Huomiseen pitää vielä odottaa, että Blackhawks pääsee myös tositoimiin tauon jälkeen. Ennen taukoa oli nähtävissä pelaamisessa paljon hyviä merkkejä, jos nyt tuo yv-pelaaminen unohdetaan. Kausi on ollut kuitenin melkoista Dr.Jekyll ja Mr.Hyde -tyyppistä vuoristorataa, että hieman jännittää mitä Arizonaa vastaan on luvassa. Toivotaan, että joukkue olisi löytänyt tauon jälkeen jotain uutta myös tuohon tässä ketjussakin paljon puhuttaneeseen ylivoimapelaamiseen. Onnistumiset olisivat esimerkiksi ihan kiva.
Otteluohjelma helmikuussa on haastava. Yhteensä ensi kuussa pelejä on 14 ja niistä 11 vieraissa. Sanoisin pudotuspelihaaveiden puolesta edessä olevan ratkaiseva kuukausi. Jos helmikuu menee nappiin, on maaliskuussa edessä 11 kotiottelua ja neljä peliä vieraissa ja ennakkoon myös köykäisemmät vastustajat kauttaaltaan. Helppoja pisteitä ei joka tapauksessa ole luvassa missän vaiheessa. Ero pudotuspeliviivaan on vain kolme pistettä ja neljäntenä tällä hetkellä olevan Dallasin sekä 12:na majailevan Minnesotan välillä on eroa vain kahdeksan pistettä. Viimeisistä pudotuspelipaikoista tullaan näkemään kova kilpailu ja siinä ei ole varaa pitkiin tappioputkiin.
Sellainen fiilis tästä kaikesta on, että Stan Bowmanin sekä Jeremy Collitonin tulevaisuus organisaatiossa on pitkälle kiinni nyt siitä miten tämä loppukausi sujuu. Jos Chicago jää kolmannen kerran peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle, näytetään Bowmanille sekä Collitonille ovea. Pudotuspeleihin pääsy taasen antanee molemmille mahdollisuuden vielä jatkaa eteenpäin. Näin minä uskoisin, vaikka näin fanina liipasin olisi vieläkin herkemmässä.
Stan Bowmanin ratkaisuista vielä sen verran, että näin jälkikäteen tuo viime kesäkään ei kenties sittenkään mennyt niin putkeen kuin siinä hetkessä kaikki vaikutti. Tätäkin tarkastaeltaessa tulee päättöarvosanaan vaikuttamaan tietenkin joukkueen sijoitus kauden jälkeen. Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen jättäisi viime kesän siirroista erityisen huonon jälkimaun, kun ensi kesänä toimarille (kuka tahansa sitten onkin) on hyvin todennäköisesti edessä palkkakaton kanssa todellinen haaste.
Capfriendlyn mukaan kaudelle 2020-21 on jo yli 70 miljoonaa katosta täytetty 14 pelaajalla. Tässä tietenkin on se mahdollisuus olemassa, että Seabrook tai jopa Shaw sekä de Haan ovat LTIR-osastoa ensi kaudellakin, mutta silti se asettaa mm. kesälle omat haasteensa. Jälkikäteen pohdittuna voi kysyä olisko Blackhawks yhtään huonompi joukkue tällä hetkellä, jos sillä olisi esim. Jokiharju ja Kahun joukkueessa Määtän, Nylanderin sekä vaikkapa Shawn sijaan? Bowman ei tietenkään voi loukkaantumisille mitään, mutta kaikki varmasti tiesivät mm. de Haanin sekä Shawn historian loukkaantumisten osalta ja Bowman otti siinä tietoisen riskin.
Dominik Kubalik pitää saada solmittua jatkosopimukseen, Strome on myös ilman sopimusta ja molempien maalivahtien sopimukset ovat katkolla. Kyllä siinä saa olla taas toimari luovana päätöksissään ja mikäli joukkue jää jälleen ulos pudotuspeleistä, niin ei se kyllä nykyistä toimitusjohtajaa mairittele ns. kuplajoukkueen arkkitehtina. Jos kyseessä olisi contender, palkkakattoon liittyvät haasteet olisivat ymmärrettävät.
Mutta toivotaan, että tauko on tuonut virtaa ja voimaa koko porukkaan. Toivotaan, että nähdään kauden parasta Blackhawksia tällä kaudella runkosarjan loppuun asti ja sen tuovan toivotun pudotuspelipaikan parin vuoden tauon jälkeen. Sitä minä vaan toivon
