljaisuuteensa, kuten internetkeskusteluissa niin usein. Ehkä se fanaattisempi suhtautuminen nostaa äänenpainoja, en tiedä.
Kyllä futisseuraajissa on niitä ihmisiä, jotka eivät erityisen vahvasti lukeudu Ronaldon tai Messin "leiriin". Ihmisiä, jotka osaavat arvostaa molempien suuruutta, molempien taitoa, molempia jalkapalloilijoina. Toki on myös näitä, jotka viestistä toiseen tahtovat ironisesti tai tosissaan ilmaista halveksuntansa molemmille tasapuolisesti. "Liian pepsiä", "liian muovia", eiväthän nämä otsikon sankarit sen oman kylän divariseuran katalogiin kuulu. Tue paikallista tai jotain. Eivät ne neutraalimmat äänet vaan hirveän äänekkäitä ole olleet. Silti ne ovat olemassa, hieman hautautuvat keskustelun jalkoihin.
Ronaldon ja Messin paremmuudesta käyty keskustelu on ajoittain ollut äärimmäisen raskasta. Ei siinä ole ollut järjen hiventäkään ajoittain. Se johtunee suurelta osin värilaseista, kuten edellä on ansiokkaasti kuvattu. Oma suosikki on valittu ja fanipojat sen omaan tapaansa esittävät. Ei se aina kaunista ole ja vaikeaa siitä lienee monien enää irti päästäkään. Ei fani suosikkiaan vaihtaa voi. Urheiluun se paremmuuden määrittäminen kuuluu aikalailla sisään rakennettuna, joten ei tätä keskustelua oikein yllättävänä pitää voi. Voittamisestahan urheilussa kyse on.
Se on kuitenkin tavallaan hieman sääli, siinä katoaa jotain nähden kahden pelaajan erinomaisuudesta. Messi ja Ronaldo ovat luonnollinen parivaljakko tämän keskustelun kohteeksi. Kaksi maailman kaikkien aikojen parhaisiin lukeutuvaa jalkapalloilijaa, oman aikansa parhaat, yhden aikakauden "kasvot". Pelaajat, jotka edustivat saman sarjan kahta suurinta seuraa. Pelaajat, jotka ovat voittaneet urallaan paljon. Pelaajat, jotka loistavat aivan erilaisilla vahvuuksilla. Ronaldo on kyennyt fyysisellä tyylillään luomaan itsestään aivan käsittämättömän kovan maalintekijän, jonkinlainen fyysinen ihme. Messi on aina ollut erilailla tekninen, vahvemmin tekniikkaansa fysiikan sijaan luottava ja itsekin peliä tekevä pelaaja. Erilaiset tyylit, mutta äärimmäisen kovaa tulosta ovat tehneet tavoillaan. Pelaajat, joiden tarina on hieman erilainen. Siinä missä Ronaldo on voittanut useammassa paikassa, viihtyi Messi Barcelonassa kovin pitkään näinä aikoina, kun seurauskollisuus alkaa olla lähinnä muisto huippufutiksessa. Jollain tavalla voisi puhua saman kolikon kahdesta eri puolesta.
En minä todennäköisenä pidä, että tämä miekkailu herrojen ympärillä loppuisi. Mutta ehkä ihmiset varttuessaan hieman seestyvät, ainakin osalta se terävin piikittelyn tarve hieman tylpistyy. Hieman paremmin opitaan arvostamaan sitä toistakin. Ehkä. Samaan aikaan aletaan elää aikaa, kun junnuille on edessä uusien idolien aika. Ehkä se on Mbappe / Håland, josta seuraavaksi päästään vänkäämään, ehkä se on jotain muuta.