Kiitettävä viikonloppu takana, kun Sabres napsii pisteet Panthersilta ja Jetsiltä. Täytyy kyllä myöntää, että odotukset eivät korkealla olleet tuon Wild pelin jälkeen. Mutta hyvin tärkeitä pisteitä ja saa olla Eichel tyytyväinen joukkueensa peliin poissaollessaan. Voitaisiin hieman käydä lävitse kokonaisuuksia peleistä.
Maalivahtipelistä tuskin voi moittimisen sijaa sanoa, kun päästetään yksi maali kahteen otteluun. Nilssonille saatiin ensimmäinen voitto Sabresissa ja sekin tuli nollapelillä. Kyllähän varsinkin Philly peli ennusti jo sitä, että tämä voi tapahtuakkin, todella hyvää tekemistä kaverilta, jolta en olisi ihmeitä odottanut. Taisi olla myös Nilssonin uran ensimmäinen nollapeli samalla. Tuo varsi mitä Nilsson kantaa mukanaan on kyllä maaginen ja peittää pirun hyvin, ei siinä oikein rakoja meinannut Floridan pelaajat löytää. Kaksi asiaa jäi silti mieleen. Reboundeissa hän oli yllättävän hyvä, tarkoitan sitä, että kiekot eivät pudonneet eteen vaan sai vangittua ne ykkösellä. Se helpottaa aina paljon puolustajien tekemistä ja sitä, että puolustajat voivat luottaa siihen, että seläntakana homma toimii. Koko voi sitten joskus olla jossain asiassa huono, ja se näkyi selvästi tolpalta tolpalle menossa. Ei se kyllä kaunista ollut ja tuntui menevän valovuosi sen toteuttamisessa. Robin Lehner tuli sitten terveidenkirjoille Jets peliin ja hyvin hänkin pelasi. Joutui kyllä enemmän hommiin kuin Nilsson, mutta loppupeleissä hyvin vähän sellaisia vaarallisia paikkoja joutui ottamaan kiinni. Toki siellä oli monta ohjauskiekkoa joita joutui ottamaan ja nekään eivät helppoja ole. Ruotsalaisten panoksiin voi olla todella tyytyväinen ja kyllä tämä enteilee ihan hyvää.
Mitä tulee sitten puolustuspeliin näissä otteluissa, oli se myös toimiva konsepti. Pakkiparithan ovat lähinnä menneet Gorges - Rasse, Kulikov - Bogosian sekä McCabe - Franson. Se on tullut huomattua, että varsinkin Gorgesin ja Fransonin peliajat pyörivät nykyään siellä 15 minuutin luokassa ellei jopa paljon vähemmän. Toki riippuen aina jäähyjen määrästä, tulee siellä Gorges olemaan hyvin paljon. Kuten nähtiin näissä peleissä, jossa otettiin aivan liikaa jäähyjä, perustuu Gorgesin iso yli 21 minuutin jääaika hyvin paljon myös tuohon alivoimaaikaansa. Gorges paahtoi äijämäiset yli 6 minuuttia alivoimaa Jetsejä vastaan, jossa jopa Rasse jäi toiseksi. Tätä myötä Fransonin peliaika jäi jopa 11 minuuttiin, jossa myös McCaben jääaika jäi jälleen vain 15:sta. Mä en oikein ymmärrä tätä McCaben tapausta. Hän pelaa joukkueen heikoimman puolustajan kanssa kolmosparissa illasta toiseen, ei tule jääaikaa erikoistilanteissa, vaikka on omiin silmiin ollut erittäin hyvä. Toki hän on vaikeassa tilanteessa, koska pareja yritetään tasapainottaa, mutta hyvin hämmentävä omasta mielestä. McCabella on oikeasti tässä joukkueessa eniten potentiaalia kiekolliseen peliin, toki valitettavasti hän ei ole niitä lunastanutkaan kunnolla. Ihmettelen sitä, kuinka hän ei ota sitä kiekollista roolia, vaikka eväät siihen olisi vai onko kyse muusta kuin hänestä itsestään.
Varmasti moni huomasi, kuinka kova jätkä se meidän Rasse oikein on, kun pelit illalla tulivat. Siis tällaista tekemistähän kaveri on hyvin paljon esittänyt ja tuo peli minkä eilen näytti, on sitä Rassea mitä häneltä joka ilta odotetaan. Nimeen katsomatta äijää lähtee seinille ja maalinedessä ukoilla on vain makuupaikkoja. Kiekollista roolia tarjotaan hyökkäyspäässä paljon ja sen hän kyllä hoitaa tyylillä. Hieman vain fiksumpia viimeistelyjä, varsinkin pariin otteeseen noustessa maalin takaa, laittoi hieman silmät kiinni sitä kiekkoa maalille. Rassen pelitapahan on hyvin paljon se, että ensin mies ja sitten kiekko. Eihän se aina se paras vaihtoehto ole, nähtiinhän se eilen siinä Wheeleriin kohdistuvassa taklauksessa. Toki Rasse varmasti odotti kiekon tavoittelu tilanteessa, että Wheeler olisi antanut kovuutta takaisin. Ongelmahan tuossa ykkösparissa on juuri se, että Rasse ja Gorges tykkäävät pelata enemmän ukkoa pois kuin mennä ottamaan se kiekko pois. Sitten joskus se kiekko vain hukkuu sen toimesta ja vartiointi ei onnistu. Ehkä siksi toivoisin Rassen vierelle jotain sellaista pelaajaa, joka on varmempi kiekon kanssa ja menee kiekolle, jolloin Rasse voi sitten käyttää vahvuuksiaan ja pistää äijää matalaksi. Tähän voisin nostaa siis nimen McCabe. Bogosianihan pelaa muuten aika samankaltaista peliä kuin Rasse ja on se kyllä monesti näkynyt huonossa valossa. Menee äijään kiinni, ei saa pidettyä, jolloin jää kakkoseksi ja sitten rikotaan. Hyvin huolimatonta pelaamista omissa Bogosianilta ja on kyllä jäähyherkkä kaveri. Jos saisi tuon perseilyn vähemmäksi, olisi kyllä Kulikovin kanssa molemmissa päissä täydellinen pakkipari. Kuitenkin yleensä homma toimii ihan mukavasti. WC:stä lähtien Kulikov on ollut kyllä aivan pirun hyvä hankinta. Selkeä upgrade ollut Pysykkiin.
Loukkaantumisia tuli jälleen viikonlopun pelien johdosta. Deslauries loukkasi polvensa Floridaa vastaan ja tulee olemaan viikkoja poissa. Fasching kärsii nivusvammasta ja ehti pelata Jetsejä vastaan ainoastaan yhden vaihdon. Tilanteesta ei ole vielä tietoja ole. Näiden takia Baptistehan pelasi Jetsejä vastaan ja olisiko sieltä sitten tulossa porukasta Bailey, Carrier tai Nylander ylös pelaamaan. Kyseessä on kuitenkin nelosketjun pelaajia, joten ehkä profiililta Nylanderista ei hyötyä olisi. Mitä tulee Eicheliin, hän on kävellyt ilman kipsikenkää ja sauvaa, joten hänen hoitonsa on menemässä seuraavalle tasolle. Paluu on kuitenkin todennäköisesti tapahtumassa vasta joulukuussa. Kane pystyy aloittamaan harjoittelunsa lähiaikoina, mutta luulen hänenkin paluunsa tapahtuvan marraskuun lopulla tai paremmassa tapauksessa puolessa välissä kuutta.
Ketjut ovat toimineet silti kohtuu hienosti poissaolojenkin takia. Ykkösketju on toiminut mukavasti. Pisteitä tulee joka ottelussa ja saadaan hyvää painetta hyökkäyspäähän. O'Reillyn ansiosta kiekko saadaan kuljetettua viivan ylitse, ettei sitä tarvitse kulmiin roiskia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myöhemmin Moulsonin paikka ei tule olemaan enää ykkösketjussa näillä otteillaan. Pelaa siis ihan ok, mutta ei riittävän hyvin, mitä ykkösketjun pelaajalta pitäisi odottaa. Maalithan hän on tehnyt ylivoimalla, joten ykkösyv:ssä häntä pitää peluuttaa. Kakkosketju pelaa kyllä hyökkäyspäässä kovalla työmoraalilla ja palkintoina on syntynyt maalejakin. Ei tätä ketjua saa rikkoa ollenkaan, koska kemiat toimivat hienosti. Oltiin siellä toki omissa varsinkin Jetsejä vastaan pariin otteeseen purjeessa ja aivan poikki, kiekkoa saatu pois millään. Tuntui muutenkin, että Florida peli edellisenä päivänä näkyi tämän ketjun otteissa eniten. Kolmosketju tekee sitten hyvin paljon töitä hyökkäyspäässä, mutta tulosta ei saada aikaan. Jotenkin kun ketjusta Ennis - Girge - Reinhart kuitenkin löytyy kaikkea mitä ketjussa pitää olla, ei silti kemiat oikein kohtaa. Varsinkin Reinhartin ja Enniksen välillä ei tällaista tapahdu. Toki se on nähtävissä myös siinä, että Enniksen pää on hyvin paljon alhaalla, jolloin katsetta ei paljon ylös tuoda, kun taas Reinhartilla päinvastoin. Siinä on vain se, että Reinhart ei tunnu pääsevän hyökkäyksissä kiekolle, jolloin voisi kavereille namuja tarjoilla. Nelosesta nyt ei paljon sanomista ole, Grant pelaa edelleen kelvollisesti keskellä, kovia minuutteja painaa alivoimalla ja taisi Jetsejä vastaan peliaikakin olla hyvin suuri nelosketjun sentteriksi. Baptistelta energistä peliä, mutta jotenkin sellaista päätöntä menoa, ahneesti koittaa kiekolle ja päästä laukomaan, mutta toivon kyllä malttia peliin.
Toivottavasti valmennus on antanut maalivahdeille treeneistä ansaitun vapaan, kun samalla voitaisiin tyhjiin ampua kiekkoja.
Jos tässä halutaan vielä pidemmälle tähtäimelle fantasioimaan ketjuja, voisi hieman pohtia:
Moulson/Ennis - O'Reilly - Okposo
Kane - Eichel - Reinhart
Foligno - Larsson - Gionta
Moulson/Ennis - Grant - Girgensons
Deslauries
Jokainen ketju pystyy siis kiekolliseen peliin. Ennis menisi selvästi hukkaan nelosessa, mutta ykkösessä voisi nousta jälleen sille tasolle mitä hänestä on. Tällöin Moulson pelaisi nelosessa, mutta olisi kuitenkin ykkösylivoimassa. Kakkosketju oli viime kaudella toimiva. Eichel ja Reinhart löysivät toisensa ja Kane tuo sitä tarvittavaa energiaa ja ryskettä laidoille. Muutenkin tuntui, että hän löysi identiteettinsä nuorten kanssa. Ja jos saisi vielä sen pelin, mitä hän osoitti harjoituspeleissä, olisi tuo ketju kyllä herkullinen. Statistiikan rooliin tässä jää Des, mutta olisi hyvä paikkaamaan. Ja tuntuu muutenkin, ettei noista loukkaantumisista päästä eroon.