Kekäläinen edelleen tykkää "isoista pelaajista".
Tähän tietoon ensi kauden joukkueessa on 6 kpl alle 185 cm pelaajaa. Boqvist, Nyqvist, Danforth, Björkstrand, Texier ja Chinakhov.
Fyysisyydestä en olisi huolissani, sillä pojista on vasta kasvamassa miehiä. Jääkiekko on pelinä kehittynyt valtavasti nopeampaan suuntaan. Itse en nää enään palaajille tulevaisuutta keiden suurin vahvuus on fyysisyys.
Fyysisyys on siis tässä kontekstissa hirvimäistä kaksinkamppailuvoimaa ja nopeutta, jota lähti NHL:n kärkipäätä näiden (+varmojen maalien) hyvin harvinaisina yhdistelminä olevissa Andersonissa ja Duboisissa hurjasti. Kovaotteisilla veteraaneilla, kuten Foligno ja Savard oli sitten perinteisempää fyysisyyttä tarjottavana, mitä on ylipäätään vertailussa edes mahdollista korvata toisin kuin noita ensimmäisiä pelaajatyyppejä, joita kukaan muu kuin Kekäläisen Columbus ei edes myy.
Kuten Danko viittasi edellä nyky-Columbuksen keveys ja kaksinkamppailukyvyn puute 2010-luvun joukkueisiin nähden on ollut jo yleinen puheenaihe Pohjois-Amerikassa. 2024 on saapumassa Voronkov, joten mahdollisesti tässä menee pari kautta ilman että jengissä on yhtään muuta rautaa kuin kapteeni Jenner.
Danon vaihtoarvossa huomioitiin siis se superkuuma kevätkausi, jossa tämä oli osa yhtä sen ajan parhaista ketjuista tulokkaana. Mikä on kovempi näyttö noissa piireissä kuin että painat hyvän kauden jossain muualla. Kun ei se kauheasti välttämättä merkitse, josset samaan pysty piakkoin NHL:ssä. Laittaahan Jampe Kekäläinenkin luiskaan lupauksia, jotka eivät nopeasti pysty ottamaan kaavailtua NHL-roolia.
Ellei viimeisissä peleissä ala tapahtumaan, yhdelläkään lupauksista tai muista pelimerkeistä ei ole kesään mennessä lähelläkään vastaavaa hypeä kuin pisteitä ja maaleja tehneellä Danolla tuolloin oli.
Eli ainoa arvokas ja realistinen asset vaihtaa on ykköskierroksen varausvuorot. Tai Texierillä olisi arvoa, mutta onko häntä nyt järkeä vaihtaa, jos on tässä lupausryhmässä ainoa, jolta voisi kaudella 2023 odottaakin kärkiketjujen vahvistavuutta.
Hyvän NHL-uran mahdollisesti tekeviä lupauksia olisi kauden 2023 joukkueen vahvistajiksi tyrkyllä Sillinger, Tsinakov, Martsenko, Johnson sekä ulkokehällä Foudy ja mysteerihyökkääjä Fix-Wolansky. Neljällä ensimmäisellä on vaihtoarvoa, mitä vain Sillinger on buustannut onnistumalla NHL:ssä. Aika pian hänellekin heistä onnistuneimpana tulee kausi 2023 play-offseineen, jos tämä on tosiaan se aikataulu, johon joukkue on itsensä kuulemma jo pelannut ottamalla 6-0 pataan vähän väliä ja tippumalla kilpailullisista peleistä noin 60 kierrosta sitten ilman että vieläkään olisi uutta pelisapluunaa löydetty.
Domin lähtö myös hävitti yhden varman top-9 hyökkääjän, jota voi tietysti neloskentässäkin hyödyntää, kuten sillä Hartnellin ja Gagnerin huippukaudella, jolloin nelonen dominoi pelit Blue Jacketsin eduksi.
Jos muistaa kuinka kauan sitä ennen kesti korvata nopean ja fyysisen MacKenzien suorituskyky nelosessa muistaa myös D'amigon, Cracknellin sekä Motten.
Eli tässäkin aliarvioidaan kuinka helppoa kilpailullinen top-9 on lopulta koota, jos neloseenkiin menee vuosia löytää onnistujia. NHL:ssä, kun pystyy pelaamaan ilman, että vahvistaisi joukkuettaan. Ja kääntäisi niitä pelejä joko omin teoin tai kollektiivina NHL-pelissä osoitetuilla vahvuuksilla.
Dano-Wennberg-Hartnell oli toisiaan täydellisesti täydentävä ketju, jossa kaksi jälkimmäistä pelasivat lyhytsyöttöpeliä. Hartnell jopa vihollisen maalin edessä ja koko maalin edustalla sekä ympärillä, mikä ei esimerkiksi ole Laineen tai Voratsekin peliä. Eikö tarvitse ollakaan, mutta kai jengissä olisi hyvä olla tällaisiakin pelaajia, jotka pystyvät ylipäätään pelaamaan kaikista puolustetuimmilla sektoreilla. Jenner siinä keskellä onkin toiminut vaikkei niin vahva luistelija ole kuin hukatut. Dano oli omassa ketjussaan verrattain räjähtävä, suoraviivainen, härkämäinen etenijä, joka sai kiekkoa maaliin sen kevään.