14.2.1988 käynnistyi Tre Kronorin eli Ruotsin oma taival Calgaryn Talviolympialaisissa 1988 Alkusarjan A-lohkon ensimmäisessä ottelussa kovin yllättävää vastustajaa eli Ranskaa vastaan.
Tre Kronor pelasi oikeastaan naurettavankin hitaasti Jääkukkoja vastaan ja ensimmäinen erän 1-1 lukemat oli melkein pilkkausta Ranskaa kohtaan toki Jääkukkojen hyvästä yrityksestä huolimatta pysyä hallitsevan maailmanmestarin kyydissä mukana. Lopulta Ruotsi meni helposti menojaan ja voitti 13-2.
16.2.1988 sattuikin sitten Tre Kronorin koko turnauksen häpeäottelu josta nousi valtava kohu Ruotsissa etenkin tapahtumahetkellä ja muutenkin kisojen jälkeen eli Puola-ottelussa. Tre Kronor lähti tietenkin otteluun yhtä ylimielisesti kuin oli lähtenyt Ranskaakin vastaan vain sortuakseen siihen, että se aliarvioi rankasti Puolan kyvyt jääkiekossa ja lisäksi muutenkin perseili pelissään minkä ehti.
Häpeällistä oli se, että ensimmäisen erän jälkeen Ruotsi sortui pelissään sitä vastaan päästämään liikaa maalipaikkoja hukkaan, menetti kiekkoja keskialuepelissään ja alkoi loppua kohti vauhkoontua liikaa pelissään ja vain lähinnä Puolan käsittämättömän huono ylivoimapelaaminen, viimeistelykyky ja Ruotsin maalivahtien torjunnat kovinkin yllättävää voittajaehdokasta vastaan tuottivat lopulta 1-1 häpeätasapelin Puolaa vastaan.
Anders Eldebrink luettiin Ruotsin lehdissä oikeastaan ottelun ainoaksi onnistujaksi maalivahtien ohella ja muut pelaajat, mutta varsinkin valmentajat saivat Ruotsin lehdiltä kylmää vettä niskaansa. Kansankodin kannattajat valtasi paniikki ja yleinen mieliala menetetyn pelin takia kuohui valtavasti yli tunnetasolla kannattajatasolla.
Ruotsin media tai kiekkoa seuraavat ihmiset eivät voineet ymmärtää pelitulosta ja pitkään näytti siltä, että myös 18.2.1988 Ruotsin seuraava vastustaja Sveitsi olisi voittanut Ruotsin tai pelannut tasapelin. Vain vaivoin ja pitkälti vain Sveitsin väsymisen tuloksena saatiin edes 4-2 voitto.
Muutoin Ruotsin valmentajat eivät millään tuntuneet oppineen mitään pelaamistaan peleistä itseään huonompia maita vastaan ja jopa Suomen häviäminen Sveitsille ei tuntunut aukaisevan Tre Kronorin johdon silmiä näkemään ongelmia. Lisäksi Sveitsi-ottelussa pelaajien ketjupääpelaajat olivat melkoisen kuohuksissa rivipelaajille Puola-ottelun tapaan menetetyistä ratkaisuista ja sama tuntui olevan toisin päin ilmassa myöhemmissä peleissä.
20.2.1988 vastaan tulikin sitten Suomi. Ruotsin onneksi Suomi ja Kanada olivat myös kärsineet peliongelmista lohkossa tavallaan. Suomi pani myös yllättävänkin paljon vastaan ja toisin kuin muutamana aiempana vuonna oli käynyt niin Suomi ei luovuttanut pelissään vaan tunki itsensä Ruotsin mukavuusalueelle ja pakotti Tre Kronorin pelaamaan siihen asti parasta peliään mikä edelleen tuntui jokseenkin vaatimattomalta siihen nähden, että kyseessä oli hallitseva maailmanmestari jolle olympiakullan ja maailmanmestaruuden piti tulla kuin kiekon hanskaan.
Lopulta tuloksena oli pitkän ja tasaisen väännön tuloksena 3-3 tasapeli koska molemmilla mailla oli tavallaan omat syynsä tyytyä lopputulokseen sellaisenaan yrittämättä voittaa toista väkisin, mutta myöskin varmistaa oma tappiottomuus.
Ruotsin pelaajistoa ja yleistä pelitehokkuutta vaivasi selkeän pelaajamoottorin puuttuminen keskialueelta ja samalla myös laadulliset tasoerot eri kentällisten välillä. Välillä Ruotsilla oli sama ongelma kuin Suomellakin eli puutteellinen viimeistely muutoin yleensä hyvien kuvioiden päätteeksi ja liikaa pelisuunnan painottaminen pystysuuntaan minkä ehkä pystyi Suomelle antamaan sen ajan jääkiekossa anteeksi, mutta ei juurikaan Ruotsille.
Muutenkin ongelmia tuntui edelleen riittävän Ruotsilla siihen nähden, että sen olisi pitänyt kyetä ottamaan ratkaisijan rooli itselleen ja olla maailmanmestari myös arvoiseltaan eikä hukassa oleva maailmanmestari.
22.2.1988 Ruotsi aloitti pelin vaikeasti Kanadaa vastaan. Alkusarjan omassa viimeisessä pelissään kohtasivat tavallaan alkuperäiset Alkusarjan voittajaehdokkaat ja parhaimmat joukkueet keskenään alun perin ennustetusti. Koska pelityylit olivat samankaltaisia niin molemmat joukkueet eivät pystyneet pelikäsityksiltään murtamaan toistaan. Tosin Ruotsi sai heti alkuunsa unohtaa edellisvuoden 9-0 tason unelmavoiton. Sen verran kovaa Kanada pisti vastaan.
Ruotsi oli vaikeuksissa jälleen kerran, mutta Alkusarjan loppuun tultaessa taso oli noussut ja Suomi-pelin puutteet Ruotsi korvasi Kanada-ottelussa ja Thomas Eriksson tuntui vastanneen Ruotsin valmennusjohdon rukouksiin mukautumalla toimimaan keskialuepelin moottorina.
Eriksson ei tietenkään tuntunut aina olevan muutoin mikään erikoinen superonnistuja pelistä ja illasta toiseen, mutta taktilliset peliulottuvuudet huomioon ottavana pelaajana ja ennen kaikkea pelitilanteiden luojana Eriksson oli elintärkeä pelaaja Ruotsille Calgaryssa.
Ruotsia alettiin kuitenkin taas kerran jossakin määrin moittia siitä, että se pelasi liian pehmeää jääkiekkoa ja lisäksi vain pelkkien tasapelien pelaamisesta. Ruotsi ja Kanada pelasivat tasapelin 2-2.
Ruotsi, Suomi ja Kanada sijoittuivat tasan kun Ruotsin, Suomen ja Kanadan säikyttänyt Sveitsi jäi niiden taakse Alkusarjan A-lohkon päätteeksi. Kaikki kolme menivät Talviolympialaisten Mitalisarjaan vaikkakin Ruotsi menetti lohkovoiton Suomelle maalieroilla.
Lohkokakkosena Ruotsi oli silti jatkossa ja nyt Ruotsilta todella odotettiin lopullisia tuloksia. Maireita kehuja riitti ja Tre Kronorin sanottiin vain jännittäneen liikaa peleissään. Mitalisarjaan Ruotsilta uloslaskettiin molemmat tasapelit luvuin 3-3 ja 2-2 Suomea ja Kanadaa vastaan.
Mitalisarja Talviolympialaisten osalta 1988 käynnistyi 24.2.1988 ottelulla Ruotsi-Tsekkoslovakia. Peter Lindmark osoittautui Ruotsin parhaimmistoon kuuluvaksi tuon ottelun hyvällä torjunta-asenteellaan ja muutenkin Ruotsi pystyi pelaamaan erinomaisen ottelun. Ihmeteltäväksi jäi vain ainoastaan se, että miten helposti Tsekkoslovakia todella kompastui pelissään.
Ruotsi pystyi pelaamaan paljon nopeammin kuin Tsekkoslovakia, pyörittämään keskialueella peliä, pitämään prässäyksen tehokkaana viisikkona, nelikkona kuin tarvittaessa yksilötason pelissäkin, puolustus Ruotsilla oli heikompaa kuin Tsekkoslovakialla ja Tre Kronor onnistui käyttämällä silti vahvempaan vastustajaan nähden tehokkaammin kaikki maalipaikkansa, onnistui erikoistilannepelaamisessa ehkä ainoan kerran koko 1980-luvulla murskaavasti Tsekkoslovakiaan verrattuna sitä parempaan erikoistilannepelaamisessa ratkaisupaikan tullen ja lopulta Tsekkoslovakian oma vauhkoontuminen ehkä hieman Neuvostoliiton huonon päivän tapaan antoi lopulta Ruotsille arvokkaan voiton luvuin 6-2.
Ruotsissa heräsi vielä olympiakultamitalitoiveet, mutta se näki Suomen saavuttavan tulostensa ja Länsi-Saksan murskavoiton takia itselleen vähintään pronssia. Se oli iloa herättävä asia kilpailijan kannalta, mutta silti Ruotsi halusi menestyä Suomea paremmin.
26.2.1988 Ruotsi joutui menettämään Talviolympialaisten kultamitalihaaveet yhdistetyn olympiakullan ja maailmanmestaruuden muodossa Neuvostoliittoa vastaan käydyssä ottelussa. Neuvostoliitto oli vain kaikilla rintamilla sitä vastaan parempi ja etenkin Neuvostoliiton ykkösketjun ajoittain ylimaallinen myllytyspelaaminen oli liikaa Tre Kronorille. Ruotsi joutui tappiolle jo 26 sekunnissa eikä koskaan noussut 1-1 tasapeliä ja ensimmäisen erän alkuminuutteja huomiomatta koskaan mitenkään Neuvostoliitolle kelvolliseksi vastustajaksi.
Vjatseslav Fetisov oli myrkkyä Tre Kronorin pelille eikä mikään tuntunut auttavan. Ei mikään. Puola-ottelun ja Sveitsi-ottelun perseilyn unohtaen tämä oli selvästi Ruotsin huonoin peli koko turnauksessa. Se palautti Ruotsin tavallaan maanpinnalle ja kun aiemmin oltiin lähinnä arveltu Neuvostoliiton ja Kanadan olevan Ruotsille liian vahvoja sille jo ennen kisoja lainausmerkeissä niin tämän ottelun jälkeen samaa itkuvirttä kuultiin Ruotsissa aina vuoteen 1991 saakka.
Ruotsi tuntui tuurimestarilta ja se näkyi ja kuului etenkin kriittisissä arvioissa. Tosin tietyllä tapaa Ruotsi pelasi hyvin, mutta sillä ei ollut maailmanmestarin itseluottamusta tai vaihtoehtoisesti sitä oli liikaa. Toisin sanoen välillä Tre Kronor ei pitänyt itseään maailmanmestarina ja välillä se oli kuin maailman omistaja. Ruotsi hävisi lopulta 1-7 ja pystyi enää saavuttamaan korkeintaan hopeaa tai pronssia riippuen Suomen tilanteesta Neuvostoliittoa vastaan.
28.2.1988 Ruotsi pelasi vielä oman turnauksen viimeisen ja Talviolympialaisten Mitalisarjan ja kaikkiaan muutenkin toiseksi viimeisen pelin Länsi-Saksan kanssa olemalla kuitenkin masentunut kaikkiaan menetetystä yhdistetystä olympiakullasta ja maailmanmestaruudesta. Länsi-Saksa korjasi omassa pelissään Ruotsia vastaan pahoin kolhiutunutta mainettaan.
Siltikin Ruotsi edes voitti 3-2 huolimatta taas kerran tarpeettoman vaikeasta ottelusta sitä itseään huonompana pidettyä maata vastaan. Ruotsi olisi ehkä saanut hopeaa mikäli Suomi olisi pelannut vain tasan tai hävinnyt Neuvostoliitolle, mutta Suomen voitettua Neuvostoliiton 2-1 Ruotsi sai vain pronssia Calgarysta 1988.
Calgaryn Talviolympialaisten jälkilöylyt Ruotsissa vuonna 1988 olivat melko kovat ja Ruotsi tuntui jossain määrin flopanneen kisansa Kanadassa. Toki Tre Kronor sai edes minimitavoitteensa läpi mitalista Talviolympialaisissa, mutta kovaan hintaan ja osin onnen avustamana.
Ruotsin ei tarvinnut kohdata muun muassa Yhdysvaltoja kisoissa lainkaan sillä se olisi voinut myös olla sille kova haaste ja sama asia koski tietenkin Kanadaa ja Suomea. Joka tapauksessa kisojen jälkeen oli selvää, että jotakin oli tehtävä joukkueen yhteistyöhengen parantamiseksi ja yleensä muutenkin. Vuosi 1988 olisi voitu vuoden 1991 tapaan hieman toisenlaisella onnella muistaa historiasta hyvin mustana kiekkovuotena Ruotsissa. Siltikin Ruotsi oli pronssimitalinsa saanut ja sillä selvä.
Ja yleisesti ottaen huonoimmillaankin Ruotsi oli Calgaryssa 1988 tavallaan silti parempi kuin vuoden 1985 Tre Kronor oli ollut sen synkimpinäkin hetkinä.
Tre Kronor pelasi oikeastaan naurettavankin hitaasti Jääkukkoja vastaan ja ensimmäinen erän 1-1 lukemat oli melkein pilkkausta Ranskaa kohtaan toki Jääkukkojen hyvästä yrityksestä huolimatta pysyä hallitsevan maailmanmestarin kyydissä mukana. Lopulta Ruotsi meni helposti menojaan ja voitti 13-2.
16.2.1988 sattuikin sitten Tre Kronorin koko turnauksen häpeäottelu josta nousi valtava kohu Ruotsissa etenkin tapahtumahetkellä ja muutenkin kisojen jälkeen eli Puola-ottelussa. Tre Kronor lähti tietenkin otteluun yhtä ylimielisesti kuin oli lähtenyt Ranskaakin vastaan vain sortuakseen siihen, että se aliarvioi rankasti Puolan kyvyt jääkiekossa ja lisäksi muutenkin perseili pelissään minkä ehti.
Häpeällistä oli se, että ensimmäisen erän jälkeen Ruotsi sortui pelissään sitä vastaan päästämään liikaa maalipaikkoja hukkaan, menetti kiekkoja keskialuepelissään ja alkoi loppua kohti vauhkoontua liikaa pelissään ja vain lähinnä Puolan käsittämättömän huono ylivoimapelaaminen, viimeistelykyky ja Ruotsin maalivahtien torjunnat kovinkin yllättävää voittajaehdokasta vastaan tuottivat lopulta 1-1 häpeätasapelin Puolaa vastaan.
Anders Eldebrink luettiin Ruotsin lehdissä oikeastaan ottelun ainoaksi onnistujaksi maalivahtien ohella ja muut pelaajat, mutta varsinkin valmentajat saivat Ruotsin lehdiltä kylmää vettä niskaansa. Kansankodin kannattajat valtasi paniikki ja yleinen mieliala menetetyn pelin takia kuohui valtavasti yli tunnetasolla kannattajatasolla.
Ruotsin media tai kiekkoa seuraavat ihmiset eivät voineet ymmärtää pelitulosta ja pitkään näytti siltä, että myös 18.2.1988 Ruotsin seuraava vastustaja Sveitsi olisi voittanut Ruotsin tai pelannut tasapelin. Vain vaivoin ja pitkälti vain Sveitsin väsymisen tuloksena saatiin edes 4-2 voitto.
Muutoin Ruotsin valmentajat eivät millään tuntuneet oppineen mitään pelaamistaan peleistä itseään huonompia maita vastaan ja jopa Suomen häviäminen Sveitsille ei tuntunut aukaisevan Tre Kronorin johdon silmiä näkemään ongelmia. Lisäksi Sveitsi-ottelussa pelaajien ketjupääpelaajat olivat melkoisen kuohuksissa rivipelaajille Puola-ottelun tapaan menetetyistä ratkaisuista ja sama tuntui olevan toisin päin ilmassa myöhemmissä peleissä.
20.2.1988 vastaan tulikin sitten Suomi. Ruotsin onneksi Suomi ja Kanada olivat myös kärsineet peliongelmista lohkossa tavallaan. Suomi pani myös yllättävänkin paljon vastaan ja toisin kuin muutamana aiempana vuonna oli käynyt niin Suomi ei luovuttanut pelissään vaan tunki itsensä Ruotsin mukavuusalueelle ja pakotti Tre Kronorin pelaamaan siihen asti parasta peliään mikä edelleen tuntui jokseenkin vaatimattomalta siihen nähden, että kyseessä oli hallitseva maailmanmestari jolle olympiakullan ja maailmanmestaruuden piti tulla kuin kiekon hanskaan.
Lopulta tuloksena oli pitkän ja tasaisen väännön tuloksena 3-3 tasapeli koska molemmilla mailla oli tavallaan omat syynsä tyytyä lopputulokseen sellaisenaan yrittämättä voittaa toista väkisin, mutta myöskin varmistaa oma tappiottomuus.
Ruotsin pelaajistoa ja yleistä pelitehokkuutta vaivasi selkeän pelaajamoottorin puuttuminen keskialueelta ja samalla myös laadulliset tasoerot eri kentällisten välillä. Välillä Ruotsilla oli sama ongelma kuin Suomellakin eli puutteellinen viimeistely muutoin yleensä hyvien kuvioiden päätteeksi ja liikaa pelisuunnan painottaminen pystysuuntaan minkä ehkä pystyi Suomelle antamaan sen ajan jääkiekossa anteeksi, mutta ei juurikaan Ruotsille.
Muutenkin ongelmia tuntui edelleen riittävän Ruotsilla siihen nähden, että sen olisi pitänyt kyetä ottamaan ratkaisijan rooli itselleen ja olla maailmanmestari myös arvoiseltaan eikä hukassa oleva maailmanmestari.
22.2.1988 Ruotsi aloitti pelin vaikeasti Kanadaa vastaan. Alkusarjan omassa viimeisessä pelissään kohtasivat tavallaan alkuperäiset Alkusarjan voittajaehdokkaat ja parhaimmat joukkueet keskenään alun perin ennustetusti. Koska pelityylit olivat samankaltaisia niin molemmat joukkueet eivät pystyneet pelikäsityksiltään murtamaan toistaan. Tosin Ruotsi sai heti alkuunsa unohtaa edellisvuoden 9-0 tason unelmavoiton. Sen verran kovaa Kanada pisti vastaan.
Ruotsi oli vaikeuksissa jälleen kerran, mutta Alkusarjan loppuun tultaessa taso oli noussut ja Suomi-pelin puutteet Ruotsi korvasi Kanada-ottelussa ja Thomas Eriksson tuntui vastanneen Ruotsin valmennusjohdon rukouksiin mukautumalla toimimaan keskialuepelin moottorina.
Eriksson ei tietenkään tuntunut aina olevan muutoin mikään erikoinen superonnistuja pelistä ja illasta toiseen, mutta taktilliset peliulottuvuudet huomioon ottavana pelaajana ja ennen kaikkea pelitilanteiden luojana Eriksson oli elintärkeä pelaaja Ruotsille Calgaryssa.
Ruotsia alettiin kuitenkin taas kerran jossakin määrin moittia siitä, että se pelasi liian pehmeää jääkiekkoa ja lisäksi vain pelkkien tasapelien pelaamisesta. Ruotsi ja Kanada pelasivat tasapelin 2-2.
Ruotsi, Suomi ja Kanada sijoittuivat tasan kun Ruotsin, Suomen ja Kanadan säikyttänyt Sveitsi jäi niiden taakse Alkusarjan A-lohkon päätteeksi. Kaikki kolme menivät Talviolympialaisten Mitalisarjaan vaikkakin Ruotsi menetti lohkovoiton Suomelle maalieroilla.
Lohkokakkosena Ruotsi oli silti jatkossa ja nyt Ruotsilta todella odotettiin lopullisia tuloksia. Maireita kehuja riitti ja Tre Kronorin sanottiin vain jännittäneen liikaa peleissään. Mitalisarjaan Ruotsilta uloslaskettiin molemmat tasapelit luvuin 3-3 ja 2-2 Suomea ja Kanadaa vastaan.
Mitalisarja Talviolympialaisten osalta 1988 käynnistyi 24.2.1988 ottelulla Ruotsi-Tsekkoslovakia. Peter Lindmark osoittautui Ruotsin parhaimmistoon kuuluvaksi tuon ottelun hyvällä torjunta-asenteellaan ja muutenkin Ruotsi pystyi pelaamaan erinomaisen ottelun. Ihmeteltäväksi jäi vain ainoastaan se, että miten helposti Tsekkoslovakia todella kompastui pelissään.
Ruotsi pystyi pelaamaan paljon nopeammin kuin Tsekkoslovakia, pyörittämään keskialueella peliä, pitämään prässäyksen tehokkaana viisikkona, nelikkona kuin tarvittaessa yksilötason pelissäkin, puolustus Ruotsilla oli heikompaa kuin Tsekkoslovakialla ja Tre Kronor onnistui käyttämällä silti vahvempaan vastustajaan nähden tehokkaammin kaikki maalipaikkansa, onnistui erikoistilannepelaamisessa ehkä ainoan kerran koko 1980-luvulla murskaavasti Tsekkoslovakiaan verrattuna sitä parempaan erikoistilannepelaamisessa ratkaisupaikan tullen ja lopulta Tsekkoslovakian oma vauhkoontuminen ehkä hieman Neuvostoliiton huonon päivän tapaan antoi lopulta Ruotsille arvokkaan voiton luvuin 6-2.
Ruotsissa heräsi vielä olympiakultamitalitoiveet, mutta se näki Suomen saavuttavan tulostensa ja Länsi-Saksan murskavoiton takia itselleen vähintään pronssia. Se oli iloa herättävä asia kilpailijan kannalta, mutta silti Ruotsi halusi menestyä Suomea paremmin.
26.2.1988 Ruotsi joutui menettämään Talviolympialaisten kultamitalihaaveet yhdistetyn olympiakullan ja maailmanmestaruuden muodossa Neuvostoliittoa vastaan käydyssä ottelussa. Neuvostoliitto oli vain kaikilla rintamilla sitä vastaan parempi ja etenkin Neuvostoliiton ykkösketjun ajoittain ylimaallinen myllytyspelaaminen oli liikaa Tre Kronorille. Ruotsi joutui tappiolle jo 26 sekunnissa eikä koskaan noussut 1-1 tasapeliä ja ensimmäisen erän alkuminuutteja huomiomatta koskaan mitenkään Neuvostoliitolle kelvolliseksi vastustajaksi.
Vjatseslav Fetisov oli myrkkyä Tre Kronorin pelille eikä mikään tuntunut auttavan. Ei mikään. Puola-ottelun ja Sveitsi-ottelun perseilyn unohtaen tämä oli selvästi Ruotsin huonoin peli koko turnauksessa. Se palautti Ruotsin tavallaan maanpinnalle ja kun aiemmin oltiin lähinnä arveltu Neuvostoliiton ja Kanadan olevan Ruotsille liian vahvoja sille jo ennen kisoja lainausmerkeissä niin tämän ottelun jälkeen samaa itkuvirttä kuultiin Ruotsissa aina vuoteen 1991 saakka.
Ruotsi tuntui tuurimestarilta ja se näkyi ja kuului etenkin kriittisissä arvioissa. Tosin tietyllä tapaa Ruotsi pelasi hyvin, mutta sillä ei ollut maailmanmestarin itseluottamusta tai vaihtoehtoisesti sitä oli liikaa. Toisin sanoen välillä Tre Kronor ei pitänyt itseään maailmanmestarina ja välillä se oli kuin maailman omistaja. Ruotsi hävisi lopulta 1-7 ja pystyi enää saavuttamaan korkeintaan hopeaa tai pronssia riippuen Suomen tilanteesta Neuvostoliittoa vastaan.
28.2.1988 Ruotsi pelasi vielä oman turnauksen viimeisen ja Talviolympialaisten Mitalisarjan ja kaikkiaan muutenkin toiseksi viimeisen pelin Länsi-Saksan kanssa olemalla kuitenkin masentunut kaikkiaan menetetystä yhdistetystä olympiakullasta ja maailmanmestaruudesta. Länsi-Saksa korjasi omassa pelissään Ruotsia vastaan pahoin kolhiutunutta mainettaan.
Siltikin Ruotsi edes voitti 3-2 huolimatta taas kerran tarpeettoman vaikeasta ottelusta sitä itseään huonompana pidettyä maata vastaan. Ruotsi olisi ehkä saanut hopeaa mikäli Suomi olisi pelannut vain tasan tai hävinnyt Neuvostoliitolle, mutta Suomen voitettua Neuvostoliiton 2-1 Ruotsi sai vain pronssia Calgarysta 1988.
Calgaryn Talviolympialaisten jälkilöylyt Ruotsissa vuonna 1988 olivat melko kovat ja Ruotsi tuntui jossain määrin flopanneen kisansa Kanadassa. Toki Tre Kronor sai edes minimitavoitteensa läpi mitalista Talviolympialaisissa, mutta kovaan hintaan ja osin onnen avustamana.
Ruotsin ei tarvinnut kohdata muun muassa Yhdysvaltoja kisoissa lainkaan sillä se olisi voinut myös olla sille kova haaste ja sama asia koski tietenkin Kanadaa ja Suomea. Joka tapauksessa kisojen jälkeen oli selvää, että jotakin oli tehtävä joukkueen yhteistyöhengen parantamiseksi ja yleensä muutenkin. Vuosi 1988 olisi voitu vuoden 1991 tapaan hieman toisenlaisella onnella muistaa historiasta hyvin mustana kiekkovuotena Ruotsissa. Siltikin Ruotsi oli pronssimitalinsa saanut ja sillä selvä.
Ja yleisesti ottaen huonoimmillaankin Ruotsi oli Calgaryssa 1988 tavallaan silti parempi kuin vuoden 1985 Tre Kronor oli ollut sen synkimpinäkin hetkinä.