Capitals- ja Panthers-pelit ovat nyt takana. Capitalsille hävittiin 5-2, kun taas Panthers voitettiin 2-1.
Caps-peli oli väsyneiden joukkueiden kohtaaminen. Vrana vei hienolla osumalla Capitalsin johtoon heti reilun viiden minuutin pelin jälkeen. Toisessa erässä Wilson toi Avsin tasoihin upealla rystyllä. Toisen erän loppupuolella John Carlson vei pääkaupunkilaiset johtoon ja Brett Connolly lisäsi johdon kahteen kolmannen erän alussa. 3 syöttöä saalistanut Kuznetsov oli pelin paras pelaaja Capitalsin onnistuessa pimentämään MacKinnonin hyvin. Muutama minuutti ennen loppua Niskanen ampui lukemat 4-1 ja tästä parin minuutin kuluttua Jost sai vielä tehtyä maalin Söderbergin "norsukiekon" jälkeisestä tilanteesta Rantasen tökättyä kiekon Tysonille. Smith-Pelly viimeisteli loppulukemat tyhjiin. Jo pidemmän aikaa todella huonosti pelannut Barrie sai ottelussa 21 minuuttia peliaikaa ja oli häneltä pääosin kammottavaa pelaamista. Syötöt eivät napsu millään lapaan, vaikuttaisi olevan itseluottamus täysin hukassa. Ylivoimat olivat ihan hyödyttömiä, alueelle pääsyssäkin oli suuria onhelmia ei vähiten Barrien takia. Eipä tuo nyt muiltakaan Wilsonin pirteää peliä ja Söderbergin kentän solidia esitystä lukuun ottamatta mitään ilotulitusta ollut.
Panthers-peli oli toinen näiden kahden joukkueen välinen kohtaaminen viikon sisään. Ensimmäinen erä oli maaliton, mutta Panthers sai luotua muutamia hyviä paikkoja mm. Barkovin huikeiden yksilösuoritusten avulla. Avalanchellakin oli kaksi ylivoimaa, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Ylivoimista kuitenkin lisää myöhemmin. Toisen erän alussa MacKinnon iski 1-0-maalin upealla tavalla polvi maassa Barrien syötöstä onetimerillä yläkulmaan. Ensimmäisten kymmenen pelin aikana puhuin MacKinnonin itseluottamuksen puutteesta, kun hän ei tuntunut oikein edes laukovan. Viimeiset n. 20 peliä meno on ollut huikaisevaa -kuten Nhl:ää seuraavat ovat varmasti huomanneetkin. Panthersia vastaan Nate tuntui olevan aina kentällä ollessaan todella vaarallinen tuon kesyn Capitals-pelin jälkeen. Pelin puolivälin aikoihin Girardille sattui hassi ylivoimalla oman maalin takana hänen pelatessaan tilanteen hieman lepsusti, kun McCann tuli antamaan painetta. Girard menetti kiekon ja McCann siirsi kiekon maalin eteen Barkoville, joka toi vieraat tasoihin. Lepsua pelaamista ja turha virhe, mutta menee kategoriaan junnumaista höntyilyä ja tämä ymmärrettäköön. Tiedossa on, että nuorille pelaajille saattaa välillä tulla juurikin tällaisia virheitä. Sattuu niitä paremmissakin piireissä. Girardistakin hieman lisää myöhemmin. Kolmannessa erässä ajassa 6:44 nähtiin jälleen MacKinnon-magiaa. Rantanen syötti keskialueella Barberiolle toiselle puolelle, joka taas lähetti MacKinnonin matkaa kovalla, joskin rystypuolelle jääneellä syötöllä. MacKinnon sai kuitenkin syötön haltuun, kelasi vauhtia ja pusersi Ekbladin ohi maalintekoon kiekon mennessä sisään Reimerin kainalosta. Loppuerä olikin Avsilta harvinaisen hyvää shutout-kiekkoa, eikä Panthersia päästetty juurikaan maalipaikoille. Hyvällä esityksellä kaksi pistettä jäi Denveriin. Onnistujia olivat tietenkin MacKinnon, pitkästä aikaa todella hyvän pelin pelannut Varlamov ja otteitaan roimasti parantanut Wilson. Erityismaininta myös Barberiolle, häneltä nähtiin nyt melko varmaa suorittamista. Barrie oli jälleen todella huolimaton ja epävarman oloinen. Rantasen pelaaminen on ollut vähän heikkoa viime aikoina, mutta pisteitä ropisee silti tasaiseen tahtiin. Pientä sophomore slumppia alun jälkeisten peliesitysten valossa on havaittavissa, vaikkei se pistesarakkeessa näykään. Ennen MacKinnonin huippuvirettä Mikko oli paljon näkyvämpi ja MacKinnonia parempi, mutta nyt tuntuu hieman liikaa vain laittavan kiekkoa MacKinnonille ja toivovan parasta. Toki tämäkin taktiikka toimii johonkin pisteeseen asti, onhan Nate tällä hetkellä todella kuuma. Silti haluaisin nähdä Mikon tulevan enemmän pois MacKinnonin varjosta ja ottavan isompaa roolia. Landeskog on ollut pelikiellon jälkeen pääsääntöisesti todella näkymätön. Kapteenilta tarvitaan nyt tasonnostoa, joukkue roikkuu tällä hetkellä pelkästään MacKinnonin varassa. Mitäs sitten, jos mies loukkaantuu? En halua edes ajatella.
Ylivoima takkuaa tällä hetkellä, sillä viimeksi joukkue osui ylivoimalla itsenäisyyspäivänä Sabresia vastaan, jolloin molemmat kahdesta maalista tulivat ylivoimalla. Ykkösylivoimasta laittaisin Barrien pois siirtäen Girardin hänen tilalleen. Barrien peli on tällä hetkellä niin sekaisin, että mies tarvitsisi jotenkin saada heräämään. Onko ratkaisu sitten väliaikainen katsomokomennus vai mikä, sitä en tiedä. Popcorn-osasto saattaisi toki myös viedä itseluottamuksen kokonaan. Jotain on kuitenkin tehtävä ja ensimmäinen siirto on ihan ylivoiman toimivuuden kannalta vaihtaa hänet sieltä pois. Landeskog on myös ihan turhake yv:llä tällä hetkellä. Toisaalta vaihtoehdot hänen tilalleen ovat melko vähissä, sillä Compher tulisi mielestäni pitää toisessa koostumuksessa vasemmalla puolella tekemässä peliä. Andrighetton ja Landeskogin voisi vaihtaa päittäin, mutta olisiko sillä paljoakaan vaikutusta, tuskinpa. Kerfootin paluun jälkeen voidaan tietysti siirtyä takaisin siihen malliin, missä Rantanen on maalin takana ja Kerfoot MacKinnonin kanssa siivillä, mutta mielestäni ylivoiman ongelma ei ole Rantasen tekeminen tuossa oikealla siivellä. Joukkue joka tapauksessa huutaa ylivoimalle sellaista sniper-tyylistä pelaajaa. Josko draftista irtoaisi joku hyvä maalintekijä, kun näitä varausvuoroja kahtena seuraavana vuonna kolmella ensimmäisellä kierroksella on yhdeksän. Kakkosylivoiman peli näytti vaaralliselta, Jost ja Compher olivat omaan silmään hyviä rooleissaan. Tuota koostumusta ei nyt haluaisi lähteä muuttamaan pariin peliin, sillä maali oli monesti lähellä tuolta viisikolta. Kokeilisin silti ainakin tuota vaihtoa Barrie-Girard. Alivoimapeli taas on todella hyvässä kuosissa, sillä olisiko ollut 25 viimeisintä alivoimaa (tarkkaa lukua en muista), jotka ollaan onnistuttu tappamaan yhtä lukuun ottamatta. Hienoa työtä Lindholmilta, Johnsonilta, Söderbergiltä, Comeaulta, Compherilta ja kumppaneilta.
Girardista on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa enemmän. Muutama viesti sitten totesin Girardin olevan jo top 4-tasoa ja hän kuuluisi Johnsonin vierelle. Pitää kuitenkin hieman muuttaa näkemystä tämän hetkisen vireen perusteella. Olen nyt muutaman pelin ajan tarkkaillut miestä enemmän ja alun säkenöinnin jälkeen spin o' ramoineen on Girardin taso alkanut tippua ja heikkoudet näkyä. Vaikuttaisi, että luistelustakin on kadonnut se irtonaisuus, jolla hän sai luotua itselleen hyvin tilaa. Sam on alkanut sutia ohi kiekoista ja syöttämään harhasyöttöjä. Heikkous kaksinkamppailutilanteissa on korostunut, mutta ylivoimalla tekeminen on silti näyttänyt hyvältä, vaikka mies onkin ties kuinka monen ottelun pisteettömässä putkessa. Potentiaali ei ole hävinnyt minnekään ja upeitä välähdyksiä tasosta nähdään yhä. Peliaika on nyt ilmeisesti vakituisesti tipahtanut tuohon reiluun kymmeneen minuuttiin ottelua kohden. Itse lähtisin peluuttamaan omilla vahvuuksilla, eli enemmän yv-minuutteja (siirto ykkösylivoimaan) ja tasakentällisin suojattuja minuutteja samaan tapaan, kuin Butcherille Devilsissä. Mikäli onnistumisia alkaa tulemaan, voi peliaikaa taas lisätä, kunhan itseluottamus on saatu palautettua.
Loppuun vielä kevyttä junnuraporttia. Timmins pelaa hyvää kautta OHL:ssä, sarjan kärkijoukkue Soo Greyhoundsin riveissä on 28 peliin tarttunut tehot 6+28. Makarille taas on kertynyt 16 peliin NCAA:ssa myöskin kelvolliset tehot 1+8. Mielenkiinnolla saakin jo odottaa nuorten MM-karkeloita. Myös Bowers on saalistanut 19 peliin 14 pinnaa. Ty Lewis on jatkanut hyvää pistetahtia WHL:ssä, nyt on kasassa 53 pistettä 26 peliin, joka oikeuttaa pistepörssin kuudenteen paikkaan.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vastassa tällä kertaa kotona kärkijoukkue Lightning. Vaikea vastus on vastassa, 8. päivä tuli 5-2 kuokkaan vieraissa, nyt hakemaan revanssia.
