Calgary Flames 2009-2010

[Steven]

Ensimmäinen erä oli aktiivisesti peliin tulleen Coyotesin. Heti ensimmäisen aloituksen jälkeen Dion pelasi tyhmästi itsensä pihalle, mistä aiheutui vaarallinen maalintekotilanne. Huippupaikkoja Coyotesilla oli erässä muutama muukin, yhdessä kiekko kävi jo tolpassa ja ensimmäisen Kipper otti huikeasti patjallaan. Flamesin paikat olivat aika vähissä, peliä ei oikein saatu käyntiin, Prusty kyllä teki taas parhaansa yrittäessään herätellä jengiä matsilla Bissonettea vastaan.

Jälkeenpäin ajateltuna oli tärkeää, että ensimmäisestä erästä selvittiin tauolle edes tasatuloksessa, vaikka tuon alun jälkeen Flameskin pääsi toki paremmin erässä peliin mukaan. Alla oli kuitenkin 1-7-kotitappio, joten avausmaali vastustajalle heti alussa olisi saattanut masentaa paikallaolijoita yleisöstä pelaajiin. Toiseen erään Flames tuli jo selkeästi paremmin, ja ennen avasmaalia oli hyviä paikkoja mm. Lundmarkilla Iginlan syötöstä.

Avausmaali oli jälleen hieno Glencrossin ja Langkown yhteispeli, vastaavanlainen nähtiin lauantaina Kings-pelin voittomaalissa. Maalia ennen oli ilmassa huolestuttavia piirteitä omassa päässä, kun ensin Bouwmeesterin huolimaton avaus aiheutti pitkän Coyotes-pyörityksen, ja hetkeä myöhemmin Lundmark koomaili jälleen vaarallisesti oman maalin edessä ja menetti kiekon. Tuon seurauksena Boyd muuten pelasi taas loppupelin ykkösessä, kovaa koulutusta toisin sanoen saa Lundmark. Yksi virhe ja vilttiin, tosin ovat nuo virheet aika karkeita nöissä parissa pelissä olleetkin. Maalissa ketju tuli energisesti vaihdosta, Nystrom karvasi ja sai mailaa avauksen välin, minkä seurauksena Glencross pääsi ajamaan sisään ja antoi komean syötön. Kyseisellä kolmikolla oli toinenkin hieno paikka erän viimeisellä minuutilla, mutta Glencross ampui ohi, mitä ennen Jokinenkin missasi hyvän paikan Iginlan tarjoilusta.

Coyotes tasoitti kolmannessa ylivoimalla, kun Glencross teki virhearvioinnin lähtiessä peittämään Schlemkon laukausta. Yandlen laukauksessa oli lisäksi erinomainen maski Kipperin edessä. Pelin voittomaalin tehneellä kakkoskentällä oli jo maalia edeltäneessä vaihdossaan lähes minuutin hieno vaihto Coyotesin-päädyssä, jossa ei kuitenkaan vielä kunnon paikkoihin päästy. Myöhemmin hieno kulmapeli Langkowlta, Mossille vähän tilaa ja Dawes haistoi hienosti vapaan paikan.

Kokonaisuutena tiukka, mutta erittäin tärkeä voitto, jotta voidaan läheä hyvillä mielin vieraskiertueelle. Paikkoja oli useampaankin maaliin, joten siinä on ehdottomasti parannettavaa jos Detroitista meinataan perjantaina jotain saada. Kuitenkin, luotto vieraspelaamiseen on kova, koska homma on nyt saatu 3 viime pelissä taas toimimaan kunnolla puolustuspäässä.

Sarich oli saanut jonkun vamman, jonka takia ei pelannut. Ei tietoa palaako perjantain peliin, mutta pakisto on tuosta huolimatta kunnossa. Aaron Johnson pelasi, ja pelasi hyvin.

Mukava oli nähdä Matthew Lombardi takaisin kotona, vaikka ei pelikentällä oikein mitään saanutkaan aikaan. Samalta tuo näytti kuin aiemminkin: energiaa ja liikettä riittää, mutta joku punainen lanka siitä hommasta puuttuu, mikä estää isoihin tehoihin ja rooliin nousun. Muista ex-Flamesista Aucoin lämäsi kolmannessa Kipperin maskin komeasti irti.

-----------------------

Jokisesta puhuttaessa tulee aina esille, kuinka Ollin maaliteko-ongelmat johtuvat liiasta yrityksestä ruokkia Iginlaa. Kauden alussa tämä toki oli miltei silmiinpistävää, mutta mielestäni on jossain määrin väärin edelleen puhua samasta ongelmasta. Maalisaldo on kyllä edelleen vähäinen, eli maalinteossa on ongelmia. Kysymys kuuluukin, mitä Jokisen oikeasti pitää joukkueelleen tuoda? Tällä hetkellähän Jokisen voi katsoa jopa onnistuneen tuossa tehtävässä, mistä häntä on arvosteltu, ruokkimisessa. Siis Iginla on tehnyt nyt 16 maalia, on liigan maalipörssissä nelosena. Jokisen tehot marraskuun ajalta ovat tällä hetkellä 1+8, 11 pelissä. Yhtä vaille jokainen noista syöttöpisteistä on tullut Iginlan maaleihin, lisäksi hän on ollut oleellisena osana järjestämässä muita Iginlan sekä muiden ketjukavereiden maaleja, mm. viime lauantaina Los Angelesissa. Toki alkukausi oli kaksikolle todella vaikea, mutta juuri tällä hetkellä on helppo sanoa kaksikon yhteispelin toimivan mainiosti.

Eri asia sitten on, olisiko Jokisesta jollain toisella paikalla pelatessaan enemmän hyötyä nimenomaan maalinteossa, koska on kuitenkin aikaisemmin urallaan osoittaut osaavansa tehdä maaleja. Ajatellaan tässä sitä, minkä vuoksi Jokinen todella viime kaudella Flamesiin hankittiin? Jotta Iginlalla olisi vihdoin kunnon sentteri. Nythän hänellä on. Jos Jokisen maalimäärä on siitä kärsinyt, onko se mikään yllätys? Lisäksi, aikaisemmissa seuroissa Jokinen teki maaleja paljon, koska oli pakko. Hän oli ainoa maalintekoon oikeasti pystyvä pelaaja. Flamesissa heitä on useita, tärkeimpänä tietysti Iginla. Flames pelaa lähtökohtaisesti vähämaalisia otteluita koko ajan, eihän näillä maalimäärillä joukkueessa ole millään tilaa kovin monelle maalipörssin kärkinimelle.

Iginlan maaleista suuri osa toki syntyy tehokkaan rannelaukauksen ansiosta, mutta tuossakin asiassa pitää pystyä katsomaan tilanteen lähtökohtaa. Iginla ei ole maailman nopein pelaaja, joka ei voi itse polkea kiekon kanssa alhaalta päästäkseen hyviin vetosektoreihin. Mikä mahdollisti esim lauantain pelin avausmaalin? Jokisen viisas puolenvaihto painottomalle puolelle, josta Iggy pääsi tulemaan vauhdilla 1vs1 tilanteeseen. Vastaavia tilanteita tulee tällä hetkellä usein, mutta tuo on paras esimerkki koska siitä syntyi komea maali. Jos tuollaisiin syöttöihin pystyvää sentteriä ei Iginlan vierellä pelaisi, ei vastaavia maalimääriä syntyisi.

 

[HIFK]

Siellä se on! Jamie Lundmark ratkaisi rankkukisan Flamesin hyväksi. Itse en pelistä nähnyt kuin kolmannen erän vikasta 10:stä eteenpäin.

Itsellä oli jo toivo mennyt 3-1 tilanteessa, mutta suht harmittomista tilanteista Dustin Boyd ja Nigel Dawes maalasivat. Molemmissa syöttö tuli maalin takaa, hyvä niin.

Jatkoajallakin paikkoja oli, mm. Flamesilta Bouwmeesterilla ja Jokisella oli hyvät paikat lisätä maalisaldojaan ja Sinitakeilta paras paikka oli R.J.Umbergerilla. Näin jälkiviisaana sanottakoon, että aivan liian aikaisin lähti rystyveto maalin edestä, 1-2 luistimenpotkua ja voittomaalia olisi juhlittu kotijoukkueen toimesta.

Jarome Iginlalta suht ponneton yritys rankkareissa, reilusti yli ja ohi maalin meni tuo yritys. Ei siinä, että Stralmanin vastaavassa olisi ollut yhtään enempää.

En tiedä, mutta jotenkin Flamesin pelit ovat edelleen hyvin tunnistettavissa. Jotenkin samanlaista menoa on Calgaryn pelit kaudesta toiseen olleet. Paljon tulee tilanteita molempiin päihin, välillä vastustajan miehet hukkuvat, jne. jotenkin tuntuu, että Flamesin pelissä ei juurikaan järkeä ole (kenen NHL-joukkueen pelissä sitten on?) Tässäkin pelissä kavennus ja voittomaali oli hirveän "sohlauksen" tulos. Miehiä oli siellä täällä, kova vauhti ja salamannopeat liikkeet.

SM-liigan maaleissa voidaan puhua selvästä virheestä, joka johti maaliin. Jotenkin useissa NHL-peleissä, eikä Flamesin peleissä ehkä voida niin selkeästi erottaa virhettä ja hyvin pelaamista maaliin johtaneessa tilanteessa. Maali vain tulee jos on tullakseen.

 

[Puukallo]

Maalikoosteen perusteella McElhinney päästi kaikki kolme maalia jokseenkin helposti vaikka Nashin veto oli todella tarkka. Ei valitettavasti uskalla tälle miehelle 15 starttia kaudessa antaa jossei meno ala paranemaan. Positiivisena seikkana se ettei tänään hävitty sentään Tabascon edessä peliä vaan voitto puristettiin lopulta rankkareissa. OJ on parantanut peliään jatkuvasti ja nyt alkaa miehellä olla peli palkkansa edellyttämällä tasolla. Plussana vielä mies on rankkareissa oppinut laittamaan kiekon veskan haaroista sisään hienolla liikkeellä.

Tästä vieraskiertue jatkuu Nashvilleen ja sieltä Phoenixiin. Tämän jälkeen vielä minitrip kaliforniaan jossa kohdataan Sharks ja Kings. Näistä peleistä 6-7 pistettä olisi odotusarvo sillä Flames taitaa olla tämän hetken kuumin vierasjoukkue koko sarjassa. Vaikein peli ennakkoon tulee olemaan Sharksia vastaan, jossa Jokisen ketju joutuu/pääsee jälleen pelaamaan todella vaarallista ykkösketjua vastaan ja eikös siinä leikissä omissa soi.

 

[Steven]

Maalikoosteen perusteella McElhinney päästi kaikki kolme maalia jokseenkin helposti vaikka Nashin veto oli todella tarkka. Ei valitettavasti uskalla tälle miehelle 15 starttia kaudessa antaa jossei meno ala paranemaan. Positiivisena seikkana se ettei tänään hävitty sentään Tabascon edessä peliä vaan voitto puristettiin lopulta rankkareissa. OJ on parantanut peliään jatkuvasti ja nyt alkaa miehellä olla peli palkkansa edellyttämällä tasolla. Plussana vielä mies on rankkareissa oppinut laittamaan kiekon veskan haaroista sisään hienolla liikkeellä.

Ehkä tilanteessa on se ongelma, että Tabascon pelatessa joka ikistä päästettyä maalia verrataan aina Kipperin vastaaviin. Periaatteessa lauantainakin mies pelasi ihan mainiosti, eikä maalit mitään helppoja olleet todellakaan. Ongelma on, että normaalisti pelaava ykkösmaalivahti on tällä hetkellä yksi liigan parhaita, joka näytti taas suuruutensa vain päivää tuota ennen Detroitissa. Tilanne on varmasti älyttömän hankala McElhinneyn itsensä kannalta. Ei hänen pelintasonsa kuulu paljoa tuota tasoa korkeammalle ollakaan, muuten hän ei olisi Flamesin kakkosmaalivahti. Mielestäni niitä startteja todellakin kannattaa tässä vaiheessa hänelle antaa, ennemmin nyt kuin keväällä. Lisäksi joukkueen pelaaminen ja itseluottamus on juuri nyt kohdallaan, mikä nähtiin taas viikonloppuna, jolloin erilainen maalivahtipeli ei välttämättä vaikuta niin suuresti.

Positiivisin asia ehkä viikonlopun voitoissa oli Jokisen onnistuminen nyt myös maalien muodossa. Muuta merkitystä tällä ei ole kuin se, että näin Olli saa varmasti paineita pois niskasta eikä pelejä näkemättömät arvostelijat pääse enää niin helposti kuittailemaan. Fakta on, että Olli on pelannut koko marraskuun hyvällä tasolla, ja oli vain ajan kysymys koska laatta alkaa tiensä löytää verkkoon.

Lauantaina yksi huono puolikas erä oli pilata koko illan, mutta onneksi jengi näytti taas luonteensa kolmannessa. Puolitoista erää pelattiin sitä tältä kaudelta tuttua organisoitua vieraskiekkoa, joka ei välttämättä ole kaunista mutta on tehokasta. Sama jatkui onneksi myös kolmannessa, ja bonuspiste jatkoilta maistui mukavalta. Ensi yönä Nashvillessa putken jatkumiselle on ihan hyvät mahikset, vaikka Preds onkin ollut viime aikoina iskussa.

Flames on hyvistä tuloksista huolimatta valahtanut aika alas erikoistilannepelaamisessa. Ylivoimatehokkuus tällä hetkellä 19,87% (sijoitus 19.) ja alivoimapelaaminen 78,8% (18.). Ylivoimaa olen miettinyt ennenkin, mutta siinä yhtenä ongelmana voi olla edelleen pieni roolien sekaisuus. Kentällä on yhtäaikaa neljä kaveria (Dion, Jokinen, J-Bow, Iggy), jotka tykkäävät ampua paljon, joista jokainen voi tuoda kiekon ylös, ja jokainen voi alkaa pyörittää peliä. Tästä seuraa, ettei oikein tiedetä mitä milloinkin haetaan, ja kenelle sitä ratkaisupaikkaa kuviossa pelataan. Tästä ehkä seuraa lisäksi myös pientä hätäisyyttä ratkaisuissa.

 

[Puukallo]

Olipas loistava ottelu Predatorssia vastaan. Flames hallitsi peliä miten tahtoi kiekon tiputtua jäähän ja päätyi lopulta hienoon 5-0 voittoon.

Ensimmäinen erä oli tunnustelevaa kiekkoa, joskin Flames hallitsi kiekollista peliä. Preds piti kuitenkin puolustuksen tiukkana eikä kummallekkaan kovin montaa maalipaikkaa siunautunut koko erässä. Paras paikka tarjottiin Jamie Lundmarkille, joka ei kuitenkaan aivan saanut kiekkoa haluamaansa paikkaan laitettua ja Rinne oli hyvin mukana.

Toisessa erässä alkoi tapahtua. Moss blokkasi viivavedon omalla sinisellä ja säntäsi läpiajoon, josta kylmästi lirutus Rinteen haaroista 1-0. Kohta tämän jälkeen Flamesille ensimmäinen yv. Ylivoiman puolivälissä kesken vaihdon Iginla passaa maalille unohdetulle Dawesille joka hakkaa lopulta oman riparinsa sisään 2-0. Tämän jälkeen peli avautui enemmänkin ja Nashville pääsi myös hyökkäyspäässä huseeraamaan varsinkin ylivoimalla. Näistä numeroista kuitenkin kolmanteen.

Kolmannessa erässä peli avautui entisestään. Conroy ensin puolittaisesta läpiajosta Rinteen olkapäästä tolppaan, jonka jälkeen Jokiselta hieno kiekon ylöstuonti. Liinat kiinni laidan vieressä ja nätti syöttö toiseen aaltoon Pardylle, joka napauttaa (silmät kiinni oletettavasti) alakulmaan 3-0. Nyt Predsillä alkoi jo olla kiirus, joten Flames pääsi vastahyökkäyksillä entistä paremmille paikoille. Iginla 2-1 hyökkäykseen Jokisen kanssa jonka kapteeni päättää laukaukseen ja tolppa kilahtaa Rinteen takana. noin 4m ollessa jäljellä kellossa Flamesille tuomitaan jäähy, jolloin Preds nappaa veskan pois. Glencross ja Regehr taistelevat kiekosta omassa kulmauksessa, josta lopulta Curtis heittää roikkupurun suoraan keskelle tyhjää rysää 4-0. Lopussa Iginla vielä koristelee Flamesin toisella ylivoimalla toisen ylivoimamaalin Glencrossin reboundista.

------------------------------------------------------------------------

Tänään ei kyllä heikkoa lenkkiä löytynyt koko Flamesin nipusta. Jokainen jätkä pelasi roolinsa mukaisesti ja homma toimi kuin Sveitsiläinen kello. Kipper sai lopulta todella helpon nollapelin tililleen, koska puolustus piti irtokiekot ja miehet kurissa todella tehokkaasti. Hyökkäyspäässä kulmiin mentiin taistelumielellä ja jokainen ketju sai pidettyä kiekon syvällä vastustajan kenttäpäädyssä. Toisaalta kaikella kunnioituksella oli Predators aika köykäinen. Varsinkin hyökkäyspäässä kavereilta loppuivat aseet nopeasti viivan jälkeen. Vielä pari viivaa pelistä.

-Nigel Dawes. Tämä mies on Calgaryn oma Rich Peverley. Waivereista ennen kauden alkua ja suoraan top6 vastuuseen. Mies tuntuu olevan mukana aina kun hyökkäyspäässä tapahtuu ja hyvän pelisilmän lisäksi nyt myös maaleja on alkanut ropista tasaisesti. Alkukaudesta vaivannut köykäisyys kulmissa on läsnä vieläkin, mutta pelaa paljon kokoaan suuremman miehen asenteella eikä pelkään mennä kulmiin tekemään peliä vaikka iskuja tuleekin, tänäänkin maali suoraan maalinedestä hakkaamalla sisään.

- Adam Pardy. Viime kaudesta mennyt hurjasti eteenpäin. Kiekollinen peli eritoten aivan eri näköistä kuin mennellä kaudella. Varmaa peruspelaamista ja nyt myös avaussyöttö lähtee omille hyvällä prosentilla tai vaihtoehtoisesti varma purku lasin kautta ulos alueelta. Käyttää isoa kehoaan viisaasti eikä aina lähde hakemaan karmeaa pommia, vaan pelaa miehen pois kiekosta viisaasti. Alkukaudesta sanoin, että Sarichia tulee ikävä puolustuspäässä. Nyt sanoisin, että antaa Coryn parannella vammat aivan rauhassa, sillä Pardy hoitaa saman homman aivan yhtä hyvin ellei tällä hetkellä paremminkin.

- Curtis Glencross. Kovaa työtä molempiin suuntiin ja siinä samalla viime aikoina myös pisteitä alkanut tippua. Tällä kaudella saanut useaan otteeseen ihastella kun Glencross katkaisee vastustajan hyökkäykseenlähdön / tilanteen hyvällä takakarvauksella. Juuri näitä miehiä menestyvä joukkue tarvitsee tekemään sitä näkymätöntä työtä joukkueen hyväksi illasta toiseen.

Vieraskiertue jatkuu Phoenixissa, jossa vastaan asettuu paikallinen koiraeläinlauma. Menneellä viikolla Coyotes kaatui kotona tiukassa kamppailussa 2-1, mutta nyt on toivottavasti parempaa luvassa sillä onhan kyseessä vieraspeli.

 

[Steven]

Hieno voitto tosiaan maanantaina Predatorsista. Etenkin ensimmäinen erä oli Flamesilta aika dominoivaa vieraspelaamista, vaikka peli oli tauolla 0-0. Dominoiva tarkoittaa tässä kohdin sitä, kuinka aseettomaksi kotijoukkue tuossa erässä saatiin tehtyä. Koko pelissäkään Kipper ei normaalin useasti tarvinnut venyä mihinkään huipputorjuntoihin, ja tuon kaltaiset tilanteet hän hoitaa tietysti miten vaan.
Maanantain peli oli mielestäni ennenkaikkea taktinen voitto Flamesille. Menestyvässä vieraspelaamisessa kärsivällisyys korostuu, ja juuri kärsivällinen on oikea sana kuvaamaan maanantain Flamesia. Avauserässä tiedettiin, että välttämättä Barry Trotzin kotijoukkuekaan ei lähde mihinkään yltiöpäiseen painostukseen, joten otteen ottaminen oli helppoa Flamesille. Silti, liian aktiivinen pelaaminen olisi avannut varmasti enemmän tilanteita Predatorsille, mitä he varmasti myös toivoivat. Nyt Flames sai hallintansa kautta tilanteita, mutta vaikka maalia ei avauserässä syntynytkään, säilytti joukkue silti malttinsa ja odotti ratkaisupaikkaa. Lopulta Mossin hieno yksilösuoritus, Hamhuisin laukauksen blokkaaminen ja varma viimeistely toi arvokkaan johtomaalin. Avausmaalin jälkeen olo oli luottavainen, Preds joutui avaamaan peliään ja se toi enemmän tilanteita Flamesille. Toki myös kotijoukkue sai paikkansa, etenkin toisen erän puolenvälin jälkeen, mutta niitä varten maalissa on Kiprusoff.

Conroyn maalittomuus on tosiaan jo melkein surullista katsottavaa. Glencross järjesti maanantainakin muutaman paikan miehelle, pieni terävyys puuttui ja pakki pääsi eräässäkin nostamaan mailaa ratkaisevalla hetkellä. Läpiajossakin ratkaisu jäi oikeastaan aika keskelle, osui Rinteen olkapäähän ja tolpan ulkoreunaan. Mielestäni Connylla on paikkoja ollut kauden aikana aika paljonkin, mutta viimeistelyt ovat järjestään pehmeän näköisiä, joten mies voi kyllä katsoa peiliin maalittomuutensa suhteen.

Onneksi joillain muilla sentään uppoaa. Jarome Iginla teki marraskuussa 14 pelissä tehot 13+7, ja valittiin ansaitusti marraskuun pelaajaksi NHL:ssä. Kiitosta tästä ansaitsee myös Olli Jokinen, joka teki samoissa 14 pelissä tehot 3+11, ja pelaa tällä hetkellä erittäin hyvää jääkiekkoa. Noin kuukausi takaperin ilmestynyt Veikkaaja jätti arvioissaan Jokisen oman olympiajoukkueensa ulkopuolelle, joka oli silloisilla esityksillä ihan ymmärrettävä ratkaisu. Näillä esityksillä tuon asian on ollut pakko muuttua, vaikka tunnetusti sopivan roolin ja ketjun löytäminen Ollille maajoukkueesta onkin vaikeaa. Mukavalta tuntuu katsella, kun Ollilla kulkee.

Rene Bourque palaa torstain peliin Phoenixia vastaan, joka aiheuttanee päänvaivaa Sutterille. Jamie Lundmark on muutamasta virheestään huolimatta pelannut hyvin Iginlan ja Jokisen kanssa, onhan hän juuri sellainen kiekollinen pelaaja jota tuohon koostumukseen on tässäkin ketjussa aiemmin vaadittu. Todennäköisin putoaja hän edelleen on, mutta vähän ikävältä tuntuu jos näin todella käy. Conroyn johtama kolmonen pelaa erittäin hyvää kiekkoa, pelaa ennen kaikkea oman pään varmasti ja järjestää tilanteita myös hyökkäyspäähän. Ei kakkosen koostumuksessakaan ole Nigel Dawesin johdolla tällä hetkellä juuri korjailtavaa. Dawes on tehnyt maalin nyt neljässä perättäisessä pelissä.

Puukallon kanssa samaa mieltä Pardysta, hienoa pelaamista. Maanantain pelin hauskin kohta ainakin näin jälkikäteen oli McGrattanin jäätävä purkukiekko rystyltä suoraan vaihtoaitioon ja Pardyn silmäkulmaan. Ei käynyt pahempia.

Ja Glencrossista, todellakin näkymättömän työn raataja kun on jää myös se usein vähemmälle huomiolle, kuinka nopea pelaaja kyseessä on. Käsittääkseni joskus voittanut jonkun luisteluskaban, olisiko ollut Oilersin sisäinen skabailu siellä pelatessaan, siis jossain fanitapahtumassa. Korjatkaa joku jos tiedätte miten asia oikeasti meni. Jostain muistan tällaista kuulleeni.

 

[Steven]

Odotettuja uutisia Phoenix-pelin edellä: Bourque tulee suoraan ykköseen ja Lundmark lähti takaisin Abbotsfordiin. Bourquen poissaolon aikana kakkonen löysi hyvän vireen Mossin kanssa, joten näin tietysti yksinkertaisin pitää homma mahdollisimman muuttumattomana.

Bourque - Jokinen - Iginla
Dawes - Langkow - Moss
Glencross - Conroy - Nystrom
Sjostrom - Boyd - Prust/McGrattan

E: Greg Nemiscz on valittu Kanadan nuorten maajoukkueen viimeiselle leirille ennen vuodenvaihteen kisoja. Toivottavasti menee lopulliseen jengiin asti!

 

[GameDay]

Nyt näyttää ketjut jo aika hyviltä. Vieläkin tuo Boydin pieni rooli hieman kyrsii, mutta muuten näyttää hyvältä. Toisaalta, muu joukkue pelannut sen verran hyvin että mihin sen Boydin oikeastaan mahduttaa... Mutta itse veikkailen kyllä aikamoista ilotulitusta tuolta uusitulta ykkösvitjalta tänä yönä. Itse en peliä pysty katsomaan, mutta laittakaas jotain raporttia sitten, miten Bourque tuossa ykkösessä toimi.

 

[Steven]

Upea voitto sarjajohtajan kotiluolasta, pelissä joka nousi tasoltaan ehdottomasti odotetun korkeaksi. Hyvin tasainen peli, jossa tilanteita nähtiin paljon molempiin päihin. Molemmilla joukkueilla oli omat hyvät painostusjaksonsa, omat tolppalaukauksensa ja huipputorjunnat veskareilta. Tasaisuudesta kertovat laukaukset, jotka menivät 35-35 ja myös tasan menneet taklaukset.

Mutta maalit ratkaisevat, Jokisen ja Langkown komeilla laukauksilla hieno voitto, ja Coyotes-tappio torstailta voidaan painaa unholaan. Vierasturneeta jäljellä yksi peli huomenna Kingsiä vastaan, mutta jo nyt voidaan sanoa kiertueen olleen äärimmäisen onnistunut. Tällainen voitto vielä päälle nostaa takuulla joukkueen itseluottamuksen entistäkin korkeammalle, toivottavasti keskittyminen kestää vielä tuon maanantainkin pelin.

Voitto oli tärkeä sinänsäkin, että itse pelaaminen oli nyt paljon parempaa kuin esim puolustusvoitossa Detroitista. Joukkue näytti, että tilanteita pystytään luomaan ja tilanteita hallitsemaan myös noin vahvaa jengiä vastaan, ja vielä vieraissa. Toki Kipper oli taas huikea, ja palkittiin pelin parhaana, mutta kuten mainittua laukauksia ja tilanteita oli myös Nabokovin maalilla runsaasti. Miinuksena Kipperille voisi sanoa tuon Sharksien maalin, jossa pudotti maskittoman syliinsä tulleen lämärin. Ei sinänsä suuri virhe, mutta normaalista poikkeava suoritus.

Dawes oli nostettu nyt Jokisen ja Iginlan vierelle, ja Bork palasi Langkown laitaan. Molemmille kentille maali, joten näillä jatketaan.

 

[Steven]

Vieraskiertue päättyy siis Los Angelesiin. Hyvä uutinen lauantain voiton lisäksi oli, että Regehrille ei käynyt pahemmin kolmannen erän taklauksessa, ja mies pelaa ensi yönä. Regerhän ei palannut enää peliin, jonka vuoksi peliaika jäi sensaatiomaisesti alle 20 minuutin. Toinen merkittävä uutinen yön peliin on, että maalissa aloittaa muuan kaveri nimeltä Kipper.

Rankan kiertueen päättymisestä huolimatta lepoa ei joukkueelle tällä viikolla hirveästi ole luvassa. Jo keskiviikkona saapuu kovakuntoinen Trashers kylään, ja loppuviikolla on vielä luvassa tärkeät divisioonaväännöt Wildia ja Avalanchea vastaan. Tauko reissaamisesta tekee toki hyvää joukkueelle.

Brent Sutter on lauantain erinomaisen esityksen jälkeen erittäin tyytyväinen joukkueen pelaamiseen. This is, personally, what I wanted to see us start to become,” Tuosta jutusta muuten pisti silmään lauantain pelin yksi yksityiskohta: toisen erän lopussa Flames oli voittanut pelin aloituksista vain 30 prosenttia. Mutta, viimeisessä erässä Flames vei 13 aloitusta 22:sta, ja eräs huonona aloittajana pidetty kaveri nimeltä Olli Jokinen vei 7 aloitusta 11:sta. Koko kaudella Olli on muuten voittanut 397 aloituksesta karvan alle puolet (48,6%, paras Flamesin vakioaloittajista)

Hyvältä tietysti näyttää, mutta aina pitäisi muistaa pitää pientä käsijarrua päällä odotuksien noustessa. Eletään kuitenkin vasta joulukuun alkua, ja kautta jäljellä 54 peliä. Pitää muistaa, että Flames on säästynyt koko alkukauden merkittäviltä loukkaantumisilta, lukuunottamatta Bourquen vammaa, joten kokoonpano on voinut pysyä koko kauden hyvin kasassa. Tämä on helpottanut joukkueen roolituksien löytymistä, mikä oli etukäteen asia joka uuden valmentajan alaisuudessa olisi saattanut viedä aikaa. Kyseessä kuitenkin on joukkue, joka ei ole sen nykyisen päävalmentajan rakentama, joten asiaan ehdottomasti sisältyi riski. Oli tosin jo etukäteen melko selvää että Flamesin työteliäitä ja fyysisiä pelaajia sisältävä joukkue tulisi sopimaan Sutterin linjaan.

Sutter ansaitsee myös kiitosta rohkeasta luottamisesta tiettyihin pelaajiin, jotka ovat nyt hyvin menneissä peleissä osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia. Näitä pelaajia ovat tietysti ainakin Dawes, jota alkukaudesta itsekin kritisoin, ja hienosti vastuuta ottava Pardy, joka on viime kaudesta astunut suuren askeleen eteenpäin ja pelaa erittäin kovalla itseluottamuksella. Tämän vuoksi Cory Sarichia ei ole ollut vielä missään vaiheessa ikävä. Rene Bourque oli ainakin omissa papereissani pieni kysymysmerkki ennen kautta, sillä teho-odotus oli asetettu hyvin korkealle viime kauden läpimurron jälkeen. Jo aikaisessa vaiheessa pystyi kuitenkin sanomaan tuon huolen hänestä olleen turhaa. Lisäksi, tuon jo turhauttavaltakin välillä tuntuneen luoton Iginla-Jokinen kaksikkoon voi sanoa olleen sittenkin Sutterilta oikea ratkaisu. Jokisella on vielä keväällä paljon todistettavaa, mutta näiden viime aikaisten onnistumisten pohjalle kautta on nyt todella hyvä jatkaa.

 

[Pontus Toikka]

kirjotellaan nyt pitkästä aikaa, vaikka kahta peliä lukuunottamatta kaikki pelit on tullut katsottua niin silti en ole jaksanut kirjoitella. Kiitokset Stevenille hyvistä jutuista, käytännössä aina olen ollut samaa mieltä.

Vieraskiertue päättyy siis Los Angelesiin. Hyvä uutinen lauantain voiton lisäksi oli, että Regehrille ei käynyt pahemmin kolmannen erän taklauksessa, ja mies pelaa ensi yönä. Regerhän ei palannut enää peliin, jonka vuoksi peliaika jäi sensaatiomaisesti alle 20 minuutin. Toinen merkittävä uutinen yön peliin on, että maalissa aloittaa muuan kaveri nimeltä Kipper.

Oli todella törkeä taklaus tältä mr.play-offsilta, onneksi ei käynyt pahemmin. Regehrin peliaikahan on selvästi noussut Sutterin alaisuudessa. kyllä se Scotty Bowman jotain jääkiekosta tietää, hänhän jo pari vuotta sitten ehdotti Phaneuf-Regehr paria. Playfair ja keenan sitä kokeilivat ja se ei muutaman pelin perusteellla toiminut, mutta nyt pelaa. Täältä lähtee kyllä kehuja Sutterin pitkälle pinnalle tässä asiassa.

Tuosta jutusta muuten pisti silmään lauantain pelin yksi yksityiskohta: toisen erän lopussa Flames oli voittanut pelin aloituksista vain 30 prosenttia. Mutta, viimeisessä erässä Flames vei 13 aloitusta 22:sta, ja eräs huonona aloittajana pidetty kaveri nimeltä Olli Jokinen vei 7 aloitusta 11:sta. Koko kaudella Olli on muuten voittanut 397 aloituksesta karvan alle puolet (48,6%, paras Flamesin vakioaloittajista)

Tämä on yksi kohta mikä pitää ennen mahdollisisa pleijareita saada paremmin toimimaan. Viime vuonna paljon ennen loukkaantumistaan aloituksia ottanut Primeau on poissa ja Conroy on kummasti taantunut, on taantunut muutenkin mutta luulisi että aloitukset vielä toimisivat.

Hyvältä tietysti näyttää, mutta aina pitäisi muistaa pitää pientä käsijarrua päällä odotuksien noustessa. Eletään kuitenkin vasta joulukuun alkua, ja kautta jäljellä 54 peliä. Pitää muistaa, että Flames on säästynyt koko alkukauden merkittäviltä loukkaantumisilta, lukuunottamatta Bourquen vammaa, joten kokoonpano on voinut pysyä koko kauden hyvin kasassa.

Kyllä minä lasken Sarichin loukkaantumisen vaikuttaneen joukkueen iskukykyyn, onneksi Giordano on ottanut ison askeleen.Tietysti pelaaminen JBouw vierellä auttaa erittäin paljon. Lisäksi Johnsson on ollut erittäin hyvä, minun silmääni jopa parempi kuin Pardy-Animal.

Sutterille ja koko uusitulle valmennut nelikolle kuuluu iso kehut, itse luulin että 3 vuoden paheiden pois oppiminen kestäisi kauemmin mutta nyt peli on kyllä paikoin pelottavan hyvän näköistä. kehuja ansaitsee myös Iggy joka oppinut taas takakarvaamaan, puolustamaan ja hän ei lähde omalta alueelta ennen kiekkoa. Silti tehot käytännössä samaa luokkaa kuin ennekin.

Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa kohti mahdollisia Playoffseja, Chicago ja san Jose keräävät suurimmat paineet ja me päästään iskemään puuntakaa. Nyt vaan kipperille riittävästi huilia ennen kevättä, sillä hyvällä puolustuksella ja kuumalla maalivahdilla mennään pitkälle.

 

[Tumpero]

En ole valitettavasti pystynyt seuraamaan hetkeen Calgaryn pelejä huonojen alkamisaikojen takia, mutta mistä ihmeestä kiikastaa maalinteko tällä hetkellä?

Viisi viimeistä peliä siis 1, 2, 1, 3, 1.

Puolustus ja maalivahti pitävät kuitenkin pelit niin vähämaalisina, että näistäkin peleistä saatu keskiarvolla piste per peli.

 

[Steven]

En ole valitettavasti pystynyt seuraamaan hetkeen Calgaryn pelejä huonojen alkamisaikojen takia, mutta mistä ihmeestä kiikastaa maalinteko tällä hetkellä?

Viisi viimeistä peliä siis 1, 2, 1, 3, 1.

Vai mistä kiikastaa.. Täytyy kyllä sanoa, että en ole asiaa tuolta kannalta tullutkaan ajatelleeksi vielä kertaakaan. Eli, onko Flamesilla siis maalinteko-ongelma?

Kyseessähän on joukkue, jonka valmentaja haluaa pelattavan tietynlaista jääkiekkoa. Täksi kaudeksi Brent yhdessä Darryl Sutterin kanssa asetti viime kautta analysoiden yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi joukkueelle nousemisen päästettyjen maalien tilastossa. Viime kaudella Mike Keenanin alaisuudessa Flamesille tehtiin runkosarjassa yhteensä 246 maalia, keskiarvolla 3,00, sijoitus koko liigassa 23. Peleissä nähtiin mm. lopputuloksia kuten 8-6. Tällä kaudella Flames on 31 pelin jälkeen tuossa tilastossa viidentenä, keskiarvolla 2,32. Ja joukkueellahan on tällä hetkellä viidenneksi kovin pistekeskiarvo koko liigassa.

Flamesin viisikkopuolustus on erinomaisessa kunnossa tällä hetkellä, ja pelaaminen on todella organisoitua. Joukkue on havainnut mitä tiukalla pelikurilla ja taktiikan noudattamisella saadaan aikaiseksi. Kenet tahansa voidaan voittaa. Ja kun takana pelaa maalivahti, joka antaa joka ilta joukkueelle mahdollisuuden voittaa, antaa se kenttäpelaajien huonommat illatkin usein anteeksi. Esim. perjantaina Wildia vastaan ei viimeisen erän pelillä olisi ansaittu välttämättä tuota yhtäkään pistettä ilman Kipperiä.

Mielestäni maalinteko on päinvastoin erittäin hyvässä kunnossa. Yhdessäkään tappiossa tällä kaudella ei voi sanoa että olisi kaaduttu huonoon maalintekoon. Pelitapa on sellainen, että mitään suuria maalilukuja ei yksinkertaisesti tule, mikäli joukkue pelaa niinkuin on sovittu. Joukkueessa on muutama täsmäase, kuten Iginla, joka tekee ratkaisuhetkillä tärkeitä maaleja. Samalla niin kapu, kuin kaikki muutkin noudattavat systeemiä ja tukevat puolustajia. Pelitapa ei tietysti ole kaikkien katsojien silmiin hyvältä näyttävä, mutta itse ainakin viihdyn paremmin tällaisia pelejä katsoen kuin 7-5-havaijikiekkoa.

Lisäksi, pelkkä valmentajan mieltymys ei asiaa Flamesissa varmastikaan tällaiseen pelitapaan kääntäisi. Flamesin pelaajarosteria katsoessa on aika helppo sanoa, mikä osa-alue on se vahvin. Hyökkäyksessä kuitenkin tulivoima on viime kaudestakin aika paljon vähentynyt Cammallerin lähdön myötä, kun taas Bouwmeester on noussut odotetusti ykköspakiksi pelaten oman pään varmasti ja antaen samalla apuja hyökkäyssuuntaan. Samalla tämä on nostanut Phaneufin pelaamisen tasoa, kun kuormitusta on voitu pienentää viime kauden minuuteista.

Viimeiset viisi peliä, eli joulukuun pelit Flames on pelannut todella kovia tai tulikuumia joukkueita vastaan. Viidestä pelistä yhtä monta pistettä on ok-suoritus, kun kolme peliä näistä viidestä oli lisäksi osana vieraskiertuetta. Ikäviä ja harmittavia tappioita toki kaikki nämä kolme. Perjantain Wild-tappiosta joukkue jäi viimeisessä erässä jo luistelussakin pahasti vieraiden jälkeen, missä varmaan osaselityksenä käy jo väsymyskin. Kiertueen jälkeen ei lepotaukoja juuri ole ollut, ja nytkin mennään lauantaihin asti pelaten joka toinen päivä. Ensi lauantain Predators-pelin jälkeen olisi neljä päivää aikaa latailla akkuja.

 

[Kaner]

Ja joukkueellahan on tällä hetkellä toiseksi kovin pistekeskiarvo koko liigassa, Devilsin jälkeen.

Tarkennettakoon, että Devilsin ohella myös Capsilla, Hawksilla ja Pensilla on Flamesia kovempi pistekeskiarvo.

 

[Puukallo]

Sen verran ottaisin kantaa tuohon maalintekoon, että vaikka joukkueena Flames ei mielestäni ole mitenkään maalintekorajoitteinen, niin yksittäiset pelaajat luonnollisesti kokevat maalinteko ongelmia samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin joukkueessa. Tällä hetkellä herrat Bourque ja Moss puhumattakaan Conroysta ovat pelaajia joilla on suuria ongelmia heiluttaa maaliverkkoa. Myös Jokisella on paikkoihin nähden kohtalaiset huono onnistumisprosentti (ei pelkästään vetoprosentti...)

Viimeisistä 5 pelistä siis 5 pistettä saldona eikä tämä vielä aiheuta (eikä pitäisikään) paniikkia. Coyotes ja Kings varastivat pisteet hyvän maalivahtipelin ansiosta ja tuossa viimeisimmässä Wild kamppailussa oltiinkin sitten niin kuutamolla, että ilman Kipperiä olisi numerot voineet olla Hawkspelien tasoa. Ensi yönä vastassa kolmatta kertaa Avalance. Joko Avs kotipeleissään pelaisi vähän avoimempaa kiekkoa sillä nuo 2 vieraspeliä mitkä voittovat domessa olivat kyllä karmeaa katseltavaa näin Flamesfanin näkökulmasta.

Sen verran voisi jo spekuloida tulevalla trade deadlinella, että yksi kovan profiilin rental laituri olisi kenties hakusassa. Uskoisin että Sutter lähtee tätä palasta myös tavoittelemaan, joskin viime vuodesta ollaan viisastuttu ja joukkueen syvyyttä ollaan myös vahvistettu jo kauden mittaan.

 

[Tumpero]

Kiitoksia selvityksistä, olen taas astetta viisaampi. Ensi yönä olisi tarkoitus katsoa tuo Avs-matsi.

 

[Steven]

Tappio tärkeässä divisoonapelissä Avalanchelle, joka on osoittanut olevansa todella ikävä ja ahdistava vastustaja Flamesille. Kolme peliä pelattu tällä kaudella vastakkain, Avs vienyt jokaisen 3-2 ja saanut jokaisessa tukittua Flamesin pelin todella tehokkaasti. Tuntuu, että jengi ei yhdessäkään näistä peleistä ole pelannut sillä tasolla, mitä parhaimmillaan on tällä kaudella nähty, mutta suurin syy tuohon on varmasti vastustajan pelaamisessa ja pelitavassa. Keskialueen ylittäminen saadaan aktiivisella ja hyvin organisoidulla karvauksella niin vaikeaksi, ettei tällaisella energiatasolla liikkuvalla joukkueella, kuten Flames eilen, ole juuri jakoja. Toki Avs pelasi aktiivisemmin kotonaan kuin aiemmin Calgaryssa, ainakin kahdessa ensimmäisessä erässä.

Avauserä meni Flamesilta ihan ohi, kun Glencrossin johdolla joukkue alkoi jäähyillä. Kipper pelasi loistavasti, mutta aavisteli ilmeisesti Wolskin maalissa vielä jotain syöttöä, kun näytti torjuntayritys niin tasapainottomalta. Ei tietenkään ollut mitenkään hänen piikkiinsä menevä. Avauserästä on turha sanoa mitään sen kummempaa, kun tasakentällisin pelattiin niin vähän aikaa.

Toisen erän alku oli lupaava, Flames sai muutamia hyviä tilanteita joista parhaimpana Boydin puhdas läpiajo ylivoimatilanteessa. Maalia ei kuitenkaan saatu aikaiseksi, ja Avsin toinen maali oli tilanne, jollaisen syntymiseen on viime peleissä ollut havaittavissa kaikki ennusmerkit. Ensin Bouwmeester ei saa miestä pysäytettyä, kiekko ajautuu Kipperin torjunnasta kulmaan, molemmat pakit seuraavat kiekollista ja maalilla on kaksi hyökkääjää vapaana. Kun Conroylla ja kumppaneille on jo aikaisemmassa vaiheessa selkä suoristunut, on Stewartilla ja Stastnylla aikaa syötellä hetki ja pistää häkki lopultaa vasta Kipperin torjunnan reboundista. Sääliksi käy välillä tuota maalivahtia.

Kolmannessa päästiin ylivoimaa kokeilemaan muutamaankin otteeseen, joista ensimmäisessä jäähyssä herätti kummastusta vain yksi tuomittu kakkonen. Giordanoa osui maila kasvoihin, ja verta näytti tulevan, joten en itse eikä Flames-joukkue oikein ymmärtänyt miksi tuplaa ei tullut. Kolmannen ylivoiman aikana maali vihdoin tuli, Giordanon hieno liike viivan tuntumassa, odotti että Bourque ehtii hyvin maskiin ja ampui ranteella. Kavennuksen jälkeen Flames sai ykköskentällä heti hyvän paineen, jossa oli myös muutama hyvä paikka. Loppupelin ajan Avs sai kuitenkin aika hyvin jäädytettyä peliä, eikä tasoihin päästy.

Ylivoima on viime aikoina ollut se suurin murheenkryyni muuten hyviltä näyttävissä tilastoissa. Edelleen sanon, että ylivoima pyritään pitämään jopa liian yksinkertaisena. Kiekko tulee pääasiassa hyvin alueelle, mutta kuviossa tulee poikkeuksetta yksi, korkeintaan kaksi syöttöä, jolloin tulee laukaus, useimmiten viivasta. Ongelma on, että Flames-hyökkääjät eivät ehdi maskiin, jolloin vastustajien pakkien on helppo auttaa maalivahtia pysymällä vain poissa kiekon tieltä. Käsiä etenkin ykkösylivoimassa on kuitenkin ihan riittävästi, jolloin tilannetta voitaisiin rauhoittaa muutama sekunti pidempään, jotta jokainen ehtisi paikoilleen. Yksinkertaisuus on pääasiassa ylivoimalla hyvä asia, mutta nyt se menee jo hätäilyn puolelle. Yksi osa joukkueen vahvuuksista menee hukkaan, kun fyysisyyttä ei ehditä kunnolla käyttämään maalinedustalla maskissa ja reboundeissa.

Kipperistä ei oikeastaan voi sanoa mitään, kun torjuntatyöskentelyä kuvaavat sanat meinaavat loppua kesken. Jälleen kerran häikäisevän hyvä, ja joukkueen väsyneestä esityksestä huolimatta vain maalin tappio. Kuten sanottu, schedule ei anna armoa kuin vasta lauantain iltapäiväpelin jälkeen, joten jollain ilveellä olisi joukkueeseen kaivettava vähän energiaa Blues (ti, v) ja Kings (to, k) peleihin. Toisaalta siihen väsymykseenkin on vähän vaikea liikoja vedota, pelejä on kuitenkin pelattu vasta 32, verrattuna esimerkiksi Avalanchen 35:teen.

Tehotilastosta:
- Bouwmeesterilla on Glencrossin kanssa paras +/- lukema (+11), mutta eilen -2.
- Alkukaudesta kyseisessä tilastossa oli useita rumia lukemia, mutta nyt mm. Langkow on noussut jo +6, Dawes +4 ja Bourque +5.
- Vakiomiehistä kaikki ovat vähintään kaksi plussalla, ainoat miinukset koko joukkueessa Kronwall (9 peliä, -1) ja yhden pelin Jason Jaffray.

 

[Steven]

Ensi yönä Blues vieraissa, ja McElhinney saa kauden neljännen starttinsa. Ei paras mahdollinen tilanne, kun kaksi tappiota alla ja paineet voittaa vaisusti pelannut kotijoukkue ovat kovat. Lataus Bluesilla lienee kova, sillä ennen peliä juhlitaan Brett Hullia nimityksestä Hockey Hall of Fameen.

Ketjuista ei vielä tarkempia, mutta jo sunnuntaina Sutter nosti pelin loppupuolella Nystromin takaisin ykköseen ja kokosi vanhan kakkoskentän Dawes-Langkow-Bourque. Näillä saatetaan jatkaa.

 

[Pontus Toikka]

Ylivoima on viime aikoina ollut se suurin murheenkryyni muuten hyviltä näyttävissä tilastoissa. Edelleen sanon, että ylivoima pyritään pitämään jopa liian yksinkertaisena. Kiekko tulee pääasiassa hyvin alueelle, mutta kuviossa tulee poikkeuksetta yksi, korkeintaan kaksi syöttöä, jolloin tulee laukaus, useimmiten viivasta. Ongelma on, että Flames-hyökkääjät eivät ehdi maskiin, jolloin vastustajien pakkien on helppo auttaa maalivahtia pysymällä vain poissa kiekon tieltä. Käsiä etenkin ykkösylivoimassa on kuitenkin ihan riittävästi, jolloin tilannetta voitaisiin rauhoittaa muutama sekunti pidempään, jotta jokainen ehtisi paikoilleen. Yksinkertaisuus on pääasiassa ylivoimalla hyvä asia, mutta nyt se menee jo hätäilyn puolelle. Yksi osa joukkueen vahvuuksista menee hukkaan, kun fyysisyyttä ei ehditä kunnolla käyttämään maalinedustalla maskissa ja reboundeissa.

Alkukaudesta yv:ssä käytettiin sitä ns. sateenvarjo kuviota jossa ainoastaan yksi pakki viivassa, joka on Jbow. Tässä tilanteessa Phaneuf menee maski mieheksi, jolloin phaneufin paras ase laukaus jää täysin käyttämättä. Alkukaudesta tuo sateenvarjo toimi, nyt ollaan pitkään menty kovassa ottelu rytmissä ja paljon vieraissa. Peruspeli on hyvässä kuosissa niin ehkä voitaisiin taas ruveta viilaamaan tuota yv:tä.

Tehotilastosta:
- Bouwmeesterilla on Glencrossin kanssa paras +/- lukema (+11), mutta eilen -2.

Tuosta viimepelistä tuli sellainen mieleen, että kun Sarich ja Pardy on ollut poissa ja Kronwall nostettu pelaavaan kokoonpanoon. Kronwall ei ole pelannut sellaista kin 5min per peli, colorado pelissä nyt tuli sentään se 10minuuttia ja Johnson pelasi vähemmän. Kuitenkin Jbow on pelannut yli 30min per peli kun Kronwall on ollut mukana, että ehkä se oli jo pikkasen liikaa ja nyt tuli sitten todella huonopeli. Muuten Jbow pelaaminen on kyllä todella maagista, hän pystyy sopeuttamaan oman pelinsä pakkiparin mukaan. Ehdottomasti Flamesin paras puolustaja alkukauden aikana.
Jbow on kyllä osa syy Giordanon hyvään peliin, sitten kun giordano pelaa pardyn kanssa niin vastaan tulevat hyökkääjät ovat taas sitten ihan eri kaliiberia.

 

[Steven]

Viime viikolta saldona kolmesta pelistä yksi voitto, joten pieni alakulo jatkuu. Esitykset olivat pääosin ok-tasoa, mutta parasta Flamesia ei yhdessäkään pelissä nähty. Hyviä välähdyksiä siellä täällä, mutta tason pitäminen ei oikein onnistunut yhdessäkään viikon matseista.

Lauantain Predators-tappio oli Flamesilta ehkä se paras esitys, joten tappiosta huolimatta on tämän neljän päivän tauon jälkeen ihan hyvät asetelmat jatkaa pelejä keskiviikkona. Avauserä tosin oli jengiltä heikko ja todella passiivinen erä. Torstain Kings-pelissä kolmas erä johtoasemassa puolustettiin super-tarkasti ja riskit minimoitiin, sama moodi näytti lauantaina olleen jääneen päälle. Erona tosin oli se, että vastustajalle annettiin nyt omalla alueella tilaa, mistä Erat rokotti järjestämällä 0-2 johdon nopeaan tahtiin.

Toiseen erään tuli kuitenkin sen näköinen kotijoukkue, mikä pitääkin nimenomaan Saddledomessa olla. Hyökkäyspelaaminen oli aggressiivisempaa, ja karvaus otti kiinni syvemmältä. Preds pelasi sen avauserän fiksusti, sillä kun se näki ettei Flamesia kiinnosta liiemmin prässätä niin otti ja käytti sen kaiken tilan ja ajan mikä annettiin. Toisessa Flames sentään tajusi, että tuolla tavalla peli hävitään varmasti. Iggy rouhi pari tahtomaalia, ja paikkoja oli useampaankin. 3-2 maalin jälkeen tarjottiin vielä ylivoimaakin, mutta Nashville kesti ja käytti yhden Pardy-Johnson-pakkiparin nukahduksen hyväkseen tasoittaen pelin.

Viimeisessä erässä hallinta oli yhtä hyvää, ja paikkoja siunaantui mm. Conroylle, joka noilla viimeistely-yrityksillä saa kyllä vain haaveilla maalin tekemisestä tällä kaudella. Kun ei Flamesille kelvannut, Preds pomputti Langkown kautta yhden häkin ja Ellis hoiti loput.

Ei siis mitenkään heikko esitys, mutta näiden tappioiden myötä Flames on valunut sinne konferenssin keskikastiin, mistä oltiin vielä muutama viikko sitten turvallisesti karussa. Tasaista on, ja siksikin kotisaldoa pitäisi pystyä parantamaan. Tällä hetkellä kotona saldo on 9-6-1. Nyt on pelattu siis kaksi putkeen kotona, ja seuraavasta kuudesta pelataan vielä 5, voittoja on tultava.

Coach-Sutter on pyöritellyt ketjuja aika tiuhaan tahtiin sekaisin viime aikoina. Lauantaina ongelmapaikalla ykkösen laidalla kokeiltiin neljää eri kaveria, tosin itselle ei oikein auennut miksi Boyd piti siitä alunperin siirtää pois. Boyd on muutaman pelin saanut kokeilla tuossa vauhtia, mutta tarvitsisi vielä aikaa. Nystromia tai Sjostromia tuohon paikalle on mielestäni turha enää laittaa. Kumpikaan ei taidollisesti pysy kaksikon Jokinen-Iginla vauhdissa, lisäksi kyseinen ykköskentän kaksikko kyllä osaa tehdä itse itselleen tilaa fyysisyydellä. Rouhijoiden parhaimmat avut menevät siinä suhteessa hukkaan tuossa ketjussa. Fakta on, että parhaiten tuolla paikalla on onnistunut tällä kaudella Jamie Lundmark, ja hyvin onnistuikin. Milloin hän pääsee takaisin ylös riippuu todennäköisesti kuitenkin siitä, milloin tulee seuraava loukkaantuminen hyökkäysosastolle.

Keskiviikkona Blues saapuu kylään, jossa on paikka maksella kalavelkoja tiistain 4-3 tappiosta. Blues on pelannut aika ailahtelevasti, mutta on ollut reissupeleissä todella hyvä, ja napannut 35 pisteestään peräti 21 tien päältä. Viimeisimpänä eilinen 1-3 voitto Vancouverista. Erittäin kova peli siis edessä, mutta Flames saa onneksi tämän kovan pelitahdin jälkeen levätä 4 päivää ennen tuota. Tällainen rauhallisempi kahden pelin viikko tulikin oikein sopivaan paikkaan, kun väsymys on selkeästi otteista ollut viime aikoina havaittavissa. Etenkin kolmannet erät olivat tuskaisia niin St.Louisia kuin Los Angelesia vastaan, lauantaina energiaa sentään tuntui riittävän vaikkei maalien muodossa näkynytkään.

Edit. Schedule on tietysti olympialaisten takia tasan joka jengillä armoton tulevina viikkoina, mutta päivittelen asiaa silti. Esim. ensi sunnuntaista lähtien 4 peliä viidessä päivässä, 5 peliä seitsemässä päivässä. Tämän jouluviikon jälkeen viikkoja, jotka sisältävät kiireiset 4 peliä on putkeen kolme. Toivottavasti peli kulkee, sillä harjoitushalliin ei hirveästi ehditä lähiaikoina.

 

[Steven]

Kausi kohta puolessa välissä, joten voisi antaa omat arvostelut pelaajien alkupuoliskon otteista. Arvosanat ovat oma mielipide, ja kertovat siitä miten hyvin pelaaja on vastannut odotuksiin hänen kohdallaan, ja onko hän pelannut omalla tasollaan. Ja arvosanat siis kouluasteikolta 4-10.

Maalivahdit:

34 Miikka Kiprusoff O: 31 W:18 L: 9 OT: 4 SO: 3 92,7%, 2,20
Arvosana: 9,5

Alkukauden paras pelaaja Flamesissa, ja koko liigankin mittapuulla aika korkealla. Torjunut useita voittoja jengille lähes yksin. Helppoja maaleja meni ekoissa matseissa muutamia, mutta kun joukkuekin pääsi paremmin Sutterin systeemeihin käsiksi, niin tilastotkin ovat alkaneet parantua. Huikea kausi jo nyt, toivottavasti säilyy kunnossa ja saa myös riittävästi lepoa ennen kevättä.

1 Curtis McElhinney O: 4 W: 2 L: 2 89,8%, 3,17
Arvosana: 7

Pelannut kokonaisuudessa neljä peliä, eikä voittaminen enää mikään ihan uusi juttu ole kaverille. Kovin paljon suuremmassa roolissa tämä maalivahti ei tule koskaan pelaamaan tässä liigassa, joten odotuksien suhteen oltava maltillinen. Pelaa yleensä ihan mainiosti, mutta pelien välillä on aina niin pitkä aika että se näkyy. Ei ole pettänyt, mutta Flames-fanit tietysti toivoivat hänen pystyvän haastamaan Kipperiä paremmin. Näillä mennään.

Puolustajat:

3 Dion Phaneuf O:35 M:8 S:9 P:17 +/-: 2 RM 28
Arvosana: 8-

Dionin kausi on toistaiseksi sujunut mielestäni plus-merkkisesti. Viime kausi oli nuoren pelaajan kehityksessä selkeää taantumaa, sillä Mike Keenan peluutti Dionia aivan liikaa ja tämä näkyi väsymyksenä otteissa. Etenkin puolustuspäässä mies muistutti ajoittain enemmän pujottelukeppiä kuin johtavaa puolustajaa. Tälle kaudella Bouwmeesterin tulon myötä peliminuutteja on ollut mahdollista laskea tuntuvasti, lisäksi alkukaudesta miinuksia runsaasti tuottanut pelaaminen Regehrin kanssa alkoi toimia jo hyvissä ajoin. +2 on mukavan näköistä luettavaa, kun sitä verrataan viime kauden -11:sta. Laukoo tutun hanakasti, mutta usein osoitteetta. Suurin ongelma edelleen on mielestäni pelin avaamisessa, jolloin juuri Dionilla kestää usein ratkaisevan sekunnin liikaa ensimmäisen syötön antaminen. Hyökkääjät eivät tällöin saa kiekkoa parhaalla tavalla suoraan vauhtiin. Virheitä sattuu omassa päässä aina sillon tällöin, mutta ei lähellekään samassa mittakaavassa kuin viime kaudella. OK-aloitus 24-vuotiaalle.

4 Jay Bouwmeester O: 35 M: 2 S: 12 P: 14 +/-: 7 RM 26
Arvosana 9-

Arvosanaa laskee hieman viime aikaiset heikommat otteet. Mm. viime lauantain pelissä Nashvillea vastaan merkkasi -3 saldon. Kuitenkin, noussut alkukauden aikana selkeästi joukkueen johtavaksi puolustajaksi, ja osoittanut Sutterille ettei kesän kaappausta tarvitse katua. Saa puolustuspäässä pakkiparinsa Giordanon näyttämään paremmalta, sijoittuu jatkuvasti oikein, avaa peliä riittävän yksinkertaisesti ja upealla luistelullaan tukee hyökkäyksiä vahvasti. Pisteitä ei ole aivan saman veroisesti kuin aiempina kausina, mutta Flamesissa on tietysti muitakin kiekollisia pakkeja jakamassa esim. yv-vastuuta. Ollut juuri niin hyvä kuin odotettiin, mutta ei toisaalta ole ylittänytkään odotuksia. Takuulla tärkeässä roolissa keväällä. Toiseksi paras tehotilasto joukkueessa.

5 Mark Giordano O: 35 M: 2 S: 11 P: 13 +/-: 3
Arvosana: 8,5

Puolustuksen suurin yllättäjä. Pelannut pääosin Bouwmeesterin kanssa, jolloin on hyötynyt pakkiparin fiksusta pelaamisesta molempiin suuntiin. Onnistunut selkeästi odotuksia paremmin, ja noussut viime aikoina mm. ykkös-ylivoimaan. Osaa taklata kovaa, minkä havaitsi ainakin Dustin Brown viime torstain Kings-pelissä. Luistelee loistavasti, ja itseluottamus kiekon kanssa on noussut koko syksyn. Ajoittain nukahduksia, jotka harvoin näkyvät taululla J-Bown paikkausten takia. Toivottavasti taso säilyy yhtä hyvänä jatkossa.

6 Cory Sarich O: 17 M: 0 S: 2 P: 2 +/-: 4 RM: 16
Arvosana: 7-

Kärsinyt loukkaantumisista, mikä näkyi otteista alkukauden paluunsa jälkeen. Ihan ok-peliä, mutta pelasi silloin aika yksinkertaisesti ja virheitä vältellen. Paikkaajat ovat pelanneet sen verran mainiosti, että palatessaan tämän hetkisen vammansa jälkeen tarvitsee varmoja otteita noustakseen takaisin paljon pelaavien pakkien joukkoon.

7 Adam Pardy O: 29 M: 2 S: 4 P: 6 +/-: 6 RM: 29
Arvosana: 8+

Yksi Flamesin onnistujista, joka on noussut vakiokokoonpanoon varmoilla otteillaan. Tekee kentällä juuri sen, mitä valmentaja odottaa, eikä yritä olla erityisen kiekollinen tai jotain muuta mitä ei oikeasti ole. Ei ole paljon esillä, mikä kertoo peruspakin roolista, ja toisaalta onnistumisesta tässä roolissa. Taklaa hyin, hoitaa oman tontin ja putsaa maalin edustan, se riittää. Näillä otteilla ei mitään pelkoa joutumisesta enää katsomoon, vaikka silloin tällöin nuoruuden into aiheuttaa vielä virhearvioita ja vartioinnin unohtumista.

8 Staffan Kronwall O: 10 M: 1 S: 2 P: 3 +/-: -1 RM: 2
Arvosana: 7,5

Näytti alkukauden ekoissa peleissä ihan Anders Erikssonilta, mutta paransi onneksi nopeasti. Osoittanut, että on tarvittaessa ihan luotettava paikkaaaja loukkaantumisten sattuessa, hoitaa oman roolinsa ja tyytyy siihen. Ei häviä fyysisyydessä, ja pystyy hoitamaan sen kiekon hyökkääjille suht hyvällä tahdilla. Peliaika viime aikoina ollut vähäistä. Loukkaantumisten sattuessa Flamesin ei tarvitse pelätä tähän kaveriin kaatuvansa.

28 Robyn Regehr O: 34 M: 0 S: 11 P: 11 +/-: 1 RM: 29
Arvosana: 8

Alkukausi oli outo, kun Regehrin tilastot huitelivat pakkasella ja peli oli vaikean näköistä. Sutter ei luopunut uskomasta Regehrin ja Phaneufin yhteispeliin, ja oli lopulta oikeassa. Pari viime kuukautta Regehr on ollut se totutun varma, luotettava takalinjojen vartija, ja on edelleen ihanan ilkeä vastustajan hyökkääjille Kipperin maalin edustalla. Ajoittain puutteet liikkeessä pakottavat ottamaan huonoja jäähyjä, mutta useimmiten paikkaa puutettaan sijoittumisella. Hoitaa tarvittaessa vaikka ylivoiman viivamiehen roolin, mutta jättää sen toki useimmiten suosiolla muiden harteille. Regehrkään ei ole paljoa esillä, ja hänestä on siksi vaikea keksiä sanottavaakaan. Ollut hyvä, varaa vielä parantaa.

44 Aaron Johnson O: 15 M: 1 S: 2 P: 3 +/-: 4 RM: 10
Arvosana: 8-

Tuli alkukaudesta Chicagosta vaihdossa Kyle Greentreehen. Ollut positiivinen yllätys, vaikka onkin aavistuksen hyytynyt ensimmäisistä peleistään. Pelannut kolmosparissa pääosin Pardyn parina, ja ollut perushyvä. Pystyy hieman parempaan kiekolliseen peliin kuin pakkiparinsa, mutta on hieman enemmän vaikeuksissa oman pään pelaamisessa. Samat sanat kuin Kronwalliin, paikkaa tarvittaessa loukkaantumisia luotettavasti, minkä on jo todistanut.

 

[Steven]

Hyökkääjät:

10 Brian McGrattan O: 22 M: 1 S: 2 P: 3 +/-: 3 RM: 50
Arvosana: 8-

Vastannut hanskausosastosta kiitettävästi, mikä on tietysti se mitä odotetaankin. Kauden toistaiseksi huippuhetki osui lokakuun 16.päivän Canucks-kotiotteluun, jossa nakutti Gordie Howe-hattrickin ja ratkaisi pelin. Antaa hieman enemmän apuja joukkueen varsinaiseen kiekolliseen pelaamiseen, kuin parin viime kauden vastaavat heput Roy ja Godard.

11 Fredrik Sjostrom O: 33 M: 1 S: 5 P: 6 +/-: 2 RM: 6
Arvosana: 7+

Väläytellyt, ja pelaa roolissaan neloskentän laiturina luotettavasti ja odotetusti, mutta tuntuu että jotain enemmänkin olisi mahdollista saada. Ehkä välillä vähän pelin ulkopuolella, vaikka taklaa ja tekeekin hirmuisesti töitä. On kuitenkin saanut mahdollisuuksia ylemmissäkin ketjuissa, mutta ollut silloin aina pehmeä. Taso ei ehkä vain riitä muuhun kuin tuohon raastajan rooliin, joten tyydytään siihen.

12 Jarome Iginla O: 35 M: 19 S: 18 P: 37 +/-: 2 RM 35
Arvosana: 8,5

Kapustakin vaikea sanoa mitään sen kummempaa, johtaa Flamesia jäällä esimerkillään ja tekee tuhoisaa jälkeä kummallakin laukauksellaan. Hienoa, että on löytänyt syksyn aikana yhteispelin Jokisen kanssa, vaikka Jokisesta ei koskaan tulekaan sitä todellista playmakeria Iginlan vierelle. Marraskuun pelaaja NHL:ssä, millä näytti hiljaisen alkukauden jälkeen epäilijöille taivaan merkit. Välillä on tehojen puolesta hiljaisempaa, mutta silloinkin jättää kyllä aina kaiken itsestään jäälle joka vaihdossa. Omalla loistavalla tasollaan.

15 Nigel Dawes O: 35 M: 10 S: 9 P: 19 +/-: 1 RM: 8
Arvosana: 8+

Dawes kuuluu taas osastoon positiiviset yllättäjät. Oli jo alkukaudesta tilanteessa, jossa tiesi omalla onnistumisellaan heti alussa pystyvänsä vaikuttamaan omaan rooliinsa joukkueessa. Tehoja ei hirveästi ekoissa matseissa tullut, mutta vakuutti kiekollisella osaamisellaan valmennusjohdon, ja alun roimasta miinussaldosta huolimatta on muodostanut koko kauden hyvän ja vaarallisen kakkosketjun Langkown ja Bourquen kanssa. Hyvä maalintekijä, laukoo hyvin paikoista ja on lisäksi tehnyt pakkien laukauksia ohjaamalla useamman maalin, mikä kertoo taidosta sekin. Pieneen kokoon nähden ei liiku kuitenkaan mitenkään erityisen hyvin, mikä asettaa kysymysmerkin kevättä ajatellen. Lisäksi toivoisin pystyvän maalintekoon tasaisemmalla tahdilla.

16 Dustin Boyd O: 34 M: 5 S: 7 P: 12 +/-: 6 RM: 6
Arvosana: 7+

Pelannut tälläkin kaudella pääosin nelosen keskellä vähemmän lahjakkaiden kiekonkäsittelijöiden keskellä, mutta erona ehkä se että tällä kaudella tilaisuuksia näyttää osaamista ylemmissä ketjuissa runsaammalla vastuulla on tullut jo tähän mennessä suht paljon. Taklaa ja tuo energiaa kentälle aina, tappaa jäähyjä, ja heittää silloin tällöin pari nätti maaliakin. Pystyisi kuitenkin mielestäni enemmän myös kiekollisempaan rooliin, mutta ei ole oikein onnistunut tilaisuuksia saatuaan. Tosin mielestäni näitä tilaisuuksia voisi Sutter antaa vieläkin rohkeammin, ja vasta sitten tuomittaisiin jos aihetta on. Mukavan näköinen herhiläinen, josta on kentällä vaikea olla pitämättä.

17 Rene Bourque O: 29 M: 10 S: 18 P: 28 +/-: 1 RM: 37
Arvosana: 9

Odotukset olivat viime kauden jälkeen kovat, mutta on jopa ylittänyt ne. Itse olin ennen kautta huolestunut juuri tästä kaverista, juuri kasvavien odotusten vuoksi, mutta onneksi turhaan. Luistelu näyttää kehittyneen vielä entisestäänkin, lisäksi onnistumisten vuoksi itseluottamus on todella korkealla ja uskaltaa haastaa pakkeja tilanteessa kuin tilanteessa. Alkukaudesta Bourquekin herätti huomiota rumalla miinussaldollaan, mutta se korjaantui ajat sitten. Toivottavasti säilyy viime kauden vastaisesti terveenä, sillä Flames todella tarvitsee huippukuntoista Bourqueta keväällä.

20 Curtis Glencross O: 32 M: 7 S: 9 P: 16 +/-: 10 RM: 27
Arvosana: 9-

Yksi alkukauden parhaista Flames-pelureista. Johtaa joukkueen +/- tilastoa. Luistelunopeus on aivan huikea, pääsee sen vuoksi paikkoihin ja tekee niistä myös kohtuu tahdilla maaleja. Kuitenkin, pääasiassa erinomainen kahden suunnan pelaaja, joka on luotettava vaihtoehto jäälle tilanteeeen kuin tilanteeseen. Vaikea keksiä huonoa sanottavaa. Toivotaan vaan, että jatkaa samaan malliin.

21 Olli Jokinen O: 35 M: 7 S: 18 P: 25 +/-: 2 RM: 27
Arvosana: 8-

Ensimmäinen kuukausi vaikutti todella siltä, että edessä olisi mahdollinen katastrofi. Olli vaelteli pahasti pelin ulkopuolella, eikä tuntunut löytävän paikkaansa kenenkään laitureiden keskeltä. Onneksi Sutter palautti hänet yhteen Iginlan kanssa, ja varmasti siellä pidettiin myös palaveria vähän kuka kenenkin kanssa. Homma alkoi toimia, eikä runkosarjan osalta enää ole kysymysmerkkejä Jokisen kohdalla. Ymmärtää nyt pelata vain omaa peliänsä, omilla vahvuuksillaan, eikä pelkää enää astumasta Iginlan varpaille. Kumpikin tykkää ampua ja tehdä maaleja, mutta kumpikin myös ymmärtää peliä ja näkee mikäli toinen on paremmassa laukaisupaikassa. Nyt vain yksinkertaisesti ja rennosti eteenpäin, ja keväällä odottaa sitten se tositesti jos pudotuspeleihin päästään.

22 Daymond Langkow O: 35 M: 10 S: 11 P: 21 +/-: 3 RM: 14
Arvosana: 8

Omalla tasollaan koko kauden. Sopii mielestäni hyvin juuri Bourquen ja Dawesin kaltaisten laitureiden keskeen pelaamaan vahvaa kahdensuunnan peliä. Liike ei ole kummoista mutta osaa pelata fiksusti.

23 Eric Nystrom O: 35 M: 5 S: 3 P: 8 +/-: 4 RM: 25
Arvosana: 8+

Nystromia on kauden mittaan kokeiltu kaikkiin mahdollisiin ketjuihin ykkösestä neloseen ja pelannut lisäksi välillä sentterinä. Parhaiten sopii kuitenkin siihen kolmos-neloskentän laitaan, jossa voi taklata ja vääntää niin paljon kuin jaksaa, ja välillä vääntää jonkun tahtomaalin. Vaikea hänestäkään erikoisempaa sanoa, hoitaa oman tonttinsa ja hoitaa sen perhanan hyvin. Pidän suuresti tästä pelaajasta.

24 Craig Conroy O: 35 M: 0 S: 7 P: 7 +/-: 4 RM: 17
Arvosana: 6,5

Rooli ei tietysti ole se maalien tekeminen, mutta onhan tuo jo karmeaa katsella. Tuska näkyy viimeistely-yrityksissä kauas, toivottavasti pian saisi jonkun pomppuhäkin niin voisi vähän aueta. Hoitaa oman pään edelleen hyvin ja kaivaa aloituksia ihan mukavalla prosentilla. Ei ole missään tapauksessa pettänyt, mutta alkaa se ikä jo painaa kaikessa tekemisessä. Silti tämä kausi hoituu Flamesilla ainakin vielä mainiosti Conny kolmosen kahden suunnan roolissa.

25 David Moss O: 30 M: 6 S: 6 P: 12 +/-: 1 RM: 12
Arvosana: 7,5

Tietynlainen roolipelaaja, sillä on käytetty mm. ylivoimassa paljon maskimiehenä. Tarjolla olisi mielestäni alkukaudesta ollut tuo yksi TOP-6 hyökkääjä paikka, mutta ei ole ihan vakuuttanut. Huonojen ja hyvien pelien ero on aika suuri. Puutteita paljon niin luistelussa kuin kiekonhallinnassa, mutta asenne on kova ja paikkaa sillä paljon. Parannettavaa.

33 Brandon Prust O: 35 M: 1 S: 3 P: 4 +/-: 6 RM: 56
Arvosana: 8

Prusty ollut ainakin aktiivinen hanskausrintamalla, lisäksi parhaat pelilliset näytöt ihan alkukauden peleistä energiaketjusta Boydin ja Sjostromin rinnalta olivat mukavaa seurattavaa. Usein katsomossa kun McGrattania tarvitaan. Asenne kantaa tälläkin kaverilla pitkälle.

45 Jamie Lundmark O: 6 M: 1 S: 2 P: 3 +/-: 0 RM: 2
Arvosana: 7,5

Pelannut kuusi peliä ylhäällä, kun Bourque oli loukkaantuneena. Kiekollista taitoa on riittävästi, mutta on edelleen pirun pehmeä. Onnistui mielestäni miltei parhaiten Jokisen ja Iginlan vierellä tällä kaudella käytetyistä laitureista, joten toivoisin saavan vielä tilaisuuden. Näin todennäköisesti myös tulee käymään. Muutama paha virhe omassa päässä, yksi johti esimerkiksi vastustajan maaliin Anaheimia vastaan.

Ei arvosanaa:

Jason Jaffray, yksi peli ylhäällä.

 

[Puukallo]

Noniin Joulu takana ja Flamesilla pelit jatkuvat länsi-kanadan kiertueella. Tänään vastaan asettuu viime aikoina kovassa kotipeliputkessa liitävä Canucks. Canucksilla oli eilen peli Oilerssia vastaan, joten olisikohan vierailla Raycroft aloittamassa. Flames toivottavasti jatkaa dominointia Kanadalaisseuroja vastaan myös tästäkin eteenpäin. Huomenna vastaan sitten luistelee täysin päinvastaisessa putkessa porskuttava Oilers, joten eiköhän Tabasco pääse näyttämään osaamistaan Edmontonissa. Toivottavasti nyt hetkittäin kadoksissa ollut maalijyvä on saatu pukinkontista ainakin eräälle O. Jokiselle, joka viimeksi Blues-pelissä esitteli joulunäytelmän "tuhlaajapoika".

Stevenille kiitokset hyvästä pelaaja-analyysistä. Omalla kohdallani korottaisin ehkä Dawesin arvosanan 9- asti, sillä hän on ennakko-odotuksiin nähden pelannut lähes loistavasti ja laskisin Glencrossin arvosanan 8+, koska hän tuppaa ottamaan vieläkin turhan paljon jäähyjä, varsinkin hyökkäyspäässä.

 

[alwahla]

Tuli turpiin maalein 5-1. Iggylle ainokainen maali. En tahtoisi olla ilonpilaaja, mutta meno näyttää lievästi sanottuna aika hankalalta tällä hetkellä, sillä tässä kuussa on voittoja kertynyt tilille vasta 3 kpl. Runkosarjaa tosin on reippaasti yli puolet jäljellä, mutta niinku kuiteski.

 

[Steven]

Aika hankalalta näyttää, kyllä. Kotona, isossa divisioonapelissä 1-5 pataan, ja edessä vielä haastava neljän pelin viikko. Positiivisin asia lienee, että ensi yönä olisi siis heti paikka nollata eilinen peli, mutta kovin korkeat odotukset ei itsellä matsiin ole.

Latautuminen Flamesilla saattoi olla mennyt hieman yli, sillä sen verran karkeita nukahduksia puolustuspäässä tuli avauserässä, Iggyn johtomaalin jälkeen:
- 1-1-maalissa Regehr menettää helpossa paikassa kiekon omalla alueella, ja ryntää vähän myöhemmin turhaan kulmaan, kruunaa lopulta tilanteen pelaamisen unohtamalla Henrik Sedinin vapaaksi kulmalle.
- 1-2-maalissa Pardy tuo kiekkoa ylös, mutta ei pahassa paikassa heitä sitä ajoissa kulmaan ja menettää. Seurauksena 2vs1 hyökkäys, jonka Pardy kyllä luistelee kiinni, mutta kaatuu sen jälkeen ja liukuu kulmaan, ja on näin ulkona tilanteesta.
- 1-3-maalissa Boydin ja Langkown kommunikaatio ei pelaa, ja kumpikaan ei pidä Raymondia. Täydellinen nukahdus koko ketjulta
- 1-4-maali oli tietysti epäonnekas, mutta ei Kipper tuossa yhtään hereilläkään ollut vaikka kuinka Saddledomen valot häikäisivät ja muuta.

Peli olikin sitä myöten sitten ohi. McElhinney pelasi ihan mukavasti, eikä voinut Jokisen typerän hyökkäyspäänjäähyn aikana tulleelle ylivoimamaalille mitään. Jokinen pelasi kolmannessa erässä tasan kaksi vaihtoa, joten Sutterin kommenteista päätellen joku tilanne jengissä on nyt päällä.

Sekaisin homma on kyllä aika pahoin tällä hetkellä. Lähes jokaisessa hyökkäyksessä joku pakeista oli miltei kärkenä menossa, mikä aiheutti valtavan määrän vastahyökkäyksiä. Lisäksi viime aikoina ongelmia on ollut pelinavaamisessa todella paljon. Kun kiekko on omassa päässä, hyökkääjät ovat aivan liian kaukana eikä pakit saa annettua helppoja avauksia vauhtiin. Kiekko tulee pitkällä avauksella usein seisoville hyökkääjille, mikä tekee tilanteen puolustamisen vastustajalle todella helpoksi.

Treidistä on vähän ollut puhetta nyt, ja kyllähän se jotakin kertoo, että kausi on oikeasti melkein puolivälissä ja vieläkään sitä ykkösen vasenta laituria ei ole rosterista löydetty. Vai onko Craig Conroy tuolla paikalla todella Sutterin etsimä ratkaisu? Epäilenpä.

Joulukuun alussa Canucks oli yhdeksän pistettä Flamesia perässä, nyt asetelmat ovat kääntyneet niin että Flames on pinnan perässä Canucksia. Peli on todella pahoin sekaisin, ja todella se mikä tilanteessa eniten huolestuttaa, on tiiivis pelitahti. Ongelmilla on tapana kertautua kovasti, kun aikaa hioa asoita kuntoon harjoitusjäällä ei ole juuri yhtään.

Aaron Johnson oli muuten ehkä paras Flamesin pelaajista. Ainoita, jotka taistelivat ja taklasivat molemmissa päissä pelin loppuun saakka.