Saadaan mennä taaksepäin aikaan ennen palkkakattoa, että löytyy joukkueita, joissa ei ole isoa nippua keskinkertaisuuksia "perässä vedettävänä" (jollaista termiä en lätkän kaltaisessa joukkuepelissä ylipäätään käyttäisi kuin ääritapauksissa). Kaikissa niitä on.
On vain joukkueen menestyksen kannalta ihan hirveän iso ero, että A) onko se ykkösen tai kakkosen täyteheppu yleispelaajana laadukas vaikkakin hitusen tehoton, vai käytännössä AHL-kamaa, tai B) voittaako kolmosketju oman pelinsä, kenties pimentää vastustajia tai tekee maalin silloin tällöin, vai vuotaako maaleja ja silloinkin kun ei vuoda niin se oma tehonyrkki joutuu aloittamaan vaihtonsa puolustusalueelta, tai C) onko nelosketju toimiva energiaketju, jarruketju, sekin maalintekoon osallistuva porukka, tavalla tai toisella hyödyllinen ketju kumminkin (vähintäänkin jos peluutuksella pidetään kaukana kaverin kärkipelaajista), vai eikö sitä uskalla peluuttaa, jolloin muiden pelaajien kuorma kasvaa ja vastustajat luistelevat heidät pelien ja sarjojen venyessä pyörryksiin.
Keskinkertaisuuksista saa aikaan kumman tahansa noista versioista, mutta roolitusten sopivuus ja näiden pelaajien "keskinkertaisuuden aste" määrittää varmaankin useammin joukkueen menestyksen kuin se, että tekeekö ykkösen sena ko. keväänä 0,8 vai 1,2 PPG. Mainitsemaani Fedotenkoa en käsittääkseni "ylistänyt sateentekijänä", mutta monipuolisena, kohtuuhintaisena ja ihan hyvänä pelaajana pystyi useampana pitkänä keväänä eri joukkueissa täyttämään joko kärkiketjujen täytehepun tai voittavan kolmosketjun osasen tehtävän hyvällä tasolla, siinä missä Edmontonilla oli heittää vastaavaan ruutuun esim. Tyler Ennis (vm. 2021), joka ei pysty mihinkään näistä tarpeista. Pelaajalla on lokero täytettävänä, niin hoituuko se hyvällä tasolla vai ei. Siinä ei uran runkosarjakausien pistesarakkeet näillä välimallin jätkillä paljoa paina.
Pelaajien absoluuttinen tasoero ei aina ole valtava, mutta silloin kun useampi kaveri on roolissa, jossa ei ihan pärjää, niin tuo kertautuu juurikin sen verran, että ison ketjun peli kärsii, alempi ketju häviää pelinsä, nelosta ei uskalla peluuttaa. Ja vielä Edmontonin tapauksessa erityispiirteenä, lyödään McDavid ja Drai yhteen.
Tähän sitten lisänä pelitavan kysymysmerkit, joissa heikomman pelaajan vaikeudet korostuvat, kun esim. helppoa syöttösuuntaa ei ole tarjolla. Siellä on sen verran moni nesteessä, että siinä on McD:llä tekemätön paikka johtaa edestä.