Kyllähän tässä näkyy se, että Bowman on jaellut liian helposti noin rahakkaita sopimuksia noille coren pelaajille. Blackhawksin top 7 tärkeintä pelaajaa on kyllä ihan NHL:n kärkeä, mutta sen jälkeen onkin todella ohut rosteri. Ymmärrän kyllä sen, että noille Stanley Cupien takuumiehille on annettu jo ihan palkkiomielessä rahakkaita lappuja kouraan, mutta ihan markkinahintoihin verrattuna kyllä siellä on aika reilusti ilmaa mukana. Esimerkiksi Toewsin ja Kanen sopimuksissa on ainakin miljoona mieheen liikaa, Hossalla nykytasoon ainakin kaksi, Seabrookillakin kaksi ja Krugerilla ainakin yksi. Noiden kärkijätkien sopimuksista ainoastaan Keithin, Hjalmarssonin ja Crawfordin sopparit on mielestäni sopivassa tasapainossa pelaajien merkitykseen nähden. Keithin kohdalla voidaan jopa puhua jonkin asteisesta ryöstöstä tällä hetkellä, joskin tuo voi vielä kääntyä omaan nilkkaan kun tuo sopimus kestää kuitenkin vielä seitsemän kautta, eikä Keithkään mikään nuori mies enää ole.
Kyllä kuluneella kaudella jo nähtiin, että pelkästään kärkikorin jätkillä on vaikea Stanley Cupista kilpailla. Verrattuna tämän kauden kärkijoukkueisiin Sharkseihin, Penguinsiin, Bluesiin ja Lightningiin niin kyllä Chicagon rosteri jää kapeudessa aika pahasti jalkoihin. Tietty esimerkiksi Lightningilla on samat ongelmat edessä, kun sielläkin cappi alkaa lähestyä ja monta pelaajaa joille pitäisi tasoonsa nähden selkeitä palkankorotuksia sorvata.
Pelaajien nykytasolla meillä on oikeastaan kolme kunnollista top 6 hyökkääjää (Toews, Kane ja Panarin) ja kolme kunnollista top 4 puolustajaa (Keith, Seabrook, Hjalmarsson) sekä yksi NHL:n top 10 maalivahti (Crawford).
Hyökkääjistä Hossa, Anisimov ja Krüger on seuraavaksi kovapalkkaisimpia, mutta noista yksikään ei kyllä nykytasollaan riitä Stanley Cup contenderin top 6 osastolle. Puolustajissa sitten taas isoja lappuja kolmen kärjen lisäksi ei olekaan, mutta taso kärkikolmikon jälkeen laskee aika reilusti kun tullaan TVR:n, Gustaffsoniin ja Svedbergiin. Edellämainituista kaksi ensimmäistä kyllä menee ihan hyvin pelaavassa kokoonpanossa, mutta vastuuta on luvassa ehkä turhan paljon tasoon nähden.
Mitä sitten tulee tuollaisiin perus kolmos-neloskentän janareihin niin niitä Chicagolla löytyy farmista melkein toisen NHL-joukkueen verran. Ongelmana vaan on se, että nykyjoukkueista kovimmat pystyy saamaan jalkeille vähintään kolme, joskus jopa neljä tuloksentekoon pystyvää ketjua. Chicagon alaketjujen vähimmäisvaatimus olisi pelata edes nollanollaa, mutta sekään ei viimekaudella onnistunut.
No mitä tässä tilanteessa sitten tulisi tehdä? Aika vaikea hirveästi mitään kun cappi puskee noin pahasti päälle, mutta ainakin Bickellistä on pakko päästä eroon mielellään ilman ulosostoa. Tässä joudutaan luopumaan jostakin talentista, toivotaan vaan ettei se ole Teräväinen. Mun ymmärryksen mukaan jos Scuderi saadaan jonkun vaivan nojalla lopettamaan uransa, niin tuo Scuderin osuus olisi mahdollista poistaa capista.
Panikille on varmaan mahdollista lätkäistä 1-1,5 miljoonan lappu, mutta siinäpä oikeastaan se. Shaw hinnoitelee jo noin kolmella miljoonalla itsensä ulos joukkueesta, ellei cap oikeasti nouse päälle 74 miljoonan, jota kyllä epäilen. Shaw kyllä esityksillään ansaitsisi helposti 3 miljoonaa, jossakin ehkä enemmänkin. Weise saattais miljoonan lapulla myös jatkaa. Fleischmannin arvo on UFA markkinoilla taas enemmän kuin Blackhawksilla on varaa. Mashinter todennäköisesti jatkaa minimilapulla. Ei hirveästi mieltä lämmitä, mutta tässä tilanteessa ei oikein muu auta.
Nyt tarvitsisi Bowmanin taas vetää kani hatusta ja hakea Euroopan markkinoilta pari laatupelaajaa entrylevel diileillä. Esimerkiksi MM-kisoista tuttu Panarinin ketjukaveri Dadonov voisi olla hyvä haku ja saataisiin venäläisketju kakkosketjuksi. Kanekin voitaisiin nostaa ykkösketjuun tekemään tuhojaan Toewsin rinnalla. Suomalaispelaajista esimerkiksi Ohtamaa olisi luotettava perusluuta kolmospariin ja Lajunen nelossentteriksi. Vastaavia pelaajia varmasti löytyy enemmänkin KHL:n, SHL:n ja Liigan parhaista pelaajista. Kyllä noi mielestäni lähes poikkeuksetta päihittää tavalliset NHL:n alakenttien jyrät, kunhan vaan on uskallusta kokeilla. Esimerkkinä vaikka Donskoi, Lehterä ja Komarov suomalaisista, joiden kaikkien kohdalla oli aikanaan epäilyksiä siitä riittääkö taso NHL:ään.
EDIT: Unohtui kokonaan tuo Kempnyn signaus. Eli puolustajaa ei välttämättä enää tarvita.