Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, Manner ulos!
Ihan sen takia, että joku pääsee vittuilemaan. Sinäkin varmasti haluat sisäistä vittuilemispakkoasi purkaa johonkin. No, minuun sen voi purkaa terveellisesti. Minä kestän. Ei tartte potkia lapsia tai naapurin koiraa.
Ihan rauhassa nyt vaan, ei ollut tarkoitus vittuilla vaan se oli ihan yleistä ihmettelyä. Olisin pohtinut tuota samaa riippumatta siitä kenestä oli kysymys. Ja saahan sitä vertailuja bändien kohdalla tehdä jos haluaa.

Mitä tuohon Bodomin levymyyntiin tulee niin yli kaksi miljoonaa levyä ovat maailmanlaajuisesti myyneet. Sitä en tarkemmin tiedä onko joku levy sieltä erityisesti noussut yli muiden, mutta varmaankin sieltä tuotannon alkupäästä löytyy.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Toivottavasti järjestetään. On sen ansainnut.
Raatikainen-Wirman-Seppälä kolmikko yllättäen hoitaa omat instrumenttinsä, Kuoppala-Latvala kitarat ja laulaja voi vaihtua. Kaikki kunnia tälle uusimalle kitaristille, mutta täysin statisti tässä orkesterissa. Voi toki käydä raapimassa muutaman uuden biisin..
Taitaa Latvalalla olla ikävä kyllä aika hiljaista minkään muun kun jukeboxin soittamisen kanssa. .
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@Evil : Se on täysin ymmärrettävää että esimerkiksi Laihon laulu tai Bodomin musiikki ei maita vaikkapa sitten raskautensa (tai laulun osalta epämelodisuuden takia). Turha tuota on naamioida niin että haluat kuunnella melodista musiikkia jollaista Bodom ei sitten muka ole. Toki Bodomin melodiat eivät ole laulussa vaan kitara- ja synaosissa, eikä tämän erottaminen vaadi kovin hääppöistä korvaa.

En kommentoi mitenkään sitä, miten Bodom tällaiseen muotoon sopii ja mitä mieltä olen itse tuotoksesta jne., mutta tämä Bodomin tuotannosta koostettu sinfoninen tribuutti avannee melodisuutta jääräpäisimmällekin rollarirokkipoliisille. Kyllä minäkin arvelen että jos pelkästä melodisuudesta puhutaan, Rollarit jäisi pahasti Bodomin jalkoihin. Mutta vähän lapselliselta tuollainen vertailu tuntuisi.


 
"Miksi se todistustaakka on pelkästään uskovilla, ei ateistikaan pysty todistamaan että jumalaa ei ole." -bebeto

"Vain hullut ja idiootit ja hullut idiootit uskoo sattumaan. Ja tiedemiehet." -Klose16

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
No provohan toi koko jätkä on, mutta luulen myös, että ei tiedosta, että musiikki on melodista ellei siinä ole puhdasta laulua. Kuten sanottua, siinä jää Rollarit aika lailla kakkoseksi jos aletaan vertailla, että kumpi on melodisempaa, Rolling Stones vai Bodom.
Provonahan se on helpoin kuitata, kun tulee luetuksi sanoja ja asioita joita ei oikein ymmärrä.

Voihan Bodomia vertailla vaikka Stonesiin tai Sibeliukseen. Melodisuusprosentti tuskin ratkaisee. Eiköhän kyse ole eniten siitä, mikä kuulostaa korvassa enemmän hyvältä. Minusta Stones, mutta jos sinusta Bodom niin hieno juttu. Yleensäkin hienoa, että musiikki on sentään vielä joillekin niin tärkeä asia, että siitä viitsii kinastella. Siitä täytyy. Musiikki on ylivoimaisesti hienoin ja monipuolisin taiteentekemisen muoto, ja siinä pitää säilyä särmää, kitkaa ja kiukkua.
 
You can call me lost, I call it freedom.

-RVL-

Jäsen
Paitsi että jos Valo olisi näin tehnyt, niin bändi ei olisi julkaissut Venus Doomia. Venus Doomin edeltäjä Dark Light oli kaupallinen jättimenestys, juurikin se levy mikä myi kultaa jenkeissä, ja HIM oli tuolloin todella iso nimi. Venus Doom levy oli sitten täysin erilainen levy, raskas, synkkä, eikä mitään tietoa kaupallisuudesta.
Hyvin teki kauppansa myös Venus Doom. Taisi paikoitellen olla kovempia listasijoituksia Yhdysvalloissa kuin Dark Lightilla ja sitäkin myyty yli miljoona kappaletta. Suomessa HIM ei ollut tuolloin enää niin suuressa huudossa kuin kolmen ensimmäisen levyn aikoihin, mutta onhan nuo melkoisia lukuja. Seuraava eli seitsemäs levy oli sitten vähän turhan pop ja Tears on Tape taas mielestäni erinomainen levy ja hieman Venus Doomia sekä ykköslevyä muistuttava, vaikka ei enää miljoonia myynytkään. Sinänsä hyvä, että levyt ovat erilaisia.

Se HIMista. Laihon kuolema on kyllä kolahtanut raskaiten kaikista julkkiksista. Harvoin sitä alkaa tärisemään ja on päivän ei-niin-juttutuulella, kuten tuttujen kuolemien kohdalla. Nyt siihen pystyi joku sellainenkin, jota ei ole koskaan tavannut.
 
Hyvää ötyä.

KaljaVeikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
235, Karjala-lippis
@Evil : Se on täysin ymmärrettävää että esimerkiksi Laihon laulu tai Bodomin musiikki ei maita vaikkapa sitten raskautensa (tai laulun osalta epämelodisuuden takia). Turha tuota on naamioida niin että haluat kuunnella melodista musiikkia jollaista Bodom ei sitten muka ole. Toki Bodomin melodiat eivät ole laulussa vaan kitara- ja synaosissa, eikä tämän erottaminen vaadi kovin hääppöistä korvaa.

En kommentoi mitenkään sitä, miten Bodom tällaiseen muotoon sopii ja mitä mieltä olen itse tuotoksesta jne., mutta tämä Bodomin tuotannosta koostettu sinfoninen tribuutti avannee melodisuutta jääräpäisimmällekin rollarirokkipoliisille. Kyllä minäkin arvelen että jos pelkästä melodisuudesta puhutaan, Rollarit jäisi pahasti Bodomin jalkoihin. Mutta vähän lapselliselta tuollainen vertailu tuntuisi.

Aivan mahtava pätkä, kiitos jakamisesta! Jos näitä bodomin biisejä olisi joskus mahdollista kuulla sinfoniaorkesterin soittamana tähän tyyliin niin voisin harkita paikan päälle könyämistä.
 
"I knew this was a bad idea, but in the absence of any good ideas, I continued forward."

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Provonahan se on helpoin kuitata, kun tulee luetuksi sanoja ja asioita joita ei oikein ymmärrä.

Voihan Bodomia vertailla vaikka Stonesiin tai Sibeliukseen. Melodisuusprosentti tuskin ratkaisee. Eiköhän kyse ole eniten siitä, mikä kuulostaa korvassa enemmän hyvältä. Minusta Stones, mutta jos sinusta Bodom niin hieno juttu. Yleensäkin hienoa, että musiikki on sentään vielä joillekin niin tärkeä asia, että siitä viitsii kinastella. Siitä täytyy. Musiikki on ylivoimaisesti hienoin ja monipuolisin taiteentekemisen muoto, ja siinä pitää säilyä särmää, kitkaa ja kiukkua.
Lähinnä nyt on kyse siitä, että korjaan vääriä sanojasi. Saatan itsekin pitää enemmän Stonesista kuin Bodomista, hyvin tasoissa ovat, mutta alkuperäisessä viestissäsi luki, että haluat musiikilta melodioita, joita Bodomilla ei sinun mukaasi ole. Korjasin tämän epäkohdan, koska se on täysin paikkaansa pitämätön kommentti. Provoksi sen luokittelin siksi, että Bodomin melodisuus pitäisi olla itsestäänselvyys, jos on kuullut edes yhden biisin. Mutta pahoitteluni, jos todella luulet, ettei Bodom ole melodista, tällöin kommenttisi ei tietenkään ollut provosointia, pelkästään ymmärtämättömyyttä.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Hyvin teki kauppansa myös Venus Doom. Taisi paikoitellen olla kovempia listasijoituksia Yhdysvalloissa kuin Dark Lightilla ja sitäkin myyty yli miljoona kappaletta. Suomessa HIM ei ollut tuolloin enää niin suuressa huudossa kuin kolmen ensimmäisen levyn aikoihin, mutta onhan nuo melkoisia lukuja. Seuraava eli seitsemäs levy oli sitten vähän turhan pop ja Tears on Tape taas mielestäni erinomainen levy ja hieman Venus Doomia sekä ykköslevyä muistuttava, vaikka ei enää miljoonia myynytkään. Sinänsä hyvä, että levyt ovat erilaisia.
Totta, mutta kun aluksi väite oli, että "Valo miettii miten miellyttää gootteja (tai jotain vastaavaa), niin minusta tuo osoittaa juuri toiseen suuntaan. Koska Venus Doomia myytiin myös paljon sen takia, että Dark Light oli niin menestynyt, niin Dark Light vol.2 olisi saattanut nostaa bändin vielä astetta ylemmäs. Eli ei tuota kaupallisuus mielessä tehty.

Ota @Evil joku noista levyistä kuunteluun, mua ihan aidosti kiinnostaa sun mielipide.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Totta, mutta kun aluksi väite oli, että "Valo miettii miten miellyttää gootteja (tai jotain vastaavaa), niin minusta tuo osoittaa juuri toiseen suuntaan. Koska Venus Doomia myytiin myös paljon sen takia, että Dark Light oli niin menestynyt, niin Dark Light vol.2 olisi saattanut nostaa bändin vielä astetta ylemmäs. Eli ei tuota kaupallisuus mielessä tehty.

Ota @Evil joku noista levyistä kuunteluun, mua ihan aidosti kiinnostaa sun mielipide.
Pitää ottaa. Bodom on aina jäänyt mulle irtobiisien varaan, yhtään kokonaista albumia en ole kuunnellut alusta loppuun. Nyt aion.
 
You can call me lost, I call it freedom.

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Lähinnä nyt on kyse siitä, että korjaan vääriä sanojasi. Saatan itsekin pitää enemmän Stonesista kuin Bodomista, hyvin tasoissa ovat, mutta alkuperäisessä viestissäsi luki, että haluat musiikilta melodioita, joita Bodomilla ei sinun mukaasi ole. Korjasin tämän epäkohdan, koska se on täysin paikkaansa pitämätön kommentti. Provoksi sen luokittelin siksi, että Bodomin melodisuus pitäisi olla itsestäänselvyys, jos on kuullut edes yhden biisin. Mutta pahoitteluni, jos todella luulet, ettei Bodom ole melodista, tällöin kommenttisi ei tietenkään ollut provosointia, pelkästään ymmärtämättömyyttä.
Sanotaan nyt vaikka sitten, että pidän helpommin musiikin seasta bongattavista melodioista. Sellaisista, joita voi vihellellä tiskatessa. Kiperämmät ja myrskyävän tuotannon alle piilotetut eivät ole toistaiseksi olleet minun heiniäni. Mie vaan tykkään Beach Boysista enemmän kuin Burzumista, olen sellainen enkä ihan toiseksi muutu.

Mutta musiikista kun on kyse, olen aina valmis antamaan kaikelle mahdollisuuden enkä koskaan tuomitse mitään musiikkia kuuntelematta. Olin varmasti 80-luvulla ainoa pohjoiskarjalainen teini jonka levyhyllyssä oli sekä Abbaa että Zappaa, Miles Davisia ja Motörheadia, Duran Durania ja Lynyrd Skynyrdiä. Voin olla vittumainen ja ahdasmielinen joissain asioissa, mutta musiikissa en halua sitä olla. Tahdon antaa kaikelle mahdollisuuden, ja olen löytänyt hienoja juttuja Fela Kutista Lea Lavenin kautta Slayeriin. Haluan ajatella, että mikään musiikillisen ilmaisun muoto ei ole minulle niin vieras, ettenkö saisi siitä jotain irti.
 
Viimeksi muokattu:
You can call me lost, I call it freedom.

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No. Missä on Rasmus nyt,
The Rasmus keikkailee edelleen aika aktiivisesti, tai ainakin käy Europpassa/Venäjällä keräämässä helpot eurot/ruplat pois kuljeksimasta. Edellinen keikka näyttää olleen viime keväänä, juuri ennen koronaepidemiaa Meksikossa.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Provonahan se on helpoin kuitata, kun tulee luetuksi sanoja ja asioita joita ei oikein ymmärrä.

Voihan Bodomia vertailla vaikka Stonesiin tai Sibeliukseen. Melodisuusprosentti tuskin ratkaisee. Eiköhän kyse ole eniten siitä, mikä kuulostaa korvassa enemmän hyvältä. Minusta Stones, mutta jos sinusta Bodom niin hieno juttu. Yleensäkin hienoa, että musiikki on sentään vielä joillekin niin tärkeä asia, että siitä viitsii kinastella. Siitä täytyy. Musiikki on ylivoimaisesti hienoin ja monipuolisin taiteentekemisen muoto, ja siinä pitää säilyä särmää, kitkaa ja kiukkua.
Olen ollut tietoinen Bodomista siitä lähtien kun Deadknight Warrior oli Metalliliitto kokoelmalla. Toinen levy oli kans lainassa kaverilta, joka oli ja on kova fani. Ikinä en ole silti oikein tykännyt. Luulen että syynä juurikin sama mitä @Evil että Laihon örinä laulu ei ole napannut. Ehkä viikatemies levyn kannet ja yleinen "haistakaa-kaikki-vittu"-asenne on myös tuntunut typerältä. Pitkään pidin myös biisejä sillisalaattimaisina.

Homma alkaa avautua kun tiedostaa että laulu on tämän kaltaisessa musiikkissa vain instrumentti muiden joukossa luomassa aggressiivivista tunnelmaa. Varsinainen melodia, jota voi vaikka viheltää tiskatessa, soitetaan kitaralla tai koskettimilla. Osasyy biisien sillisalaattimaisuuteen johtuu siitä että Laiho on upottanut niihin pätkiä klassisesta musiikista. Ei toki ainut kertaista, Wolf Hoffman tehnyt tuota Acceptin levyillä jo aikaa sitten. Silti on suorastaan hämmästyttävää että noin 18-vuotias Laiho on sujuvasti upottanut hirvittävällä vauhdilla soitettuun metalliinsa jotain Bachia. Näin vanhimmiten olen myös oppinut palvomaan saatanaa sen verran, että levynkannetkin jo menettelee:) Oudon paljon kyllä tullut Bodomiin ja median Laiho juttuihin kiinnitettyä huomiota kuoleman jälkeen. Onko tämä nyt niinkuin Maiden laulaa "You never miss it till it's gone away"?
 
Viimeksi muokattu:
Well, I pick up all the pieces and make an island
Might even raise just a little sand

Outsider

Jäsen
Kirjoitellaanpa tähän lauantaisaunan jälkeen itsekin sekalaisia ajatuksia asioista mitä on jo pitkälti ketjussa käsitelty. Jos ensimmäisenä lähtee siitä miten paljon Aleksin kuolemasta on ollut juttua täällä ja muilla foorumeilla, sekä mediassa, niin varmasti iso syy on se, että noin 30-40 vuotiaiden miesoletettujen elämässä Bodom on ollut iso juttu vähintään kavereiden kautta, puhumattakaan siitä, että on itse kuunnellut/soittanut metallimusiikkia. Hyvin muistaa itsekin muiden kirjoittajien tapaan jotain ihan pieniä yksityiskohtia lapsuudesta /nuoruudesta siitä kenellä oli minkäkinlainen Bodomin paita, tai kenellä oli mitäkin sinkkuja ensimmäisenä jne. Tietynlainen sukupolvikokemus siis kyseessä ja toisaalta taas väkisinkin suurinpiirtein samaa ikäluokkaa olevan ihmisen kuolema koskettaa varmasti enemmän kuin vaikka toisen lähiaikoina kuolleen suuren ja itsellekin tärkeän kitaravirtuoosin, eli Eddie Van Halenin kuolema. Nuoria tai ainakin liian nuoria hevimiehiä on toki lähtenyt aiemminkin Schuldinerista Dimebagiin ja Tenkulaan, ihan vaan muutamia mainitakseni, mutta noista on sen verran aikaa, että vaikka siihen aikaan tuli kuunneltua noita bändejä paljon enemmän kuin Bodomia ja Laihon muita bändejä viime vuosina, niin kuolema on konkreettisesti tullut tässä iässä jo muutenkin sukulaisten ja tuttujen lähtöjen kautta paljon konkreettisemmaksi asiaksi. Ja vaikka ne terveyshuolet oli varmasti kaikilla tiedossa, niin kyllä tämä silti tuli todella isona yllätyksenä, kun kuitenkin oli Bodom After Midnightin biisien nauhoituksista lukenut juuri juttuja, seurannut jätkiä somessa ja keikoillekin oli tarkoitus mennä kun rutto joskus katoaa.

Ne neljä ekaa levyä oli kovia ja uusin/viimeisin vaikutti taas menevän hyvään suuntaan. Siihen väliin jääville löytyi ehkä se suurin kuulijakunta taas vähän itseä nuoremmista ikäluokista ja hyvä niin. Vaikka kaikenlaista spekulaatiota on heitelty eri foorumeille mauttomuuksiin asti, niin itse olen edelleen siinä uskossa, että bändi ei sinänsä hajonnut mihinkään riitoihin.

Children of Bodom ei ikinä ollut itselle mikään elämää suurempi juttu tai bändi ylitse muiden, mutta kuitenkin yksi palanen sitä musiikkimaailmaa minkä parissa on tullut kasvettua ja elettyä, ja olen siitä todella ylpeä.


Keep the metal scene alive!
 
Viimeksi muokattu:
Mother, should i trust the government?

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, Manner ulos!
Homma alkaa avautua kun tiedostaa että laula on tämän kaltaisessa musiikkissa vain instrumentti muiden joukossa luomassa aggressiivivista tunnelmaa. Varsinainen melodia, jota voi vaikka viheltää tiskatessa, soitetaan kitaralla tai koskettimilla.
Tämäpä se. Esimerkiksi Sentencedin alkupään tuotannosta etenkin North From Here on hyvä esimerkki erittäin melodisesta death metallista ja siinä nimenomaan Taneli Jarvan aggressiivinen laulu on osa "soittimia". Toki ihan yhtä teknistä paahtoa se ei ollut kuin Bodomin tuotanto, tuossa mentiin ehkä enemmän tunne edellä.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Yellow Jester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kirjoitellaas vielä vähän omia fiiliksiä Allusta, kun tuosta kuoleman tiedottamisesta on nyt hiukan kulunut aikaa.

Omat ensimmäiset muistikuvani Bodomista ajoittuvat Something Wildin ilmestymisen ajoille, ja legendaariseen Konalan jäähalliin, jossa kuulin ensimmäistä kertaa Bodomia lätkäjengimme pukukopissa JVC:n gettoblasterista. Tuolloin n. 10- vuotiaana oma musiikkimakuni oli vielä aikalailla teknopainotteista, mutta muistan kyllä, että bodarit kolahti silti jollain lailla jo tuossa vaiheessa, sillä en ollut silloin kuullut mitään vastaavaa mäiskettä.

Yläasteen lopussa joskus 2003 iski metallimusiikki sitten oikein kunnolla tajuntaan, ja sitä kautta pikkuhiljaa myös COB.
Ja nimenomaan Bodomin melodinen mäiske oli se josta kunnolla diggasin. Are you dead yet? oli bodareiden eka levy jonka ostin tuolloin, ja siitä päivästä lähtien COB kuului meikäläisen top-3 suosikkibändeihin. Ensimmäisen kerran näin Bodomin lauteilla Ruisrockissa 2007, joskaan en keikasta hirveästi muista (alkoholilla oli osuutta asiaan). Kaiken kaikkiaan Bodom tuli nähtyä livenä arvioni mukaan n. 10-15 kertaa, mukaanlukien jäähyväiskonsertti Jäähallissa 2019. Bodomin keikat oli aina upeita kokemuksia, johon kuului, että ennen keikkaa kokoonnutaan jonkun luokse vetämään bönthöä, ja fiilistelemään Bodomin musaa. Keikalle sitten huudettiin aina ääni käheäksi.

Omaan fanitukseeni tuli muistaakseni n. vuonna 2010 hirveä lisäbuusti, kun huomasin, että perkele, Laihohan asuu samalla kadulla, kun meikäläinen. Tajusin asian ensimmäistä kertaa, kun näin Allun legendaarisen Dodge Monacon / rekkari COB-79 parkissa meidän kadulla. Tuolloin aloin vielä diggailemaan bändistä ja Allusta kahta kauheammin, ja asiasta tuli itselle hyvällä tavalla jonkunlainen "lesotuksen" kohde :). Aina, kun tuli puhetta bändistä tai Allusta tuttujen tai tuntemattomien kanssa, oli aina pakko kuitata, että "mäpäs tiedän missä Allu asuu" :)
Lisäksi noita Allun hienoja amerikanrautoja tuli usein ihasteltua lähietäisyydeltä.

Vuosien saatossa Allu tuli nähtyä usein lähialueen kaupoissa, tai auton ratissa.
Asiasta kehkeytyikin tietynlainen hauska juttu perheen sisällä, kun sanoin aina vaimolleni nähneeni Allun kaupassa tms. Ja vaimo aina kysyi, "miksi et mennyt pyytämään yhteiskuvaa". Mutta ei vaan ollut itsellä kanttia tuolloin vielä moiseen.
Ymmärrän varsinkin julkkisten yksityisyyden tarpeen, mutta muistan Allun sanoneen joskus jossain haastattelussa, että kyllä hän aina ilman muuta nimmarin kirjoittaa, tai suostuu yhteiskuvaan, jos joku kysyy. Mistään stalkkaamisesta ei kuitenkaan ikinä ollut kyse.

Viime vuoden toukokuussa sitten Allu sattui taas samaan aikaan lähikauppaan, ja ajattelin, että "nyt tai ei koskaan".
Minulla oli vielä oma lapsi mukana, joka on innostunut musiikista, ja ajattelin, että nyt otetaan tästä mukava muisto meille.
Lähestyin kohteliaasti Allua, ja kysyin sopisiko jos otettaisiin nopeasti yhteiskuva meistä kolmesta, johon Allu suostui hyvillä mielin. Muutama sana vaihdettiin, ja kuva otettiin. Oma mielikuvani Allusta vain vahvistui tuon lyhyen hetken aikana. Todella mukava, lämmin ja huumorintajuinen tyyppi, ja ei tippaakaan ylimielisyyttä.

Nyt erityisesti, kun miettii, niin onneksi rohkaistuin kysymään kuvaa, sillä nyt se olisi myöhäistä :( ja siitä jäi tärkeä muisto minulle. Mainittakoon vielä, että Allu näytti minusta tuolloin oikein hyvävointiselta, verrattuna vaikka vuoden 2019 alkuun, jolloin mies oli tosi karmeassa kunnossa.

Loppuun vielä mielestäni tärkein ajatus mikä itsellä on Allusta olemassa.
Arvostan miehessä suunnattomasti sitä, että hän oli mielestäni hyvällä tavalla hyvin epäsuomalainen.
Tämä ilmeni muun muassa siinä, kuinka hän muun muassa aina kertoi hyvin avoimesti mielenterveysongelmistaan. Sekä tietty kitaransoitto, jossa hän halusi aina olla paras, välittämättä muiden mielipiteistä.
Lisäksi itseni oli aina hyvin helppo samaistua Allun persoonaan, joka oli hyvin välitön, huumorintajuinen ja välittävä.
Allun kertomukset muun muassa masennuksesta, ovat auttaneet itseäni paljon, sillä kamppailen itse myös masennuksen kanssa. Ja toki myös Bodomin musa on auttanut itseäni käsittelemään näitä tunteita paljon.

Tulipa pitkä, ja osin sekavakin kirjoitus, mutta tässä päällimäiset tunteet, mitkä ovat tällä hetkellä pinnassa.
Varmaan tulee vielä myöhemmin ajan saatossa kirjoitettua Allusta lisää.

Ei tätä kyllä vielä ole kunnolla tajunnut, ja kestää pitkään päästä tästä yli :(
Se on kuitenkin varmaa, että Bodomin musiikki soi jatkossakin, ja lämmin muisto Allusta kulkee aina mukana.

Ikävä on kova, vaikka en miestä henkilökohtaisesti tuntenutkaan.
Silti tuntuu, kuin olisi menettänyt hyvän ystävän. Näin on myös moni Allun muusikko kollegakin sanonut.

Lepää rauhassa Alexi Wildchild Laiho.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy