Nyt kun on ehtinyt hieman sulatella eilisiä sopimuksia ja kaivaa lisää tietoa, niin onhan nuo päällisin puolin johdonmukaisia hankintoja. Wingelsin ja Bouman osalta ei ole vielä tiedossa cap hit, mutta jos se pysyy jossain miljoonan luokassa tai alle, niin sen kanssa pystyy kyllä elämään. NHL:n minimipalkka nousee sopivasti seuraavalle kaudelle summaan $650K, joten farmiin pystyy hautaamaan $1.025M arvosta pelaajan sopimusta. Käytännössä ero on siinä, että näitä pelaajia ei siirrellä noin vain farmin ja NHL:n välillä ilman riskiä, kuten waiver exempt -nuorukaisia voi siirrellä.
Jean-Francois Berube on 25-vuotias maalivahti, joka edusti viime kaudella New York Islandersia Thomas Greissin ja Jaroslav Halakin takana kolmosvahtina. Ensimmäinen kausi, jonka maalivahti vietti kokonaan NHL:n puolella. Tolppien väliin Berube pääsi 14 ottelussa ja selän taakse kiekko meni 3,42 keskiarvolla ja 88,9% laukauksista Bérubé sai torjuttua. Totuuden nimissä on sanottava, että Greissin ja Halakin tilastotkaan eivät häikaisseet. Aiemmat kaudet Berube vietti enemmän AHL:n puolella. Kingsin varaaman maalivahdin uran kirkkain kruunu on AHL:n Calder Cup -mestaruus Manchester Monarchsin selkeänä ykkösvahtina kaudella 2014-15. Lähtökohtaisesti näen hänet tuomassa kilpailua Forsbergille ja toisaalta hänessä organisaatio saa hyvän maalivahdin AHL-tasolle. Lähtökohtaisesti ei kuitenkaan varmuudella Darlingin, Raannan tai Emeryn kaltainen kakkosmaalivahti, jonka voi heittää melko huoletta tolppien väliin antamaan Crawfordille lepoa tai jättää kannattelemaan joukkuetta Crow'n loukkaantumisen aikana. Pidetään siis sormet ristissä Crawfordin terveyden puolesta ja punkbändien konsertit nyt ainakin voisi jättää tulevalla kaudella väliin.
Jordan Oesterle on 25-vuotias varaamaton puolustaja, joka teki Oilers-organisaation kanssa ammattilaissopimuksen kolmen yliopistokauden jälkeen keväällä 2014. Vasemmalta laukova Oesterle on 183 senttiä pitkä ja 83 kiloa painava sulavaliikkeinen puolustaja. Kiekollinen osaaminen on riittänyt AHL-tasolla, mutta ainakin toistaiseksi hänellä on ollut kolmen Oilers-kauden aikana vaikeuksia vakiinnuttaa pelipaikkaansa NHL-tasolla. Lisää hänestä voi lukea seuraavien linkkien takaa:
Edmonton Oilers: What to Expect From Jordan Oesterle
Hockey's Future - Jordan Oesterle
The Hockey News
Sitten voisi ottaa käsittelyyn
Wingelsin ja
Bouman. Kyseessä on kaksi hyvässä iässä olevaa alaketjujen hyökkääjää, jotka ovat todistaneet kuuluvansa NHL-tasolle. Alustavissa hahmotelmissa Hawksin alaketjut ovat näyttäneet todella kokemattomilta ja tämä kaksikko tuokin kaivattua kokemusta sinne. Molempien pelityyli on myös fyysinen ja viime kauden taklausmäärillä kaksikko olisi ollut Hawksissa toisena ja kolmantena heti Panikin jälkeen. Tämä on ihan linjassa, kun Bowman on selvästi halunnut muovata pehmeää Hawksia isommaksi ja fyysisemmäksi.
Koodi:
PIM TOI/GP FOW-FOL FO% Hits Bk SH TOI/GP
Tommy Wingels, SJS/OTT 73. 7+5=12 -11 27 10:30 111-149 42.7% 126 47 00:42
29 v, 183 cm, 91 kg, R
7 NHL-kautta, 373 GP
Lance Bouma, CGY 61. 3+4=7 -2 35 11:20 4-8 33.3% 127 44 01:35
27 v, 188 cm, 94 kg, L
6 NHL-kautta, 304 GP
Bouma sai viime kaudella neljänneksi eniten alivoima-aikaa Flames-hyökkääjistä eli kuului siis alivoimakoostumuksiin vakituisesti. Tosin törmäsin myös
tilastoon (Twitter), jonka mukaan Flames-alivoima oli suoriutunut hieman paremmin ilman häntä kuin hänen kanssaan. Tästä huolimatta hän kuitenkin sai alivoimavastuuta tasaisesti. Flames osti hänen kolmivuotisesta sopimuksesta (cap hit $2,2M) viimeisen kauden ulos.
Viime kauden Ottawassa pelattua loppua lukuunottamatta Wingels on edustanut koko NHL-uransa Sharksia, jossa hän aloitti myös viime kauden. Wingels on hyvin luisteleva oikealta ampuva sentterilaituri. Pienestä koosta huolimatta hän ajaa suoraviivaisesti kohti maalia. Hän ei ole varsinaisesti mikään aloitusspesialisti ja alivoimavastuukin väheni viime kaudella 42 sekuntiin peliä kohden. Parhaimmillaan alivoimavastuu oli 01:16 peliä kohden kausilla 2013-15.