Tällainen negailu herättää lähinnä kysymyksen, että miten niitä arvokisoja syntyy, vai ovatko ne jotain, mitä on aina ollut olemassa? Yksi arvostetuimmista joukkuelajien arvokisoista, jalkapallon mm-kisat, kärsivät alkutaipaleellaan muunmuassa boikoteista, kun eurooppalaiset eivät halunneet matkustaa etelä-amerikkaan. Italia peluutti ennen maailmansotaa parissa kisoissa käytännössä importoitua maajoukkuetta ja niin edelleen. Näistä huolimatta kisat ovat kasvaneet nykyisiin mittoihinsa.
Toki tavallista kiekkokuluttajaa voi hämätä tämä nykyinen tilanne, kun kahta projektia rakennetaan rinnakkain, mutta hyvin erilaisista lähtökohdista. Idässä rakennetaan isolla rahalla, laput silmillä kokonaisuutta, joka on helposti mielettävissä maailman toiseksi parhaaksi, tällä hetkellä... ...Sitten on tämä toinen projekti, jota on pitkäjänteisesti jaksettu rakentaa jo vuodesta 2006 lähtien, alkaen kautta edeltävänä harjoitusturnauksena ja jonka tähtäin on luultavasti koripallon vastaavassa mestareiden liigassa. Siirtymävaihe ei ole maali, vaan vain siirtymävaihe.
Jalkapallon MM-kisojen alkuvaihetta verrattaessa jääkiekon CHL:n alkuvaiheeseen täytyisi huomioida myös yhteiskuntatilanteiden erilaisuus. Eihän urheilu vielä sata vuotta sitten ollut ns. "vakavasti otettavaa touhua", ja eihän se sitä ole vieläkään, vaikkakin se otetaan hyvin vakavasti. Jalkapalloahan ei sata vuotta sitten pidetty urheiluna ollenkaan, vaan lähinnä sirkuksen osana. Olympiakisat olivat messujen sirkusosastoa.
Kun ihmisten vapaa-aika kaupungistumisen ja vapaa-ajan myötä kasvoi, kasvoi myös urheilun käyttö viihteenä. Lisäksi joukkoviestintä kehittyi varsinkin 50-60-luvulla ja miksi ei 2000-luvulla. Viittasit NHL:ään, niin NHL:hän teki yhden suurimmista virheistään 50-luvun lopussa, kun se ei uskonut televisiointiin. Siksi se on ja pysyy USA:n neljäntenä lajina suurista ammattilaisliigoista, kun se ei valloittanut ihmisten vapaa-aikaa tv:n kautta. Ei toki jalkapallon MM-kisat olleet 1930-38 juuri mitään. Mutta 1950-> ne ovat olleet jo vaikka mitä ja sitä on siivittänyt juurikin yhteiskuntaolosuhteiden muuttuminen ja juuri ennen kukoistukseen nousua ollut Toinen maailmansota. Voidaan esim. leikitellä ajatuksella, että jos Unkarin paitsiomaali Länsi-Saksaa vastaa olisi hyväksytty 1954 kisojen finaalissa, niin mitä olisi jalkapallo tällä hetkellä Euroopassa?
En usko, että tavallista kiekkokuluttajaa (edes Ilmalan porukoita) hämää nykyinen tilanne Kohelon osalta. En itse usko systeemin kokonaiseen romahtamiseen, sillä pohjallahan on Neuvostoliiton jääkiekon hieno perinne. Mutta eihän toi nykyinen tilanne kauaa jatku. Sinänsä tilanne on perverssi, että pelaajat kiiruhtavat itään "vielä kun ehtii" mielessä, sillä hetken kuluttua loppuelämän turvaavia palkkakuitteja sieltä ei enää saa.
Itse en ole tavallinen kiekkokuluttaja. Päinvastoin, vuosikymmenien kuluessa kiekkoa on seurattu ja sen parissa toimittu ja tätä kautta luotu kontakteja joista tiedän paljon esiripun takaisia asioita tälläkin hetkellä monista liigoista ja joukkueista (joo, ja aikamoista puuhastelua se on myös Ison veden takana). Itse olen seurannut tätä Euro Trophyn kehittymistä juurikin nämä vuodet, ja lisäksi nähnyt monia epäonnistuneita Euro-liiga yritelmiä 70-luvun alusta alkaen. Itselläni oli juuri tämän CHL:n suhteen toiveet korkealla, mutta tämän viikon alku todella romahdutti ne. Uskottavuus romahti liian monella tärkeällä paikkakunnalla täällä Pohjolassa. Jos tähän olisi nyt satsattu tosissaan, olisi uskottavuus noussut entisestään.
En usko CHL:ään. Toivon, että olen väärässä uskottomuuteni suhteen. Mutta paljon saa vettä virrata, ennenkuin itse seuraavan kerran ilmestyn CHL-pelin katsomoon. Kyllä tämän viikon alku sellainen märkä tiskirätti naamaan oli. Kun rakennetaan pitäsi todella rakentaa pitkäjänteisesti, nyt hakattiin kirveellä palasiksi kun oli saatu jo jotain pystyyn.