Columbus Blue Jackets 2021–2022 – uutta nousua rakentamaan

[Kavanagh]

Ja jos itse asiaan sen suhteen, mikä minua ainakin kiinnostaa enemmän kuin kunkin näkemykset Andersonista on Blue Jacketsin yhtäkkiä huomattavasti muuttunut identiteetti ja core-lupausten anti. Sekä kuinka kauan tässä Anderson-treidin seurauksena räjähtäneen coren rebuildissa nyt todella menee, että joukkue on edes pleijaritiimi. Tai on vaikkapa taas ykkössentteri remmissä.

Hfboardsilla puolustuspelin huonouden syyksi esitettiin se, että joukkueessa ei ole hyökkääjistössä enää ollenkaan puolustuskykyä Jenneriä vaille. Kekäläisen Howsonilta perimässä ekassa pleijarijoukkueessa olikin kolmen hyvän, puolustavan sentterin keskilinja ja Vezina-maalivahti. Laitureissa oli aina vastusta sen toisen joukkueen tekemisiä kohtaan. Eli tunnistettavia vahvuuksia. Todella kaukana ollaan siis mistään contender-hommista, kun valmennuksessa ei ole tiettävästi kilpailuetua muihin, eikä pelaajistossa myöskään ole kukaan maininnut mitään erityisyyttä ilmenevän vertailussa muihin joukkueisiin.

Ei täällä edelleenkään ole tullut ilmi, ketkä olisivat esimerkiksi muita jengejä parempi viisikko. Se Duboisin jengi taas oli jo valmis pelaamaan. Jos homma ei oikene väkevällä dräftäämisellä tai vaihtokaupoilla ensi kesänä Kekäläis-Jarmon jatkosopimuskin on uhattuna. Sitä niittää, mitä kylvää. Blue Jacketsin identiteetti hajotettiin yhdellä oman onnistuneen runkopelaajan ja varauksen treidillä. Yhden liiallisen sopimusvuoden vuoksi. Vastaavaan kuvioon menetettiin myös äärimmäisen hyvin luistellut henkipelaaja Derek MacKenzie aikanaan ja silloin meni todella pitkään, että neloskenttä saatiin taas toimimaan. Kauanko menee ykkössentterin kanssa tällä kertaa. Johansenin suorituskyvyn ja avainminuuttien korvaaminen Duboisilla oli kaunis tarina. Duboisin kahden suunnan pleijaripelin ja koko Blue Jackets-hockeyn identiteetin nopea kirjoittaminen uusiksi Sillingerillä ja Johnsonilla taas on utopiaa. Vaikka he hyviä pelaajia olisivatkin, kahden suunnan ykkössentterin saappaat ovat äärisuuret. Voivathan he tietysti Laineen kanssa olla megaketju, mutta se vaatisi kummankin tai vaikka Texierin olevan ykköskentän vahvistuksia.

Väitänkin, että tällä kaudella monin paikoin kuvio on jo toiminut optimaalisesti joukkuehengen ja yhtenäisyyden ollessa hyvä. Yksilöiden onnistuessa. Mitään varsinaista suorituskykyhyppyä ei ole siis tulossa vielä ensi kaudella, ellei kesällä tehdä paljon megapelaajien etsinnässä. Tai sen uuden identiteetin ja peliajatuksen löytämisen eteen. Mikä vaatii arvokkaimpia assetteja olemaan myös myös pelipöydällä.

Voihan sitä kasvua sisältä päin tulla, mutta Columbus on jo aiemmin ollut "sarjan nuorin joukkue", eikä se tarkoita, että vaikkapa Texier, Sillinger, Tsinakov, Johnson, Martsenko, Foudy, Fix-Wolansky tai Ceulemans olisivat piakkoin todellisia vahvistuksia. Vaikka olisivat joltain osin hyviäkin pelaajia, mihin voi mennä vuosia, niin silti pitäisi heidän vahvuuksillaan tehdä piste-eroa toisiin joukkueisiin.

Eikä esimerkiksi sen Anderson-treidin aikaisen ylivahvan laidan eli Voratsekin/Atkinsonin, Andersonin, Bjorkstrandin suorituskykyä korvatakaan muulla kuin erinomaisen onnistuneilla varauksilla. Voi myös miettiä, kuinka kauan noillakin nimillä kesti, että heistä tuli nimimiehiä. Siihen nähden tässä retoolingissa on aika kiire, jos ensi kaudella pitäisi alkaa tapahtumaan.

 

[Ollakseni]

Voihan sitä kasvua sisältä päin tulla, mutta Columbus on jo aiemmin ollut "sarjan nuorin joukkue", eikä se tarkoita, että vaikkapa Texier, Sillinger, Tsinakov, Johnson, Martsenko, Foudy, Fix-Wolansky tai Ceulemans olisivat piakkoin todellisia vahvistuksia. Vaikka olisivat joltain osin hyviäkin pelaajia, mihin voi mennä vuosia, niin silti pitäisi heidän vahvuuksillaan tehdä piste-eroa toisiin joukkueisiin.

Ei tarkoitakaan, mutta NHL:ssä nuo kärkipelaajat pitää varata joukkueeseen ja sitten toivoa että onnistuttiin. Columbus on parissa kaudessa saanut käännettyä yhden tyhjimmistä prospect-pooleista jopa vahvuudeksi saakka. Nytkin kaksi ykköskierroksen varausta 15 ensimmäisen vuoron joukossa. Kannattaa myös muistaa että esimerkiksi Ryan Johansenilla meni kolme kautta ennenkuin hänestä tuli tuloksentekijä NHL:ssä. Se että Sillinger ylipäätään pelaa NHL:ssä vakituisesti heti varauksensa jälkeen on jo hyvä merkki. Hänellä on esimerkiksi nyt yhtä paljon pisteitä kuin Johansenilla ensimmäisellä kaudellaan. Kent Johnson (pelaako sitten laidalla vai keskellä tulevaisuudessa) on vakuuttanut NCAA:ssa ja hänestä pitäisi tulla hyvä pelaaja NHL tasolle.

Varaaminen on jo ensimmäisen kierroksen puolivälin jälkeen melkoista arpapeliä joten tärkeintä mitä joukkue voi tehdä on hankkia mahdollisimman monta arpalipuketta. 2019 jälkeen Columbuksella ei ollut niitä juuri ollenkaan, nyt niitä on parissa kaudessa kertynyt melkoinen määrä. Läheskään kaikki lupaukset eivät onnistu ja se on osa elämää NHL:ssä. Mutta mitä enemmän ja mitä aikaisemmin niitä on niin sitä paremmat mahdollisuudet onnistua.

 

[larzzon]

Kyllä mä sanoisin, että Kekäläisellä kävi paikoitellen ihan hyvä tuuri, että sen edellisen megarungon kanssa kävi niin kuin kävi. Jos homma olisi mennyt putkeen, niin Bobrovskyn, Jonesin ja Josh "Mega" Andersonin megasopimukset olisivat nyt Blue Jacketsin riesana, eikä olisi riittänyt siltikään, ei, vaikka Panarinkin olisi jäänyt.

Kannattaa muistaa sellainenkin asia, että vaikka joukkue parina keväänä sarjan voittikin, niin kyllähän joukkue oli kummassakin sarjassa pelillisesti pahasti purjeessa. Bolts hävisi kurittomuuttaan ja Leafs saattoi jo rehellisesti kirota mega-paskaa tuuria. Ei varsinaisesti mega-dynastialta BJsin pelaaminen näyttänyt, edes vähää alusta. Vähän samantyylistä kurinalaista duunarikiekkoa pelannut Isles rymisteli parina keväänä pidemmälle, mutta oli häviämissäänkin sarjoissa myös pelillisesti hyvin mukana.

Tulevaisuus on joskus kovin sumuinen. Jones näytti todella kovalta pakilta aikoinaan pudotuspelisarjassa Bruinsia vastaan, mutta kuka olisi arvannut, että peli lähtee alamäkeen kun pelaajalla on 25 vuotta mittarissa? Pitäisi olla kirkas kristallipallo itse pelin kehityskuluille ja peilata sitten pelaajien heikkouksia ja vahvuuksia sitä vasten, kenellä riittää jatkossa, kenellä ei. En usko, että yksikään GM olisi ymmärtänyt päästää Jonesia pois jos tämä olisi halunnut jäädä, vaan antanut mega-sopimuksen, joten siinä mielessä Keklu voi kiitellä rva. Fortunaa.

Tällä hetkellä Blue Jacketsillä on melko hyvä tilanne capin suhteen, verrattain kilpailukykyinen joukkue jo nyt ja hyviä prospekteja vasta puskemassa pinnalle. En tiedä onko tälläkään hetkellä Columbuksessa mitään kestomenestyjää keittymässä, mutta ainakin sellaiseen on mahdollisuus. Edellisestä rungosta voi jälkiviisauden turvin todeta, ettei olisi koskaan riittänyt. Edit: ei varsinkaan niillä sopimuksilla, mitä sen rungon pelaajat halusivat ja saivat.

 

[Mängimies]

Ja jos itse asiaan sen suhteen, mikä minua ainakin kiinnostaa enemmän kuin kunkin näkemykset Andersonista on Blue Jacketsin yhtäkkiä huomattavasti muuttunut identiteetti ja core-lupausten anti. Sekä kuinka kauan tässä Anderson-treidin seurauksena räjähtäneen coren rebuildissa nyt todella menee, että joukkue on edes pleijaritiimi. Tai on vaikkapa taas ykkössentteri remmissä.

Ero pleijaritiimin ja ei-pleijaritiimin välillä on joskus todella ohut. Viimeksi kun Columbus on mennyt pudotuspeleihin eli muuan Josh Andersonin viimeisellä Columbus-kaudella 2019-20, meni Columbus pudotuspeleihin oman konferenssin sijalta 9. Tällä hetkellä Columbus on samalla sijalla 9. eikä ole menossa pudotuspeleihin. Runkosarjan suoritustaso 19-20 versus nyt näyttäytyy ainakin minulle hyvin samanlaisena. Silloin Columbuksen pelasti poikkeuskausi kun 12 joukkuetta molemmista konferensseista pudotuspeleihin. Tuon 19-20 -kauden Columbuksen pistekeskiarvo .579 on toki kovempi kuin tämän kauden tämän hetkinen keskiarvo .523, mutta tuo ei silti riittäisi tällä kaudella pudotuspeleihin (Washingtonilla nyt .615).

Eli eli, aika samanlaiselta näyttää minun silmään Columbuksen suoritustaso nyt ja kaudella 19-20. Se on sitten toinen juttu kun puhutaan joukkueen rakenteesta tai pelitapaan liittyvistä asioista. Mutta menestyäkseen pudotuspeleissä sinne pitäisi myös päästä ja sille tasolle pääseminen vaikuttaa nykyisessä kivikovassa Idässä ylitsepääsemättömältä. Eli joukkueen tulee vahvistua ja siihen varmasti Kekäläinen adjutantteineen pyrkii, tietenkin. Mutta vaikeaa olisi niillä edellisillä hukatuilla core-pojillakin.

 

[Kavanagh]

Ei tarkoitakaan, mutta NHL:ssä nuo kärkipelaajat pitää varata joukkueeseen ja sitten toivoa että onnistuttiin. Columbus on parissa kaudessa saanut käännettyä yhden tyhjimmistä prospect-pooleista jopa vahvuudeksi saakka. Nytkin kaksi ykköskierroksen varausta 15 ensimmäisen vuoron joukossa. Kannattaa myös muistaa että esimerkiksi Ryan Johansenilla meni kolme kautta ennenkuin hänestä tuli tuloksentekijä NHL:ssä. Se että Sillinger ylipäätään pelaa NHL:ssä vakituisesti heti varauksensa jälkeen on jo hyvä merkki. Hänellä on esimerkiksi nyt yhtä paljon pisteitä kuin Johansenilla ensimmäisellä kaudellaan. Kent Johnson (pelaako sitten laidalla vai keskellä tulevaisuudessa) on vakuuttanut NCAA:ssa ja hänestä pitäisi tulla hyvä pelaaja NHL tasolle.

Varaaminen on jo ensimmäisen kierroksen puolivälin jälkeen melkoista arpapeliä joten tärkeintä mitä joukkue voi tehdä on hankkia mahdollisimman monta arpalipuketta. 2019 jälkeen Columbuksella ei ollut niitä juuri ollenkaan, nyt niitä on parissa kaudessa kertynyt melkoinen määrä. Läheskään kaikki lupaukset eivät onnistu ja se on osa elämää NHL:ssä. Mutta mitä enemmän ja mitä aikaisemmin niitä on niin sitä paremmat mahdollisuudet onnistua.

Ei näkemyksessäsi suuremmin vääryytä ole, mutta siinä sivuutetaan se että Anderson-treidin tärkeimpiä perusteita Blue Jacketsin tulevaisuudelle ei ollut yhden liiallisen sopimusvuoden ero. Tai että 15-27 maalin kausia pelanneen Andersonin tasaisen tahdin taso olkapäävammasta huolimatta yllätti. Vaan se, että se pitkään rakennettu tulevaisuuden joukkue oli seurajohdon mielestä kakkossentteriä vaille kilpailemaan Stanley Cupista contenderina tulevilla kausilla. Siinä identiteetissä Anderson oli myös ässä. Jonka vetäminen pois romahduttikin koko korttitalon ja pakottaa yhä etsimään täysin uutta identiteettiä.

Lainehan oli markkinalla jo ennen Duboisin Anderson-treidiä seuraavia lähtöhaluja. Mitään kuningasideaa purkaa silloinen pleijareissa testattu, iso, nopea, ilkeä core ja treidaamalla ykkössentteri ei ollut. Vaan sitä corea olisi täydennetty tietysti edelleen aivan normaalisti. Ei nyt tietysti niin monilla arpalipuilla kuin nyt, koska siihen pelaavaan, jo idässä pientä menestystä maistaneeseen kokoonpanoon murtautuminen olisi ollut haastavampaa kuin nykyisessä tyhjennetyssä joukkueessa. Ja muistetaan, että nuo Blue Jacketsin play-off-joukkueet hävisivät vain finalisteille ja tuleville mestareille.

Duboisin joukkueessahan olisi sentteri-core ollut Dubois, "Domi", Texier. Oli siis ykkössentteri, joka vastikään dominoi Toronton tähtisikermää vastaan voittoisassa play-off-sarjassa. Mitä täydensi se raskaan sarjan veteraani-core, jolla niitä korkeita varausvuoroja ylipäätään saatiin Duboisin ja Jonesin lähtöjen pakottaman retoolingin alkaessa.

Eikä se Tortorellan lopun ajan pelityyli ollut osa sitä identiteettiä vaan Duboiskin kapinoi sitä peruuttelua, joten en tiedä, miksi halutaan 2020-luvun Duboisin ympärille rakentuvaa Blue Jacketsia sekoittaa Folignon aikakauden joukkueeseen. Kuin 22-vuotiaan ykkössentterin jengistä olisi ulosmitattu kaikki pelaamalla hyvin poikkeuksellista puolustavaa prosenttijääkiekkoa yhden kauden ajan. Kuin sitä jengiä ei jatkossa olisi voinut Brad Larsenin sijaan valmentaa joku menestysvalmentaja Tortorellan jälkeen.

Jarmo Kekäläinen näki Anderson-treidillä sen joukkueen olevan hienosäätöä vaille tuleva voittajakanditaatti, joten hän ei sitä Howsonin ja Kekäläisen ajan runkojen fuusiota aivan niin huonona nähnyt. Sen joukkueen identiteettiä sörkkimällä hajosi kuitenkin koko ydinryhmä. Contender-joukkueen jo läpimurtonsa tehneiden hyvin korkeiden varausten esiinmarssin sijaan alkoikin retooling, jonka unelma ja päämäärä on päästä yhtä hyvään tilanteeseen kuin, missä oltiin jo täysin poikkeuksellisesti menetetylllä nuorella corella. Kaksi hyvin erilaista joukkuetta nämä ovat. Ensimmäinen ehti jo pelata tietään huipulle, tätä toista on lähinnä puhuttu huipulle.

Edelleenkään ei ole sen esittämäni laukaisutaidon ohella kukaan pystynyt identifioimaan jo ilmeisesti osittain kasassa olevan tulevan pleijarijoukkueen erityisvahvuuksia ollenkaan. Bostonista, Floridasta, Tampasta, Carolinasta esimerkiksi keksittäneen vahvuusalueita, joiden avulla he toisia todennäköisemmin voittavat play-off-sarjoja.

Se että Sillinger korvaisi Duboisin, joka itse varmaan 30 peliä vaille pelasi Columbus-uransa ykkössentterinä, nuorena ykkössentterinä, joka on todistetusti kuin luotu play-off-kiekkoon on aika paljon pyydetty. Hyvä pelaaja hän on. Johnson on taas ainakin ennen ties monen kauden kesätreenejä vielä hitaampi, heiveröisempi college-laitapelaaja, joten näinköhän hänen talenttinsa puhkeaa kukkaan kovin nopeasti, kuten Duboisin tai ehkä Sillingerin. Silti puhutaan kuin Duboisin suorituskyky tärkeimmällä sektorilla korvattaisiin varaamalla ja tuomalla sisään pelaajia, joiden läpimurron aikataulu tai lopullinen vahvistavuus eivät nyt tällä kertaa vaikkapa Duboisin ja Werenskin sisääntuloja mukaile.

Ja todella vaikeaksi menee Laineen ja Werenskin urien kanssa, jos joukkue ei yhtäkkiä alakaan menestymään vaan kyntää kolmatta kautta. Siksi minusta moni on myynyt jälkikäteen hyvin halvalla sen jo toteutuneen unelman Duboisin 2020-luvun Blue Jacketsista. Kaudella 2025 nähdään, millaisia muutoksia GM Rick Nash tekee Blue Jacketsin 2030-luvun contender-joukkuetta silmällä pitäen, jos tämä retooling ei verrattain pian asetu pleijariuralle, jolla Duboisin joukkue oli Panarinin ja Bobrovskin lähdöistä huolimatta.

Pieniä voittoja on otettu Sillingerissä ja ehkä siinä, mitä Chicagon ykkösvuorosta seuraa on se sitten huippulupaus tai RFA-huipputreidi. Identiteetti ja ykkössentterin saappaat lähtivät kävelemään. Selvennetään, että minulle Johansenin ja Duboisin suorituskyvyn korvaaminen voisi myös tarkoittaa, että olisi kolmen vahva keskushyökkääjistö, joka koostuu hyvistä ja erityislaatuisista pelaajista. Sekin on kuitenkin aika paljon pyydetty Texieriltä, Sillingeriltä ja Johnsonilta, joista kaksi voi olla laitahyökkääjiä. Kukaan kun ei Duboisin lailla ole vielä primeensä murtautunut tai ottanut voittoja pleijarisarjoissa huippujoukkueiden kärkiketjuja vastaan.

 

[Mängimies]

Ei näkemyksessäsi suuremmin vääryytä ole, mutta siinä sivuutetaan se että Anderson-treidin tärkeimpiä perusteita Blue Jacketsin tulevaisuudelle ei ollut yhden liiallisen sopimusvuoden ero. Tai että 15-27 maalin kausia pelanneen Andersonin tasaisen tahdin taso olkapäävammasta huolimatta yllätti. Vaan se, että se pitkään rakennettu tulevaisuuden joukkue oli seurajohdon mielestä kakkossentteriä vaille kilpailemaan Stanley Cupista contenderina tulevilla kausilla. Siinä identiteetissä Anderson oli myös ässä. Jonka vetäminen pois romahduttikin koko korttitalon ja pakottaa yhä etsimään täysin uutta identiteettiä.

Andersonin pois päästäminen ei romahduttanut korttitaloa*, vaan se, että Domista ei ollutkaan kakkossentteriksi. Virhe ei nähdäkseni ollut se, että Andersonista luovuttiin. Hänen luopumiselle oli olemassa hyvin selkeät perustelut, jotka olen jo aiemmin avannut. Virhe oli se, että Domin kyky täyttää tärkeä kakkossentterin ruutu arvioitiin ihan pieleen.

*) Käytin nyt sinun termiä korttitalon romahdus, vaikka tietenkään oikeasti mistään romahduksesta ei ole ollut kyse. Tämänkin olen avannut aiemmissa viesteissä.

 

[Noppa10]

@Kavanagh

Kovasti dumaat muita pelaajia (jopa vielä NHL:ssä esiintymättömiä) siitä, etteivät he ole kykeneviä voittamaan playoff-sarjoja. Sanallakaan et ole kommentoinut esiintuotua faktaa siitä, että Anderson oli voittamassa tasan yhtä sarjaa Columbuksessa. Yhtä.

Lisäksi tuot esiin koko ajan faktana sen, että Dubois halusi pois joukkueesta Andersonin lähdön takia. Onko sulla antaa tähän jotain lihaa luiden ympärille, vai teetkö omasta mutustasi tosiasian toistelemalla sitä tarpeeksi?

Minä väitän, että Alex Pietrangelo olisi halunnut tulla Bluejacketsiin pari vuotta sitten UFA:na alennuksella, mutta ei tykännyt Mikko Koivun signaamisesta. Noin, sen on oltava faktaa, koska se nyt tuossa lukee.

 

[Kavanagh]

Andersonin pois päästäminen ei romahduttanut korttitaloa*, vaan se, että Domista ei ollutkaan kakkossentteriksi. Virhe ei nähdäkseni ollut se, että Andersonista luovuttiin. Hänen luopumiselle oli olemassa hyvin selkeät perustelut, jotka olen jo aiemmin avannut. Virhe oli se, että Domin kyky täyttää tärkeä kakkossentterin ruutu arvioitiin ihan pieleen.

*) Käytin nyt sinun termiä korttitalon romahdus, vaikka tietenkään oikeasti mistään romahduksesta ei ole ollut kyse. Tämänkin olen avannut aiemmissa viesteissä.

Mihin Dubois katosi näkemyksessäsi? Hän ei jäänyt ollenkaan odottelemaan, millaista peliä ensimmäisen kerran hajotettu nuori ydinryhmä tai Max Domi tulisi pelaamaan vaan halusi heti pois poikkeuksellisella ennen kautta RFA:na esitetyllä trade requestillaan. Kolme-neljä kuukautta Columbuksen miljoona-condon ostonsa jälkeen, alle kaksi kuukautta Anderson-treidistä.

Anderson oli siis sen nuoren, vastuun 2020-luvulla ottavan core-ryhmän kautta osa Duboisia sekä Blue Jacketsin aiemmin vahvaa, nyt täydellistyvää identiteettiä. Mihin sitä kakkossentteriä tarvitaan, jos ykkönen lähtee sen treidin jäljiltä vetämään ja koko joukkue veteraaneineen hajoaa yhtäkkiä ennalta-arvaamatta, pakottaen rebuildiin sen sijaan että olisi jo miltei valmiiksi rakennetusta, pleijaritestatusta isosta, nopeasta ja NHL:n ilkeimmästä joukkueesta, jota vastaan voi kukaan pelata, nautittu 2020-luvun alkuvuosina.

 

[Mängimies]

Mihin Dubois katosi näkemyksessäsi? Hän ei jäänyt ollenkaan odottelemaan, millaista peliä ensimmäisen kerran hajotettu nuori ydinryhmä tai Max Domi tulisi pelaamaan vaan halusi heti pois poikkeuksellisella ennen kautta RFA:na esitetyllä trade requestillaan. Kolme-neljä kuukautta Columbuksen miljoona-condon ostonsa jälkeen, alle kaksi kuukautta Anderson-treidistä.

En ottanut Duboisia tähän, koska en edelleenkään löydä mitään yhteyttä hänen treidipyynnön ja Andersonin treidin välillä.

Sinäkään et ole ottanut kantaa moneenkaan täällä esitettyyn järkevään vasta-argumenttiin. Vaikkapa nyt Andersonin voittamista playoff-sarjoista tai Columbuksen iskukyvystä Andersonin viimeisellä Columbus-kaudella verrattuna nykyiseen.

 

[Kavanagh]

@Kavanagh

Kovasti dumaat muita pelaajia (jopa vielä NHL:ssä esiintymättömiä) siitä, etteivät he ole kykeneviä voittamaan playoff-sarjoja. Sanallakaan et ole kommentoinut esiintuotua faktaa siitä, että Anderson oli voittamassa tasan yhtä sarjaa Columbuksessa. Yhtä.

Lisäksi tuot esiin koko ajan faktana sen, että Dubois halusi pois joukkueesta Andersonin lähdön takia. Onko sulla antaa tähän jotain lihaa luiden ympärille, vai teetkö omasta mutustasi tosiasian toistelemalla sitä tarpeeksi?

Minä väitän, että Alex Pietrangelo olisi halunnut tulla Bluejacketsiin pari vuotta sitten UFA:na alennuksella, mutta ei tykännyt Mikko Koivun signaamisesta. Noin, sen on oltava faktaa, koska se nyt tuossa lukee.

Ei minusta Andersonin tai vaikka Johansenin siirtonsa pois Columbuksesta jälkeinen miltei välitön Stanley Cupin play-finaaleissa esiintyminen todista, että he olisivat jotenkin mystisesti voittamiseen kykenemättömiä palasia. Tai, että se aiemmin jo mainittu Blue Jacketsin finaalijoukkueille tai mestareille taipuminen todistaisi myöskään jotain elämää suurempaa Andersonista, joka edelleen oli äärimmäisen merkittävä ja harvinaislaatuinen iso ja nopea maaleja tekevä pelaaja Blue Jacketsin 2010-luvun identiteetin huipentamiselle. Jota ei enää ole kiitos sen Duboisin ympärille rakentuneen nuoren coren hajoamisen. Joka olisi yhdistänyt Howsonin joukkueen veteraanirungon ja Kekäläisen ajan Duboisin ja Werenskin uusimman huippujen aallon, 2020-luvun alun kulminaatiopisteeksi.

Jos nykyjengillä on paremmat menestysvuodet 2020-2025 kuin sillä, johon olisi myös lisätty ties ketä niin okei... Jarmo Kekäläinen piti sitä tulevana voittajajoukkueena, mistä yhteen kasvaneen ydinryhmän hajottaminen Anderson-treidillä kakkossentterin hommaamiseksi on todiste.

Anderson-treidiä ennen vastikään miljoonalla dollarilla (Columbuksessa ihan iso raha) condon ostaminen ja Anderson-treidin jälkeinen lähtötunnelma ovat mielenkiintoinen suunnanmuutos Duboisilta. Tietysti Duboisin lähtöön vaikutti myös Tortorellan lopun negatiivinen pelityyli ja kova henkinen koulu yhdistettynä pandemiarajoitteisiin.

Mutta Andersonista luopuminen teki Duboisinkin lähtemisestä huomattavasti hyväksyttävämpää, kun ei ollut enää mitään tiivistä, nuorta Columbuksen ydinryhmää. Koska Jarmo hajotti sen Anderson-treidissä. Helvetistäkö minä tiedän, kuinka hyviä ystäviä he sitten mahdollisesti olivat, mutta samaa ratkaisupelaajien yhdessä kasvamaa, pleijariryhmää nyt kuitenkin.

Muistetaan siis, että Duboisin lähtöön vaikutti Panarinin lähdön jälkeinen ajatus lojaliteetistä, mikä oli sen jälkeisen kauden promoteemakin. Lojaliteetti. Jarmo heitti ensimmäisen kiven treidatessaan kakkossentteriahneuksissaan sille joukkueelle henkilönä ja pelaajana tärkeän Andersonin pois. Ei siis Dubois, joka tunneihmisenä reagoi lähtöhaluilla. "Not bittersweet at all", Jampe Duboisista kysyttäessä latasi, kun yhdellä siirrolla katosi se tulevaisuus, jota oli 2010-luvulta rakennettu.

Nyt on toinen tulevaisuus. Uusi identiteetti. Vielä ei ole ollenkaan varmaa keiden johdolla se tulevaisuus on parempi ja milloin. Tai mikä se identiteetti on. 2020-luvun alkuvuosien Duboisin joukkueen menestysmahdollisuudet kuitenkin hukattiin. Onko se sitten ylpeydenaihe joukkueenrakennusbisneksessä, mutta aika paljon tapahtui Anderson-treidin jälkeen. Eli ensimmäisen kerran, kun siitä nuoresta coresta joku irrotettiin.

Toki siitä jengistä irrotettiin palkkakattotilan vuoksi myös Murray, Nutivaara ja Wennberg eli myös pitemmän ajan Duboisille rakkaita joukkuetovereita vaikkeivat he nyt Duboisin ja Andersonin kaltaisia identiteettierityisyyttä muihin sarjan joukkueisiin tekeviä core-palasia olleetkaan. Jolloin heistä luopuminen ei ollut niin tuhoisaa sille pitemmälle jatkumolle, joka katkesi Duboisin lähtöön ja elää lähinnä Jennerissä. Eikä siis esimerkiksi Jennerissä, Andersonissa, Duboisissa ja Voronkovissa, joka oli se yhtäkkiä kadotettu pleijaritulevaisuus, jonka rakentaminen vei vuosia ja olisi yhdistänyt Howsonin ja Kekäläisen joukkueet. Jarmo Kekäläiselle, kuten myös minulle se oli tuleva contender-joukkue, jolla oli fyysisessä ilkeässä nopeudessa ja siihen liittyvässä taidossa kilpailuetu.

Siinä joukkueessa pystyi varmuudella sanomaan kuka voittaa kaksinkamppailuja ja huippuketjuja esimerkiksi play-off-sarjoissa. Ensi kauden Columbuksessa ilman megadräfti- tai treidikesää ei.

 

[Naamavelli]

Arvelisitko @Kavanagh että Blue Jackets olisi nyt playoffeihin menossa, jos Domin, Voracekin ja Laineen tilalla olisi Dubois, Anderson ja Atkinson?

 

[Noppa10]

Ei minusta Andersonin tai vaikka Johansenin siirtonsa pois Columbuksesta jälkeinen miltei välitön Stanley Cupin play-finaaleissa esiintyminen todista, että he olisivat jotenkin mystisesti voittamiseen kykenemättömiä palasia.

Ei kai kukaan tällaista ole väittänytkään missään vaiheessa.. (?) Itse olet koko ajan tuonut esille sitä, että Anderson on jotenkin "välttämätön" playoff-pelaaja kaikille tiimeille. No ei ole. Ihan varmaan kelvollinen kaveri, mutta ei yhdenkään joukkueen playoff-menetys ole kiinni Andersonin tasoisesta, samassa roolissa pelaavasta kaverista.

Vieläkään et kommentoinut siihen Andersonin yhteen voitettuun playoff-sarjaan. Eikö Andersonin pitänyt olla se niitä voittava pelaaja?

 

[Kavanagh]

Arvelisitko @Kavanagh että Blue Jackets olisi nyt playoffeihin menossa, jos Domin, Voracekin ja Laineen tilalla olisi Dubois, Anderson ja Atkinson?

Silloin olisi todennäköisesti rekrytty Larsenin sijaan menestysvalmentaja, joka haluaa prime timeen tullutta nuorta huippujoukkuetta valmentaa.

Jones ei myöskään välttämättä olisi halunnut muualle, jolloin olisi ehkä ykkösparin puolustus. Tai sitten hänestä saatu korvaus.

Veteraanirunkoa ei myöskään olisi treidattu pois tai he pelaisivat team friendly-sopimuksilla loppu-uransa Columbuksessa, jos olisi menestysmahdollisuuksia. Esimerkiksi Folignon neloskenttänä.

Se koko joukkue olisi täynnä ex-GM Howsonin ajalle tyypillisiä kahden suunnan pelaajia toisin kuin nykynippu. Ykkössentteri myös rauhoittaisi kenttäkoostumukset. Heikkoutena ehkä pelinrakennustaitoa uupuisi edelleen, mutta tuskinpa sen suhteen olisi oltu tumput suorina, jos olisi coren pitämisen kanssa tehty yksi ainoa poikkeus pitämällä Anderson. Kaiken järjen mukaan Duboisin halu pysyä jengissä ei olisi ainakaan vähentynyt, jos jengi olisi pidetty kasassa. Olisi hän edelleen tuonkin pleijarijoukkueen pystynyt halutessaan räjäyttämään trade requestilla, mutta Jarmon ensiveto vei kenenkään mahdollisuudet vedota uskollisuuteen ryhmää kohtaan.

Aikataulun suhteen on kuitenkin hyvä muistaa, että Duboisin vaihdinkappale olisi voinut olla myös myöhemmin markkinalle tullut Eichel. Tortorella provosoi Duboisin luovuttamaan kesken kauden radiohaastattelullaan, joten Duboisin treidihetki myös aikaistui, kun ensipyynnössä tämä oli antanut aikaa joukkueelle löytää treidi. Eli Lainetta ei ollut kiire tuoda vaihdossa jengiin kuin vasta tilanteen kärjistyessä, joten realistisesti se olisi voinut olla myös Eichelin ykkössentterinä tähdittämä iso, nopea ja ilkeä runko, jonka ikkunaa oli myös kausi 2022.

 

[Naamavelli]

Silloin olisi todennäköisesti rekrytty Larsenin sijaan menestysvalmentaja, joka haluaa prime timeen tullutta nuorta huippujoukkuetta valmentaa.

Jones ei myöskään välttämättä olisi halunnut muualle, jolloin olisi ehkä ykkösparin puolustus. Tai sitten hänestä saatu korvaus.

Veteraanirunkoa ei myöskään olisi treidattu pois tai he pelaisivat team friendly-sopimuksilla loppu-uransa Columbuksessa, jos olisi menestysmahdollisuuksia. Esimerkiksi Folignon neloskenttänä.

Se koko joukkue olisi täynnä ex-GM Howsonin ajalle tyypillisiä kahden suunnan pelaajia toisin kuin nykynippu. Ykkössentteri myös rauhoittaisi kenttäkoostumukset. Heikkoutena ehkä pelinrakennustaitoa uupuisi edelleen, mutta tuskinpa sen suhteen olisi oltu tumput suorina, jos olisi coren pitämisen kanssa tehty yksi ainoa poikkeus pitämällä Anderson. Kaiken järjen mukaan Duboisin halu pysyä jengissä ei olisi ainakaan vähentynyt, jos jengi olisi pidetty kasassa. Eli olisi hän edelleen tuonkin pleijarijoukkueen pystynyt halutessaan räjäyttämään trade requestilla, mutta Jarmon ensiveto vei kenenkään mahdollisuudet vedota uskollisuuteen ryhmää kohtaan.

Aikataulun suhteen on kuitenkin hyvä muistaa, että Duboisin vaihdinkappale olisi voinut olla myös myöhemmin markkinalle tullut Eichel. Tortorella provosoi Duboisin luovuttamaan kesken kauden radiohaastattelullaan, joten Duboisin treidihetki myös aikaistui, kun ensipyynnössä tämä oli antanut aikaa joukkueelle löytää treidi. Eli Lainetta ei ollut kiire tuoda vaihdossa jengiin kuin vasta tilanteen kärjistyessä, joten realistisesti se olisi voinut olla myös Eichelin ykkössentterinä tähdittämä iso, nopea ja ilkeä runko, jonka ikkunaa oli myös kausi 2022.

Mikä tästä joukkueesta tekisi ns. huippujoukkueen? Dubois on Jetsissä 1B-sentteri Scheifelen ohella, eikä Winnipegissä heillä riitä tuollakaan yhdistelmällä playoffseihin. Kolmosenkin keskelle on laittaa vielä kokenut Stastny.

Jos mietitään puhtaasti hyökkäystä ja maalivahtipeliä, niin nykyinen Blue Jackets ehdottamillani muutoksilla (Laine, Domi ja Voracek --> Dubois, Anderson ja Atkinson) ei vedä välttämättä vertoja Jetsin vastaavalle. Puolustuksesta paperilla voidaan olla monta mieltä.

Jos tämä nyt sitten valmennuksesta kaikki onkin kiinni, niin sittenhän tuo pelkkien Andersonien ja Dubois:n ylistäminen on hieman turhaa. Joskus voi Mörkö-Markotkin hyvän valmennuksen alla voittaa muutaman vahvemman vastustajan, mutta ei välttämättä paras seitsemästä sarjaa. Ainakaan neljää kertaa.

 

[Noppa10]

Mikä tästä joukkueesta tekisi ns. huippujoukkueen?

Josh Anderson.

 

[Kavanagh]

Tuo joukkue on aikalailla sama kuin se, johon Jarmo Kekäläisen johtama edellinen buildi huipentui tilanteessa, jossa Dubois oli 22-vuotias pleijareissa voitettua Toronton huippuketjua dominoinut ykkössentteri. Vailla yhtä Anderson-treidiä, jossa kakkossentteriä ahnehdettiin corea purkamalla. Treidiä ja pre-seasonia, johon tuo joukkue hajosi ennalta-arvaamattomasti ja poikkeuksellisesti. Treidiä, jota Jarmo luonnehti ettei kaikkia treidejä voi voittaa minuuttia ennen trade deadlineä Domin heivattuaan mäkeen.

Mitähän virheitä Jarmo Kekäläinen teki, koska tuon joukkueen luuli Anderson-treidin jälkeen yhä olevan contender. Oliko se siis tuplavirhe Jarmolta, kun kokosi ensin korkeista ykköskierroksen varauksista huonon joukkueen ja sitten vielä mursi sen yhtenäisyyden treidaamalla coresta pelaajan, jonka lähtöön loppui huolella rakennettu joukkuehenki ja koko seuran viimeisen 10 vuoden identiteetin iso, nopea ja ilkeä huipentuma. Vai oliko Jarmo kaukaa viisas, kun olikin tajunnut, että kymmenen vuotta rakennettu joukkue voitti Toronton tähtijoukkueen aivan väärin. Ykkössentterinä läpimurtonsa tehnyt iso, nuori ja nopea kahden suunnan Dubois mäkeen, kun yhdessä tulevista dräfteissä on tarjolla Cole Sillinger. Joka voi olla esimerkiksi kuin Pierre-Luc Dubois tulevaisuudessa, eihän sitä ikinä tiedä.

Aika railakas on myös näkemys, jossa valmennuksella tai sillä millaiset puolustustaidot tai fyysisyys pelaajalla on ei ole todennäköisyyksinä arvioitavissa olevaa vaikutusta joukkueen pisteodottamaan. Kun puhutaan samassa yhteydessä ironisesti vielä Jukka Jalosen joukkuepuolustusmaajoukkueessa maineensa tehneestä pelaajasta, joille on vielä tietyt haetut ominaisuudet sen Jalosen aikaisen Leijona-identiteetin toteuttamiseksi.

Menestysmahdollisuuksiin vaikuttaa ilmeisesti enemmän GM:n tai avainpelaajan kansalaisuus ja mikä on kunkin kytkös suhteessa heihin. Jos heidät saa jotenkin huonossa valossa näkymään on pelaajassa itsessään syy, eikä vaikka siinä, että suomalais-GM purkaa coreaan ja koko joukkue hajoaakin. Kun kaikki eivät suomalaisuudesta ja poikiemme kunnian puolustamisesta ole yhtä haltioituneita.

 

[Eugene]

Mitähän virheitä Jarmo Kekäläinen teki, koska tuon joukkueen luuli Anderson-treidin jälkeen yhä olevan contender. Oliko se siis tuplavirhe Jarmolta, kun kokosi ensin korkeista ykköskierroksen varauksista huonon joukkueen ja sitten vielä mursi sen yhtenäisyyden treidaamalla coresta pelaajan, jonka lähtöön loppui huolella rakennettu joukkuehenki ja koko seuran viimeisen 10 vuoden identiteetin iso, nopea ja ilkeä huipentuma. Vai oliko Jarmo kaukaa viisas, kun olikin tajunnut, että kymmenen vuotta rakennettu joukkue voitti Toronton tähtijoukkueen aivan väärin. Ykkössentterinä läpimurtonsa tehnyt iso, nuori ja nopea kahden suunnan Dubois mäkeen, kun yhdessä tulevista dräfteissä on tarjolla Cole Sillinger. Joka voi olla esimerkiksi kuin Pierre-Luc Dubois tulevaisuudessa, eihän sitä ikinä tiedä.

Kai sinä olet tietoinen siitä, että Kekäläinen ei olisi Duboisia treidannut pois, ellei tämä olisi itse sitä halunnut? Jokainen varmasti muistaa myös Duboisin surullisenkuuluisan viimeisen vaihdon Columbuksen paidassa. Tuollaisen jälkeen tuskin ikävä on, vaikka hyvä pelaaja kyseessä onkin. Ja jos sinulla on tosiaan jotain lähdettä siihen heittää, että Dubois halusi pois, koska Anderson lähti, niin olisi ihan mukava nähdä. En ole aiemmin tälläistä kuullut ja kertoisi kyllä paljon lisää Duboisin luonteesta, jos yhden pelaajan kauppaamisen johdosta halutaan itsekin pois ja kaukalossa ei enää edes viitsitä yrittää pelata.

Duboisin lähtöhalut vetivät Columbuksen vaikeaan tilanteeseen, josta Kekäläinen näyttää selvinneen yllättävän hyvin. Sillinger pystynee täyttämään kakkossentterin roolin tulevaisuudessa ja vaikka kovasti oletkin tuomitsemassa Kent Johnsonin riittävyyden Johansenin ja Duboisin jättämiin saappaisiin, niin Johnsonilla on siihen kaikki edellytykset ja huima potentiaali olla parempi pelaaja kuin kumpikaan edellä mainituista. Johansen nappasi ykkössentterin paikan 21-vuotiaana ja Dubois 19-vuotiaana, tosin jääden tehopisteissä alle 50p tuolla kaudella. Johnson täyttää lokakuussa 20-vuotta.

Kaksi top-15 varausta vielä kesän draftiin ja siellä on tarjolla pätevää sentteriä ja pakkia lisää. Hyvältähän tämä Columbuksen retool tällä hetkellä näyttää.

 

[Kavanagh]

Sillinger pystynee täyttämään kakkossentterin roolin tulevaisuudessa ja vaikka kovasti oletkin tuomitsemassa Kent Johnsonin riittävyyden Johansenin ja Duboisin jättämiin saappaisiin, niin Johnsonilla on siihen kaikki edellytykset ja huima potentiaali olla parempi pelaaja kuin kumpikaan edellä mainituista. Johansen nappasi ykkössentterin paikan 21-vuotiaana ja Dubois 19-vuotiaana, tosin jääden tehopisteissä alle 50p tuolla kaudella. Johnson täyttää lokakuussa 20-vuotta.

Sellainen pikantti ero on, että Johnson ei ole Michiganissa edes keskushyökkääjä. Fyysisesti on myös Johanseniin ja Duboisin nähden luultavasti vähintään seuraavat kaksi kautta huomattavasti kevyempi vastus. Eli edessä on aivat samat Ollin oppivuodet, kun heilläkin, muttei välttämättä NHL:ssä vaan collegessa tai AHL:ssä. Kaiken mennessä upeasti Johnson voi olla kahta ykkössentteriä kovempi pelaaja, mutta en sen toivon varassa laskeskelisi, että tämä on kohta taas play-off-joukkue. Ja kyseessä olisi retooling, eikä rebuild, jossa menee ties kuinka kauan.

Ja jos lähdetään siitä, että Johnson olisi maaginen pelinrakentaja niin ihan kivan kiekollisen standardin Johansen alku-urallaan primessään laittoi. Ja oli todella vaarallinen rannelaukauskin, jolla osui 26-33 kertaa pariin otteeseen Columbuksessa. Duboisin viimeinen 49 pisteen Columbus-kausi, joka meni nihilististä kilpikonnakiekkoa pelatessa oli varmasti myrkkyä hänen itseymmärrykselleen kolmosvarauksena ja halulleen pelata hyökkäävästi koko kentän pituudessa.

Mutta Duboisilla on pelaajana ulottuvuuksia, joilla hänet voi laittaa maailmanhuippuja, kuten Matthewsia tai Barkov junioria vastaan, eikä se lopputulos ole kaikista todennäköisin tappio. Vaan vähintään helvetillinen taistelu, jossa hän riistää kiekkoa vaikka Toronton huippuketjulta. Onhan se tietysti mahdollista, että Johnsonin ketju kaataa toisten huippuketjuja kiekolla halliten. Ei vaan taida aivan lähivuosien juttuja olla.

Eikä tässä varsinaisesti hätää ole, jos Johnson olisikin nouseva megakyky. Mutta ensi vuoden pleijarihaaveita hän tuskin edistää. Kun se Duboisin ympärille rakentunut ja poikkeuksellisesti hetkessä RFA-sopimusvaiheessa hajonnut joukkue oli vertailussa valmiina pelaamaan pleijarimenestyksestä heti 2020-luvun alkuvuosina. Mikä oli sen coren rikkoneen Anderson-treidinkin peruste. Ei siis tarvinnut venailla Sillingeriä, Johnsonia tai yhtään ketään. Kun oli jo todellinen ykkössentteri ja fyysisesti huomattavasti keskivertoa parempi runkomiehistö.

Tuollainen futuureihin perustuva visio 2025 siis loukkaa tämän saman Kekäläis-Jarmon kasaamaa Duboisin joukkuetta sekä Howsonin alullepanemaa 2010-luvun pleijari-Jacketsin perintöä. Kun sille ei haluta antaa arvoa yhtäkkisten ulkopelillisten, ennalta-arvaamattomien tapahtumaketjujen perusteella, joka esti sen fuusion, jossa oli AHL-mestarijoukkuetta, ykkössentteriä, ykköspuolustajia, kovia veteraaneja ja rautaisen iso ja ilkeä ydin.

Sen joukkueen ansioita sitten taas tunnutaan liittävän tähän uuteen, huomattavasti kevytrakenteisempaan ja vastustajlle ainakin vielä kaudella 2023 huomattavasti kivempaan vastukseen. Molempien joukkueiden yhteiset pelaajat myös omitaan tähän jälkimmäiseen nippuun kuin sillä porukalla ei olisi ollut tulevaisuutta.
Kuvaavaa on, että viimeinen aiemman Blue Jackets-identiteetin pelaaja kapteeni Jenner on Howsonin varaus.
Voronkov on ainoa poikkeus, mutta häntä ei vielä ensi kaudella NHL:ssä nähdä.

Näillä näkymin kesällä 2023 retooling jatkuu yhtä voimallisesti kuin viime kesänäkin. Jampella on perinteisesti ollut tapana puhua lupauksista ja muusta aina yläkanttiin ja nopeasti luopua heistä, jos homma ei toimikaan tai pitää depth chartia tasapainotella ihmissuhteista juhlapuheita enempää välittämättä. Saa siis nähdä kenen tai minkä peli-idean varaan se jengi muotoutuu. Onko tässä sitten lopulta kauheasti kärsivällisyyttä noita omia poikiakaan kohtaan sen vertaa, mitä oli aiempaa isoa ja ilkeää corea, jota ei purettu kuin vasta contender-hienosäädössä. Kun heillä oli kuitenkin yhdessä voitettua AHL-mestaruutta ennen prime timeä ja useampia kausia takana, jolloin joukkuepuolustettiin. Hieman siis ihmetyttää, miksi välittömiä pleijaritoiveita ei edelleen estäisi keskiakselin keveys ja miltei totaalinen puolustustaidon menettäminen halki koko uusiksi kasatun joukkueen tasolla.

 

[bebeto]

@Kavanagh. , sinä elät menneessä kuin itänaapurin putler konsanaan joka haaveilee Neuvostoliitosta. Dubois osoitti luonteen heikkoutta velttoilemalla kaukalossa, ei voittajatyypin tyylistä. Se että joku haluaa organisaatiosta pois ei ole Kekäläisen syy, ainakaan suurimmassa osassa tapauksista. Minä olen Rick Nashin kanssa samaa mieltä siitä että Kekäläinen on yksi NHL:n parhaista GM:sta. Organisaatiolla ei ole yhtään huonoa sopimusta josta pitäisi päästä eroon ja Wennbergin ulosostostakaan ei mitään rasitetta muodostunut.

 

[Eugene]

Eikä tässä varsinaisesti hätää ole, jos Johnson olisikin nouseva megakyky. Mutta ensi vuoden pleijarihaaveita hän tuskin edistää. Kun se Duboisin ympärille rakentunut ja poikkeuksellisesti hetkessä RFA-sopimusvaiheessa hajonnut joukkue oli vertailussa valmiina pelaamaan pleijarimenestyksestä heti 2020-luvun alkuvuosina. Mikä oli sen coren rikkoneen Anderson-treidinkin peruste. Ei siis tarvinnut venailla Sillingeriä, Johnsonia tai yhtään ketään. Kun oli jo todellinen ykkössentteri ja fyysisesti huomattavasti keskivertoa parempi runkomiehistö.

Tuollainen futuureihin perustuva visio 2025 siis loukkaa tämän saman Kekäläis-Jarmon kasaamaa Duboisin joukkuetta sekä Howsonin alullepanemaa 2010-luvun pleijari-Jacketsin perintöä. Kun sille ei haluta antaa arvoa yhtäkkisten ulkopelillisten, ennalta-arvaamattomien tapahtumaketjujen perusteella, joka esti sen fuusion, jossa oli AHL-mestarijoukkuetta, ykkössentteriä, ykköspuolustajia, kovia veteraaneja ja rautaisen iso ja ilkeä ydin.

Tuskin edistää, mutta onhan näitä barzaleitakin nähty, jossa lyödään heti ensimmäisellä kaudella kovaa tulosta pöytään. Johnsonilla on suuri potentiaali ja mitä tulee tuohon laiturina pelaamiseen Michiganissa, niin peliälyä löytyy paljon ja en näe mitään syytä, miksei Johnson voisi luoda uraa ykkössentterinä NHL:ssä. Sentteri kun myös alunperin pelipaikaltaan on. Pituuttakin enemmän kuin vaikka Jack Hughesilla, jonka kykyä pelata sentterinä NHL:ssä kyseenalaistettiin paljon. Ahon tapaus taidettiin tuolla aiemmin mainitakin. Johnson tekee jo nyt fyysisesti raakileena noin hyvää tulosta, joten mitä voidaan odottaa sitten, kun tuohon lisätään lihasta luiden ympärille? Ja tietysti Johnsonista voi myös tulla täysi floppi, mutta itse en siihen usko.

Andersonille ei haluttu antaa sellaista sopimusta minkä sai Montrealista ja treidaamalla pois yritettiin täyttää aukkoa sentteriosastolla. Eihän se nappiin mennyt, mutta ei siellä Columbuksen toimistolla taida kellään kristallipalloa olla. Domi oli ihan hyvä haku siinä tilanteessa, mutta ei onnistunut. Duboisin tilanne taas oli mikä oli ja edelleenkään Kekäläinen ei tarkoituksella tuota runkoa rikkonut, vaan olosuhteiden pakosta. Olisi edelleen kiva kuulla jotain konkreettista lähdettä tuohon, että Dubois halusi pois Andersonin treidaamisen takia. Ja jos näin oli, niin Duboisilla olikin enemmän kasvun aihetta kuin mitä se viimeinen vaihto antoi olettaa.

 

[Kavanagh]

Tuskin edistää, mutta onhan näitä barzaleitakin nähty, jossa lyödään heti ensimmäisellä kaudella kovaa tulosta pöytään. Johnsonilla on suuri potentiaali ja mitä tulee tuohon laiturina pelaamiseen Michiganissa, niin peliälyä löytyy paljon ja en näe mitään syytä, miksei Johnson voisi luoda uraa ykkössentterinä NHL:ssä. Sentteri kun myös alunperin pelipaikaltaan on. Pituuttakin enemmän kuin vaikka Jack Hughesilla, jonka kykyä pelata sentterinä NHL:ssä kyseenalaistettiin paljon. Ahon tapaus taidettiin tuolla aiemmin mainitakin. Johnson tekee jo nyt fyysisesti raakileena noin hyvää tulosta, joten mitä voidaan odottaa sitten, kun tuohon lisätään lihasta luiden ympärille? Ja tietysti Johnsonista voi myös tulla täysi floppi, mutta itse en siihen usko.

Toki on täysin mahdollista, että Johnson olisi muutaman kauden päästä megapelaaja. Menihän Pietrangelollakin Jampen mukaan aikaa kasvaa rooliinsa, joten hyvin yksilöllistähän se on paljonko aikaa menee.

Tässä on kuitenkin edelleen se ero, että Duboisin joukkue oli viittä vaille valmis contender pelaamaan menestyksestä 2020-luvun alkuvuosista saakka. Werenskin joukkueella on sitten tällä hetkellä heikkouksia enemmän kuin vahvuuksia, jotka ovat vielä sen varassa, että tulokkaat olisivat jo pian enimmäkseen vahvistuksia. Se toinen joukkue rakentui kauttaaltaan pelaajien varaan, jotka oli testattu NHL:ssä samalla ydinrungolla voitettuja play-off-sarjoja ja AHL-mestaruutta myöten.

Enkä aivan vieraana pitäisi ajatusta, että Duboisille Columbuksessa merkitsi myös ystävänsä ja se nuori, fyysinen ja maalitaitava runko, johon Anderson kuului. Pistepotentiaalia on tietysti varmaan se väkevin harmitus ollut, kun 50 pinnan kilpikonnakiekon pelaaminen ei hänenkään sopimusneuvotteluista todennäköisesti kivoja tehnyt. Jarmo Kekäläisen modus operandihan oli tehdä RFA-neuvotteluista helvetillisiä, joten kyllä hänkin niitti, mitä kylvi lopulta, kun sivuutti tämän ihmispuolen ilmeisesti silläkin pre-seasonilla.

Duboisilla oli jo tuolloin potentiaalia takoa 60-70 pinnaa normaalijoukkueessa, jollainen vaikka tämä nykymiehistö on, jossa kaikilla on edes pisteiden suhteen kivaa.

Monen asian summa se lähtö tietysti oli, mutta omat ansionsa Kekäläisen GM-toimilla oli RFA-ykkössentterin poikkeukselliseen lähtöön sekä sen oikeuttamiseen. Esimerkiksi se (Portzlinen?) huhu, jossa Tortorella oli valmis luopumaan jo ennen viimeistä kauttaan Blue Jacketsin valmennuksesta, mutta Jarmo ylipuhui jatkamaan oli yksi naula Duboisin menettämisessä. Tunneihmiselle hän taas avasi ovea, joilla oikeuttaa lähtö, purkamalla Blue Jackets-corea rakastetun iso-Josh Andersonin verran.

Ja minulle on aivan yksi lysti, jos tulisieluinen, vastustajille ilkeä kahden suunnan ykkössentteri protestoi yksittäisessä pelissä. Harkitsen mieluummin inhimillisen ratkaisupelaajan tilannetta ajan kanssa ennen kuin siirrän äärimmäisen arvokkaan assetin eli nuoren ison ja nopean ykkössentterin pikatreidillä samalla siirtäen contender-kelloa vuosikausia eteenpäin. Eikä se ole mikään auttamaton kohtalo, että tämänhetkisillä, yhä lähes futuureilla menestystä tulisi.

Onko sekään GM:lle ansioksi, että sillat organisaatioon arvokkaimpaan pelaajaan ja assettiin on poltettu jo pre-seasonilla. Kyräilyä ja katkeruuttahan sitä kannattaa ongelmanratkaisumallina joukkueurheilussa harjoittaa.

"It is not bittersweet at all."

Jampe Kekäläinen Dubois-treidistä.

"Sometimes you make good trades. Sometimes you make not as good trades... but I am not going to start grading our own trades".

Jampe Kekäläinen Anderson-Domi-treidistä jo huomattavasti nöyremmin.

Joo ja huvitti se Rick Nashin kehu esimiehestään, joka vielä palkkasi tämän organisaatioon. Yhdellä NHL:n parhaista grand mastereista on tässäkin yhteydessä esille tulevia heikkouksiakin, mitä minusta on ylipäätään kaikessa inhimillisessä toiminnassa kiva hahmotella. Esimerkiksi valmennuskulttuuriin Jarmo ei ole eurooppalaisia ideoita tuonut maalivahtivalmennuksessa tai joukkuevalmennuksessa ollenkaan. Ihmisjohtamisensa huipentui avainpelaajan RFA-lähtöön ja vuosikausia rakennetun contender-joukkueen hajoamiseen. Tykkää kuitenkin pelata pickle ballia ja uskoo työnteon olevan vastaus kaikkeen. Ja on tehnyt rohkeita suurtreidejä useamman. Jos siis halutaan koko henkilökuva, kolikon kääntöpuolineen, koto-Suomeen sähköttää. Eikä pelkkää virallista versiota, jossa vaikka Pohjois-Amerikan mediassa tai sikäläisessä Blue Jackets-keskustelussa esiintuoduista heikkouksista ei välttämättä tieto välity.

 

[arska07]

Joo tuun huutelemaan vieraisiin pöytiin koska Pate Laineen takia tulee sinitakkien pelejäkin katottua useampia. Minusta sen "all in" kauden jälkeen keklu on tehny iha jees työtä joukkueen kokoamisessa. Teidän prospect-pool on aika hyvä ja Sillinger on jo NHL pelaaja ja on mahdollisuuksia 20-maalin kauteen 18 vuotiaana. Ja kuten yllä todettiin, Keklulla ei oo rasitteena yhtään himopaskaa sopparia. Toivottavasti Laineen kanssa saavat hyvän sopimuksen aikaan jossa jää tilaa muun joukkueen vahvistamiselle.

 

[Mängimies]

Enkä aivan vieraana pitäisi ajatusta, että Duboisille Columbuksessa merkitsi myös ystävänsä ja se nuori, fyysinen ja maalitaitava runko, johon Anderson kuului. Pistepotentiaalia on tietysti varmaan se väkevin harmitus ollut, kun 50 pinnan kilpikonnakiekon pelaaminen ei hänenkään sopimusneuvotteluista todennäköisesti kivoja tehnyt.

Dubois näyttikin heti siirron jälkeen täyden potentiaalinsa Jetsissä takoen 20 pistettä 41 matsiin. Eli ei edes sitä kilpikonnakiekon 50 pistettä. Tällä kaudella sitten rikkoontuu jo tuo maaginen 50 pisteen rajakin (tätä kirjoittaessa tasan 50), mutta ikävästi pudotuspelit jäävät tällä pudotuspeleihin rakennetulla koneella tänä keväänä väliin.

 

[larzzon]

Tässä on kuitenkin edelleen se ero, että Duboisin joukkue oli viittä vaille valmis contender pelaamaan menestyksestä 2020-luvun alkuvuosista saakka ... Se toinen joukkue rakentui kauttaaltaan pelaajien varaan, jotka oli testattu NHL:ssä samalla ydinrungolla voitettuja play-off-sarjoja ja AHL-mestaruutta myöten.

RFA-ykkössentterin poikkeukselliseen lähtöön ...

Ja minulle on aivan yksi lysti, jos tulisieluinen, vastustajille ilkeä kahden suunnan ykkössentteri protestoi yksittäisessä pelissä ...

Yritin tuossa tiivistää, miksi tämä keskustelu ei etene. Nimim. @Kavanagh'n todellisuudessa Dubois on viittä vaille contenderin ykkössentteri, takana "voitettuja play-off-sarjoja".

Hyvin vaikea saada rakentavaa keskustelua aikaan, jos toinen osapuoli alkaa luovaksi faktojen suhteen.

A) Blue Jackets oli Duboisin aikana lähes yhtä keskinkertainen joukkue kuin se on nyt. BJs:in runkosarjasijoitukset Duboisin kanssa 14, 13 ja 14. Nyt sijalla 20.
B) Dubois ei ollut eikä ole "viittä vaille contenderin" ykkössentteri. Jos sanoisi, että kakkossentteri joka ei pelaa tänäkään keväänä pelaa pudotuspelejä, niin olisi lähempänä totuutta, vaikkakin mielestäni Dubois on parempi jääkiekkoilija kuin Scheifele.
C) Dubois on omiin heikko, ei todellakaan mikään kahdensuunnan sentteri, vaikka sellainen maineensa on. Hyvä pelintekijä, erinomainen transitiopelaaja.
C) BJs voitti Duboisin aikana yhden pudotuspelisarjan ja yhden esikarsintasarjan, eikä niitä voittoja ole enempää välittömästi ennen Duboisia tai tämän jälkeen. Voitetuista play-off-sarjoista kirjoittaminen on juuri sellaista retorista faktojen venyttämistä, miksi tämä keskustelu on raskasta.

Kyllä. P-L Dubois on pelaaja, joka olisi voinut olla osa runkoa rakennettaessa menestyjää. Kaikista puutteistaan huolimatta riittävän hyvä sentteri, jopa ykköseen, jos olisi Panarinia tai vastaavaa laidalle, ja clutch.

Ei, P-L Dubois ei ole mikään sidneycrosby tai edes patricebergeron, jota mielyttääkseen GM:n kannattaa tehdä huonoja sopimuksia joshandersonin kaltasille megabustipelaajille tai kenkiä valmentaja, edes paskaa valmentajaa, koska pelaajille ei yksinkertaisesti pidä antaa valtaa asioista, jotka eivät kuulu heidän lautaselleen.

uskoo työnteon olevan vastaus kaikkeen

Eikö tällä kaudella nimenomaan suunta ole ollut nimenomaan toinen? Laineen ja Vorachekin hankinta ei nyt varsinaisesti indikoi, että joukkuetta kasaavan kaverin mielestä työnteko olisi vastaus kaikkeen.

 

[Kavanagh]

Blue Jackets pelasi jo tuolloin kovassa idässä. Pleijaripaikoista. Dubois oli hyvin nuori ja primessään tästä ehdittiin nauttia Toronto-sarjan verran, jossa tilastoihin merkittiin kiekonriistoja suunnattomasti hänelle. Eli voi kahteen suuntaan pelata hyökkäyspäässäkin ja näköjään huippuketjujakin vastaan.

Dubois on ollut kahden NHL-seuran ykkössentteri, kuten Johansen oli monia kausia kahdessa eri joukkueessa. Play-off-säännöillä ja ottelusarjojen intensiteetissä oman ruutunsa menestyksellisesti voittaen pelillään.

Jarmo Kekäläiselle Duboisin Blue Jackets oli vielä vuosi sitten kakkossentteriä vailla oleva play-off-joukkue sen Anderson-treidin hetkellä. Kaikki oli valmiina Howsonin ja Kekäläisen ajan fuusiona. Ei ollut minkäänlaista puhetta ohimenokausista ja retoolingista, vaan contenderista sekä pleijareista. Joka varmistuisi corea hienosäätämällä yhdellä treidillä...

Montako ottelusarjaa Connor Mcdavid on voittanut? Barkov junior? Matthews? Esimerkiksi primessään ja maailman parhaina pelaajina tuolla samalla aikavälillä kuin Anderson ja Dubois? He ovat vielä tehneet uraansa enemmän tai vähemmän contendereissa, eivätkä kohdanneet idän jättiläisiä heti ensialkuun. Tai ylikovia Tampoja ja Torontoja, jotka voitettiin. Miksi? Ketkäköhän tekivät sitä eroa henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan ja pelillään ja pelotteena? En sano, että se muu joukkue oli kummoinen ennen Duboisin läpimurtoa ja uutta fyysistä, ilkeää, nopeaa, maaleja tekevää corea. Jota siis nyt testattiin Tampaa osittain ja Torontoa (ilman Andersonia) vastaan ensi kertaa.

Eikä Columbuksella tietenkään ollut contender-joukkue kummankaan CBj-pleijariuralla kuin yhtenä eli Panarinin, Duchenen ja Bobrovskin vuonna.

Ja en nyt muista oliko Anderson tai jopa Dubois mukana Sullivanin ultranopeaa Pittsburghia tai Trotzin Washingtonia (jota Lumbus johti 2-0 otteluvoitoin) vastassa ensimmäisellä kierroksella. Nuo kun olivat sen vuoden mestarijoukkueita, niin ehkä se antaa kuvaa Metropolitanista divisioonana ja idän ekasta kierroksesta. Finalisti Bruinsin ovat molemmat saattaneet kohdata.

Pelaajille ei pidä valtaa antaa, mutta GM voi ahneuksissaan yhdellä puhelinsoitolla tuhota vuosikymmenen jatkumon Blue Jacketsin identiteetin ja fyysisen kilpailuedun menettäen.

Voidaan toki luonnehtia, että Jampe on työnteon eetoksen ohella perso poikkeuksellisen offensiivisille pelaajille. Snaippereita hän rakastaa. Laukaisutaito onkin ainoa identiteetti, jonka nykyjoukkueelle voi antaa exoduksen jäljiltä. Ensimmäinen suurkauppahan oli Gaborik-treidi heti GM-uran alussa. Viimeisin kunnon treidi taas kaupungissa jäähallia pyörittäneen Atkinsonin uskollisuuden palkitseminen puun takaa tulleella treidillä, kun piti Voratsek saada fanittamalleen Laineelle.