Tilanne Calgary Flamesissa keväällä 2010: ei playoffseja, ei varausvuoroja, ei prospecteja, ei ykkössentteriä, ei yhtään mitään.
Uskomattomalta tuntuu, kuinka kauden ratkaisevimmalla hetkellä, voi joukkue olla yhtä hengetön, yhtä selkärangaton, yhtä haluton, kuin mitä se oli eilen Bostonissa. Bruins ei ollut kovin kummoinen, mutta hidas ja kankea Conroy koukki pari jäähyä ja se oli lähes ainoa mitä tarvittiin. Alivoimapelissä joukkueen tämän hetken loukkaantumiset näkyvät selvimmin, kun poissa ovat Higgins, Glencross ja Langkow. Kahdessa ensimmäisessä maalissa Bruinsin maskimiehet saivat seistä aivan rauhassa Kipperin edessä, ilman että kukaan edes yritti siirtää heitä pois maskia tekemästä. 3-0 maali oli ihan käsittämätön merkkausvirhe Nystromilta, Chara käveli porteista sisään ja ratkaisi pelin. Minkäänlaista kiriä, pelin hallintaa tai vaarallisia tilanteita ei Flamesin osalta nähty. It`s over.
Ihmeellisen nopeasti joukkue on ajautunut tilanteeseen, jossa tällaisen ulkopuolisen seuraajan mielestä on hyvin vaikea löytää yhtään mitään merkittäviä valonpilkahduksia tulevaisuutta ajatellen. Viime kesänä tuli Bouwmeester, lisäksi muutama muu mielenkiintoinen uusi nimi, uusi kunnollinen päävalmentaja. Toki ongelmat ja heikkoudet hyökkääjistössä olivat tiedossa jo silloin, mutta tilanne ei vaikuttanut mahdottomalta ratkaista. No, nyt ollaan tässä.
Flames on ehdottomasti tällä kaudella kaatunut ennen kaikkea valmennukseen. Brent Sutterin peluuttama jääkiekko ei sovi A) Flamesille, B) läntiseen konferenssiin. Monet pelaajat kantavat syntipukin vastuun mediassa, vain koska toteuttavat orjallisesti valmennuksen vaatimaa systeemiä. Eniten tämä tuli esille Olli Jokisen suhteen. Olli puolusti koko sydämellä, pelasi joukkueelle niin kuin Sutter häneltä vaati. Seurauksena oli, että mediassa hänet nostettiin tappioiden hetkillä suuren palkan vuoksi syylliseksi, koska tehoja ei tullut ja joukkue hävisi. Tästä taas seurasi Darrylin neronleimaus kaupata hänet muualle vaihdossa haluttomaan tshekkifleguun, ja yhteen puukäteen.
Joku voisi sanoa, että Brent Sutter ei ole saanut joukkuetta pelaamaan haluamallaan tavalla, mutta se ei ole näin. Joukkue pelaa kuten Sutter haluaa, mutta tuo tapa ei riitä tässä liigassa yhtään tämän enempään. Ei joukkue, joka perustaa kaiken pelaamisensa lähtökohdan vain puolustamiseen ja oman pään turvaamiseen voi yksinkertaisesti menestyä näin pitkällä kaudella. Etenkään, kun joukkueessa ei ole hyökkäyspäässä ylivoimaista yksilötaitoa tekemässä maaleja ja ratkaisemassa pelejä. Iginla on edelleen supertähti, ja homma voisi onnistuakin jos Iggyn vierellä pelaisi se supersentteri. Nyt siinä pelaa Stajan, ja vaihtelun vuoksi Craig Conroy, joka taas tarkoittaa ei yhtään mitään.
Tässä vaiheessa, tänä keväänä, on todella helppo ennustaa Calgary Flamesille synkkiä vuosia lähitulevaisuuteen. Yhdessä kesässä näin suurta kaaosta ei korjata, ellei jostain löydy joku umpitökerö GM, jota Sutter pääsee höynäyttämään. Koska näin tuskin käy, ainoat vaihtoehdot ovat nykyisen kaltaisella materiaalilla ja joukkueen rakenteella sinnitteleminen, tai totaalinen uudelleen rakentaminen joka taas alkaisi ihan alusta, draftivuorojen metsästyksellä. Molemmat vaihtoehdot ovat pikaista menestystä toivoville yhtä huonoja, joten kallistun uudelleenrakennuksen puolelle. Minulla on aikaa odottaa, kärsivällisyyttäkin ehkä löytyy. Valitettavasti vain Iginlalla ja Kipperillä noita vuosia ei niin paljon ole millään jäljellä.
Uskomattomalta tuntuu, kuinka kauden ratkaisevimmalla hetkellä, voi joukkue olla yhtä hengetön, yhtä selkärangaton, yhtä haluton, kuin mitä se oli eilen Bostonissa. Bruins ei ollut kovin kummoinen, mutta hidas ja kankea Conroy koukki pari jäähyä ja se oli lähes ainoa mitä tarvittiin. Alivoimapelissä joukkueen tämän hetken loukkaantumiset näkyvät selvimmin, kun poissa ovat Higgins, Glencross ja Langkow. Kahdessa ensimmäisessä maalissa Bruinsin maskimiehet saivat seistä aivan rauhassa Kipperin edessä, ilman että kukaan edes yritti siirtää heitä pois maskia tekemästä. 3-0 maali oli ihan käsittämätön merkkausvirhe Nystromilta, Chara käveli porteista sisään ja ratkaisi pelin. Minkäänlaista kiriä, pelin hallintaa tai vaarallisia tilanteita ei Flamesin osalta nähty. It`s over.
Ihmeellisen nopeasti joukkue on ajautunut tilanteeseen, jossa tällaisen ulkopuolisen seuraajan mielestä on hyvin vaikea löytää yhtään mitään merkittäviä valonpilkahduksia tulevaisuutta ajatellen. Viime kesänä tuli Bouwmeester, lisäksi muutama muu mielenkiintoinen uusi nimi, uusi kunnollinen päävalmentaja. Toki ongelmat ja heikkoudet hyökkääjistössä olivat tiedossa jo silloin, mutta tilanne ei vaikuttanut mahdottomalta ratkaista. No, nyt ollaan tässä.
Flames on ehdottomasti tällä kaudella kaatunut ennen kaikkea valmennukseen. Brent Sutterin peluuttama jääkiekko ei sovi A) Flamesille, B) läntiseen konferenssiin. Monet pelaajat kantavat syntipukin vastuun mediassa, vain koska toteuttavat orjallisesti valmennuksen vaatimaa systeemiä. Eniten tämä tuli esille Olli Jokisen suhteen. Olli puolusti koko sydämellä, pelasi joukkueelle niin kuin Sutter häneltä vaati. Seurauksena oli, että mediassa hänet nostettiin tappioiden hetkillä suuren palkan vuoksi syylliseksi, koska tehoja ei tullut ja joukkue hävisi. Tästä taas seurasi Darrylin neronleimaus kaupata hänet muualle vaihdossa haluttomaan tshekkifleguun, ja yhteen puukäteen.
Joku voisi sanoa, että Brent Sutter ei ole saanut joukkuetta pelaamaan haluamallaan tavalla, mutta se ei ole näin. Joukkue pelaa kuten Sutter haluaa, mutta tuo tapa ei riitä tässä liigassa yhtään tämän enempään. Ei joukkue, joka perustaa kaiken pelaamisensa lähtökohdan vain puolustamiseen ja oman pään turvaamiseen voi yksinkertaisesti menestyä näin pitkällä kaudella. Etenkään, kun joukkueessa ei ole hyökkäyspäässä ylivoimaista yksilötaitoa tekemässä maaleja ja ratkaisemassa pelejä. Iginla on edelleen supertähti, ja homma voisi onnistuakin jos Iggyn vierellä pelaisi se supersentteri. Nyt siinä pelaa Stajan, ja vaihtelun vuoksi Craig Conroy, joka taas tarkoittaa ei yhtään mitään.
Tässä vaiheessa, tänä keväänä, on todella helppo ennustaa Calgary Flamesille synkkiä vuosia lähitulevaisuuteen. Yhdessä kesässä näin suurta kaaosta ei korjata, ellei jostain löydy joku umpitökerö GM, jota Sutter pääsee höynäyttämään. Koska näin tuskin käy, ainoat vaihtoehdot ovat nykyisen kaltaisella materiaalilla ja joukkueen rakenteella sinnitteleminen, tai totaalinen uudelleen rakentaminen joka taas alkaisi ihan alusta, draftivuorojen metsästyksellä. Molemmat vaihtoehdot ovat pikaista menestystä toivoville yhtä huonoja, joten kallistun uudelleenrakennuksen puolelle. Minulla on aikaa odottaa, kärsivällisyyttäkin ehkä löytyy. Valitettavasti vain Iginlalla ja Kipperillä noita vuosia ei niin paljon ole millään jäljellä.