Eihän tuota voi mitenkään kiertää, että Toewsin ja Kanen sopparit ovat nykyisten palkkakattonäkymien valossa järjettömiä. Toki NHL-pelaajien palkat ovat tavallisen palkansaajan näkökulmasta ylipäätään älyttömiä, mutta ehkä siihen keskusteluun ei kannata ryhtyä.
@secord tuossa avasikin, miksi nuo sopimukset olivat syntymähetkellään jossain määrin ymmärrettäviä ja niin sanotusti markkinahintaisia. Nostan myös sellaisen näkökulman tähän, että 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Hawks-kannattajana sai tottua siihen, että kitupiikki-Wirtzilla meni joukkueen tähtien kanssa poikkeuksetta sukset ristiin epäonnistuneiden palkkaneuvotteluiden seurauksena. Niinpä yksi kerrallaan belfourit, roenickit, cheliokset ja suterit menetettiin muihin seuroihin joko pakkotilanteessa huonoilla kaupoilla tai vapaina agentteina ilman vastinetta. Ja kun silloinen viittä vaille kannun voittanut menestysrunko räjähti maailmalle, seurauksena oli noin kymmenen vuotta kestänyt pimeä keskiaika. Chicagossa ei varmasti halua kukaan nähdä tuota enää ikinä, vaikka Wirtz-vainaalla olikin tavallaan järkevä ajatus hillitä pelaajien palkkojen nousua. Muut omistajat eivät vaan olleet silloin mukana samassa veneessä.
Jossain vaiheessa mahtisopimuksen antaminen näytti isommalta riskiltä Kanen kohdalla kaukalon ulkopuolisten asioiden vuoksi. Kaksi edellistä kautta ovat kuitenkin muuttaneet asetelmat päinvastaiseksi kaukalossa syntyvän tuloksen perusteella.
Etenkin kaiken voittaneen Toewsin motivaatiota on kyseenalaistettu kahden keskinkertaisen kauden jälkeen. Jos kyse on pitkän ja ison sopimuksen tuomasta laiskistumisesta, mihin suhtaudun syynä edelleen erittäin varauksella, en ole ihan varma, että lopputulos olisi sen erilaisempi, vaikka sopimuksen caphit olisi vaikka kehutun Stamkosin sopimuksen tavoin muutaman miljoonan halvempi. Toki silloin olisi pari miljoonaa enemmän käytettävänä muihin pelaajiin, mutta kyllä Hawks kaipaisi siinäkin tapauksessa joukkoja edestä johtavaa kapteeniaan.
En tiedä, mistä Toewsilla kiikastaa, mutta jotenkin hänen luonnetta näinä kausina oppineena, on todella vaikea ajatella homman johtuvan motivaation puutteesta. Toki jos Toewsin kaltaiselta taistelijalta sammuu hommaan intohimo, niin on ihan sama, vaikka tilille tulisi 100 miljoonaa kaudessa. Ja myytisiä mittasuhteita lähestyvästä maineesta huolimatta kyse on kuitenkin kolmissakymmenissä olevasta ihmisestä, jolle fysiikka ja kaukalon ulkopuolinen elämä asettavat omat rajaehtonsa siinä kuin kenelle tahansa. Siinä missä tavallinen jamppa kuittaa tilinsä nihkeämpinäkin kuukausina ihan samalla tavalla, NHL-joukkueen franchise-pelaaja saa lukea heti spekulaatioita lehdistä.
En ole kovin yllättynyt, jos seuraavan työehtosopimuksen myötä sopimusten maksimipituutta pudotetaan muutamalla vuodella.
