Nyt pitää jo tosissaan kaivella muistilohkoa. D’Amigo ei koskaan Columbus-paidassa pelannut ja Cracknell sekä Motte edustivat molemmat Columbusta alle puolen kauden ajan. Kolmikon yhteenlasketut pelit Columbuksessa alle 50.
Sehän se pointti siinä olikin...
Floridan kapteenina pelannut sittemmin pelannut MacKenzie (näkemysero oli jälleen yksi sopimusvuosi liikaa) oli siis erinomaisen luisteluvoimainen ankkuri koko joukkueelle. Sedlak, Campbell ja jopa Riley Nash eivät hänen saappaitaan myöskään täyttäneet. Näinköhän edes Kuraly loppupeleissä vaikka alku on ollut lähempänä mitä siihen rooliin haetaan laitureidensa (Robinson, Danforth, Texier) tukemana.
Eli siis hyvän neloskentän sentterin (!) vakiosuorituskyvyn korvaaminen viimeisen 10 vuoden aikana on täynnä epäonnistumisia. Riley Nash (vain osittain) sekä Hartnell-Gagner (ylempää kokoonpanosta tippuneita veteraaneja) ovat sitä suorituskykyä kyenneet tuomaan neloseen lisäyksinä. Eric Robinson toki myös sen jälkeen, kun selvisi ettei hänestä maalintekovastuuseen ole. Ja siihen rooliin siis haettiin jatkuvasti vahvistusta treideillä. Enää se ei ole välttämättä niin akuutti ongelma, mutta vahvistuksen sijaan pitkään siinä nelonen oli suhteessa muihin joukkueessa heikennys, kun MacKenzien kaltainen runkopelaaja irrotettiin.
Kovin triviaalina haasteena en pitäisi vaikkapa Max Domin suorituskyvyn korvaamistakaan heti ensi kaudeksi. Hän toi jokaiseen kenttäänsä pelaavuutta ja dynaamisuutta. Enkä nyt väitä, että hänen tuomansa ulottuvuuden korvaaminen uusilla ideoilla ja vahvistuksilla olisi tässä se pika-rebuildin haaste, mutta nyt lähti taas NHL-vakiopelaaja. Kausi 2023 lähestyy lujaa, enkä luottaisi, että Metropolitanissa jaetaan säälipaikkoja sen perusteella, että miehistössä on tulevia NHL-pelaajia.
Johtavia pelaajia ketjuille hyökkäysysissä nykyjoukkueessa on Laine, Bjorkstrand, Voratsek, Jenner, Texier. Pystyykö Sillinger johtamaan toisella kaudellaan jo ketjua? Montako ykköskentän hyökkääjää tuossa on? Kaikki heistä ovat vielä pelanneet henkilökohtaisesti erinomaisen, yli 10 pistettä pleijariviivasta valtaosan pelatun kauden, mutta tämä oli ilmeisesti vielä vasta alkua. Kun tuossakin ryhmässä on vielä piste- ja maalivarmoja vain Laine ja Bjorkstrand, muiden kausien tason ja roolin heiluessa heitäkin enemmän.
Jos top-ysin täyttäminen lupauksilla riittää, kun jengissä on lisksi gusnyquisteja niin okei... Mitäpä huippuketjuilla, huippuyksilöillä sun muilla vahvuuksilla tekee sarjassa, jossa on Matthews-Marneria, Barkovia ja Seattlea vaille varmaan parempi tähtitilanne joka jengillä kuin kauden 2023 play-offs-Blue Jacketsilla. Peliesitykset jäällä eivät valitettavasti ole kovin monen pelaajan vaihtoarvoa kasvattaneet ja niiden harvojen onnistujien pitäisi pian korvata valtavasti hukattua suorituskykyä.
Vertailun vuoksi kauden 2024 joukkueesta pystyisi jo paikantamaankin vahvuuksia, kun olisi todennäköisemmin joukkuetta vahvistavia pelaajia jäällä. Kenties eri valmennuskin. Jos siis oletetaan, että aiempia heikommin juurtunut nykyjoukkue kestää jo kolmannen perättäisen kilpailullisista peleistä miltei kokonaan vapaan kyntökauden, eikä kukaan jätä sen kauden alla
trade requesteja. Edelleen toki esiintyy ilmaisua, jossa 10 pisteen eron kääntäminen Bostonin huippujengiin oli play-off-paikasta pelaamista, niin kenties vielä ensi kaudellekin löytyy meriselitys menestyksettömyydelle ja jo esiin nousevat syntipukit, vaikkei vieläkään olisi identiteettiä.