Dissonanssi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Moderaattorit
Ja nyt sitten hyökkääjät.
Cody Hodgson (GP 47, 14+16=30, -19)
Aloitti kauden ykkössentterinä oikeastaan jatkaen siitä, mihin viime kaudella jäi. Hyökkäyssuuntaan erittäin hyvä, mutta puolustussuuntaan on edelleen todella paljon petrattavaa. Tämä on sikäli erikoista, koska kyseessä on älykäs pelaaja, joka vielä junioreissa oli erittäin hyvä pelaamaan myös puolustuspäässä. Luistelu on selkeästi parantunut viime kaudesta. Loukkaantumisensa jälkeen ei ole enää pelannut ykkössentterinä, mikä on helpottanut hänen pelaamistaan huomattavasti omassa päässä, kun vastassa ei ole vastustajan parhaat. Tosin vastapainoksi kentällisessä sitten pelaakin Otti ja D'Agostinen kaltaisia taitavia huippupelaajia. Tämä on syönyt jonkin verran sitten niitä hyökkäyspään tehoja. Kuitenkin on selkeästi kehittynyt viime vuodesta, joten sikäli voi tyytyväinen olla. Ykköskentän sentteriä hänestä tuskin tulee, mutta erittäin hyvä secondary scoring -kentällisen sentterin taso on jo lähellä. 8
Tyler Ennis (GP 57, 13+16=29, -12)
Aloitti kauden pelaamalla keskellä kolmos-/kakkoskentässä, mutta siirrettiin laitaan, kun ei oikein tulosta tuntunut tulevan. Laidassakaan peli ei oikein lähtenyt käyntiin ja tilanne näytti jo aika pahalta. Hodgsonin loukkaantuminen kuitenkin avasi hänelle paikan ykköskentän sentterinä ja sen paikan hän käytti ällistyttävän hyvin hyödykseen. Tulosta rupesi tulemaan aivan uudella tavalla ja ehkä kaikkein yllättävimpänä asiana myös puolustuspelaamisen taso nousi lähes dramaattisesti, vaikka vastaan rupesi tulemaan vastustajan parhaita. Pystyy luistelullaan viemään kiekon helposti viivan yli ja on ehkä joukkueen yksi parhaimmista pelaajista pitämään kiekkoa kulmissa ja laidan lähellä, mikä on sikäli hyvin erikoista, että kokoa miehellä on se alle 175 cm. Luistelu on vain niin helvetin dynaamista, minkä lisäksi pelaa kovalla intensiteetilla ja asenteella koko aika. On ollut varmasti yksi joukkueen positiivisimpia yllätyksiä tähän asti hyökkäyspään osalta. Ironisesti tämä saattaa tarkoittaa miehen kauppaamista, kun hinta eittämättä kohtalaisen korkealla on. 8½
Matt Moulson (GP 40, 9+15=24 -10)
Saapui kesken kauden Vanek-tradin yhteydessä ja on pelannut terveenä ollessaan tuossa ykköskentän vasemmassa laidassa. On oikeastaan ollut sitä mitä odotettiin - ylivoimalla tehokas ja tekee kyllä maalin, jos saa paikan. Tosin ennen loukkaantumistaan oli kohtalaisen vaisu kausi maalien muodossa, On yllättänyt syöttötaitonsa vuoksi. Vanekiin verrattuna pelaa huomattavasti paremmalla asenteella, vaikka taitotasossa selvästi jääkin. On Vanekia sopivampi pelaaja rebuild-joukkueelle. Ei ole kuitenkaan aivan ykköskenttätasoa, ja olisi käyttökelpoisempi kakkoskentässä. Todennäköisesti tulee kaupatuksi nyt deadlinella. 8+
Drew Stafford (GP 49, 10+12=22, -9)
Heikosti sujuneen kauden jälkeen eivät odotukset kovin korkealla olleet. Kauden alusta lähtien kuitenkin pelasi huomattavasti paremmalla asenteella kuin viime kaudella, mutta tulosta ei tuntunut tulevan juuri lainkaan. Kuitenkin jokin aika sitten rupesi saamaan irti myös tehoja jopa todella kovalla vauhdilla. Muistaakseni aivan tauon korvilla oli menossa 8 ottelun putki, jossa oli syntynyt 7 maalia ja 4 syöttöä. On pelannut myös sillä vanhalla tutulla tavalla eli suoraviivaisen fyysisesti sekä tunnollisesti omaan päähän. Huomionarvoista on sekin, että on nuo parhaat otteensa esittänyt ykköskentässä eli pääasiassa vastustajan parhaita vastaan. On kaikkinensa ollut positiivinen maku, vaikka vielä on epäselvää jatkuuko ja kuinka kauan tuo ennen taukoa ollut taso. 8+
Steve Ott (GP 57, 9+11=20, -26)
Sai C:n rintaan kauden alussa ja otti sen "kokonaan" itsellensä Vanekin kauppaamisen myötä. On ollut oma itsensä. Pelannut lähes kaikkia rooleja ja ottaa aloituksia hyvin. Pääasiassa kuitenkin vasemmassa laidassa. Pelaa kuitenkin taitotasoonsa nähden usein aivan liian vaativassa roolissa, mutta pyrkii senkin hoitamaan parhaansa mukaan. Tehoja voisi toki olla enemmän, mutta niiden puuttuminen ei ole oleellista, koska on sillä raastamisella, kovalla taklauspelaamisella ja agitoimisella korvannut tätä puolta hyvin. Olisi aivan ideaali pelaaja kolmoskentän vasempaan laitaan kovemmassakin joukkueessa. Saattaa tulla treidatuksi ennen deadlinea, mutta itse toivon, että miehelle rustataan jatkopahvi. 8
Zemgus Girgensons (GP 56, 5+12=17, -10)
Ennen kauden alkua olin melko varma, että kaveri nähdään vielä AHL:ssä tämän kauden ajan. Kuitenkin hyppäsi suoraan USHL:stä AHL:ään ollessaan nuorin pelaaja siellä viime kauden osalta. Kuitenkin harjoitusleireillä jo näytti sitä vahvaa pelaamistaan, jonka turvin sitten sai paikan joukkueesta. On siis ottanut huikeita kehitysaskelia ihan parin viimeisen vuoden aikana. Rolstonin aikana rooli oli enemmän kolmoskentän laidassa ja selvästi häntä oli ohjeistettu vain pelaamaan riskitöntä peliä ja dumppaamaan kiekko heti jos tila väheni. Nolanin tulon myötä sai kuitenkin enemmän vastuuta ja vapauksia ja peli on edennyt siitä todella paljon. Ei ole kiekosta elävä pelaaja, mutta on osoittanut pystyvänsä hienoihin suorituksiin myös kiekon kanssa. Vahvuus on kuitenkin periksiantamaton asenne, vahva kamppailupelaaminen, peliäly sekä vahva kahdensuunnan pelaaminen. Murray päätti aivan tauon kynnyksellä siirtää miehen keskeelle organisaation tarpeita ajatellen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten homma toimii hänen "oikealla" pelipaikalla, kun se laidassa lähti toimimaan todella hyvin. Ehdottomasti positiivisin ilmestys hyökkäyksen osalta koko kaudella ja miehestä on helppo kyllä pitää pelaajana ja persoonana. 9
Marcus Foligno (GP 51, 6+8=14, -15)
Viime kausi oli kokonaisuudessaan Folignolla pettymys, joten odotuksissa oli tason nostaminen täksi kaudeksi. Kulunut kausi on kuitenkin ollut edelleen varsin hankala. Potentiaalia on edelleen olla top-6 power forward, mutta mies ei oikein tunnu saavan itseensä sellaista kovaa draivia ja intensiteettia, vaan rupeaa liikaa perustamaan peliänsä kiekon riplaamiseen. Miehellä on yllättävän hyvät kädet, mutta eivät ne se vahvuus ole. Parhaimmillaan, kun pelaa kovaa ja suoraviivaisesti sekä tehden yllättäviä ja taitavia ratkaisuja, on todella tehokas ja hyödyllinen pelaaja. Taas toisinaan tuntuu liukuvan aivan pelin ulkopuolella. Nolan on peluuttanut aika paljon häntä alakentissä, koska sanoi Folignon tarvitsevan nyt lähtevän rakentamaan peliänsä perusasioista eli hakemalla ensisijaisesti sitä roolia fyysisyyden kautta. Mies on vielä nuori, joten eipä tässä hätää vielä ole, mutta silti tottakai toivoisi, että ne palaset loksahtelisivat hieman paremmin kohdalleen, koska potentiaalia eittämättä paljon on. Kuitenkin kokonaisuudessaan on ollut itselleni varsin suuri pettymys tällä kaudella. 6
Loput hyökkääjät sitten taas hieman myöhemmin.
Cody Hodgson (GP 47, 14+16=30, -19)
Aloitti kauden ykkössentterinä oikeastaan jatkaen siitä, mihin viime kaudella jäi. Hyökkäyssuuntaan erittäin hyvä, mutta puolustussuuntaan on edelleen todella paljon petrattavaa. Tämä on sikäli erikoista, koska kyseessä on älykäs pelaaja, joka vielä junioreissa oli erittäin hyvä pelaamaan myös puolustuspäässä. Luistelu on selkeästi parantunut viime kaudesta. Loukkaantumisensa jälkeen ei ole enää pelannut ykkössentterinä, mikä on helpottanut hänen pelaamistaan huomattavasti omassa päässä, kun vastassa ei ole vastustajan parhaat. Tosin vastapainoksi kentällisessä sitten pelaakin Otti ja D'Agostinen kaltaisia taitavia huippupelaajia. Tämä on syönyt jonkin verran sitten niitä hyökkäyspään tehoja. Kuitenkin on selkeästi kehittynyt viime vuodesta, joten sikäli voi tyytyväinen olla. Ykköskentän sentteriä hänestä tuskin tulee, mutta erittäin hyvä secondary scoring -kentällisen sentterin taso on jo lähellä. 8
Tyler Ennis (GP 57, 13+16=29, -12)
Aloitti kauden pelaamalla keskellä kolmos-/kakkoskentässä, mutta siirrettiin laitaan, kun ei oikein tulosta tuntunut tulevan. Laidassakaan peli ei oikein lähtenyt käyntiin ja tilanne näytti jo aika pahalta. Hodgsonin loukkaantuminen kuitenkin avasi hänelle paikan ykköskentän sentterinä ja sen paikan hän käytti ällistyttävän hyvin hyödykseen. Tulosta rupesi tulemaan aivan uudella tavalla ja ehkä kaikkein yllättävimpänä asiana myös puolustuspelaamisen taso nousi lähes dramaattisesti, vaikka vastaan rupesi tulemaan vastustajan parhaita. Pystyy luistelullaan viemään kiekon helposti viivan yli ja on ehkä joukkueen yksi parhaimmista pelaajista pitämään kiekkoa kulmissa ja laidan lähellä, mikä on sikäli hyvin erikoista, että kokoa miehellä on se alle 175 cm. Luistelu on vain niin helvetin dynaamista, minkä lisäksi pelaa kovalla intensiteetilla ja asenteella koko aika. On ollut varmasti yksi joukkueen positiivisimpia yllätyksiä tähän asti hyökkäyspään osalta. Ironisesti tämä saattaa tarkoittaa miehen kauppaamista, kun hinta eittämättä kohtalaisen korkealla on. 8½
Matt Moulson (GP 40, 9+15=24 -10)
Saapui kesken kauden Vanek-tradin yhteydessä ja on pelannut terveenä ollessaan tuossa ykköskentän vasemmassa laidassa. On oikeastaan ollut sitä mitä odotettiin - ylivoimalla tehokas ja tekee kyllä maalin, jos saa paikan. Tosin ennen loukkaantumistaan oli kohtalaisen vaisu kausi maalien muodossa, On yllättänyt syöttötaitonsa vuoksi. Vanekiin verrattuna pelaa huomattavasti paremmalla asenteella, vaikka taitotasossa selvästi jääkin. On Vanekia sopivampi pelaaja rebuild-joukkueelle. Ei ole kuitenkaan aivan ykköskenttätasoa, ja olisi käyttökelpoisempi kakkoskentässä. Todennäköisesti tulee kaupatuksi nyt deadlinella. 8+
Drew Stafford (GP 49, 10+12=22, -9)
Heikosti sujuneen kauden jälkeen eivät odotukset kovin korkealla olleet. Kauden alusta lähtien kuitenkin pelasi huomattavasti paremmalla asenteella kuin viime kaudella, mutta tulosta ei tuntunut tulevan juuri lainkaan. Kuitenkin jokin aika sitten rupesi saamaan irti myös tehoja jopa todella kovalla vauhdilla. Muistaakseni aivan tauon korvilla oli menossa 8 ottelun putki, jossa oli syntynyt 7 maalia ja 4 syöttöä. On pelannut myös sillä vanhalla tutulla tavalla eli suoraviivaisen fyysisesti sekä tunnollisesti omaan päähän. Huomionarvoista on sekin, että on nuo parhaat otteensa esittänyt ykköskentässä eli pääasiassa vastustajan parhaita vastaan. On kaikkinensa ollut positiivinen maku, vaikka vielä on epäselvää jatkuuko ja kuinka kauan tuo ennen taukoa ollut taso. 8+
Steve Ott (GP 57, 9+11=20, -26)
Sai C:n rintaan kauden alussa ja otti sen "kokonaan" itsellensä Vanekin kauppaamisen myötä. On ollut oma itsensä. Pelannut lähes kaikkia rooleja ja ottaa aloituksia hyvin. Pääasiassa kuitenkin vasemmassa laidassa. Pelaa kuitenkin taitotasoonsa nähden usein aivan liian vaativassa roolissa, mutta pyrkii senkin hoitamaan parhaansa mukaan. Tehoja voisi toki olla enemmän, mutta niiden puuttuminen ei ole oleellista, koska on sillä raastamisella, kovalla taklauspelaamisella ja agitoimisella korvannut tätä puolta hyvin. Olisi aivan ideaali pelaaja kolmoskentän vasempaan laitaan kovemmassakin joukkueessa. Saattaa tulla treidatuksi ennen deadlinea, mutta itse toivon, että miehelle rustataan jatkopahvi. 8
Zemgus Girgensons (GP 56, 5+12=17, -10)
Ennen kauden alkua olin melko varma, että kaveri nähdään vielä AHL:ssä tämän kauden ajan. Kuitenkin hyppäsi suoraan USHL:stä AHL:ään ollessaan nuorin pelaaja siellä viime kauden osalta. Kuitenkin harjoitusleireillä jo näytti sitä vahvaa pelaamistaan, jonka turvin sitten sai paikan joukkueesta. On siis ottanut huikeita kehitysaskelia ihan parin viimeisen vuoden aikana. Rolstonin aikana rooli oli enemmän kolmoskentän laidassa ja selvästi häntä oli ohjeistettu vain pelaamaan riskitöntä peliä ja dumppaamaan kiekko heti jos tila väheni. Nolanin tulon myötä sai kuitenkin enemmän vastuuta ja vapauksia ja peli on edennyt siitä todella paljon. Ei ole kiekosta elävä pelaaja, mutta on osoittanut pystyvänsä hienoihin suorituksiin myös kiekon kanssa. Vahvuus on kuitenkin periksiantamaton asenne, vahva kamppailupelaaminen, peliäly sekä vahva kahdensuunnan pelaaminen. Murray päätti aivan tauon kynnyksellä siirtää miehen keskeelle organisaation tarpeita ajatellen, joten on mielenkiintoista nähdä, miten homma toimii hänen "oikealla" pelipaikalla, kun se laidassa lähti toimimaan todella hyvin. Ehdottomasti positiivisin ilmestys hyökkäyksen osalta koko kaudella ja miehestä on helppo kyllä pitää pelaajana ja persoonana. 9
Marcus Foligno (GP 51, 6+8=14, -15)
Viime kausi oli kokonaisuudessaan Folignolla pettymys, joten odotuksissa oli tason nostaminen täksi kaudeksi. Kulunut kausi on kuitenkin ollut edelleen varsin hankala. Potentiaalia on edelleen olla top-6 power forward, mutta mies ei oikein tunnu saavan itseensä sellaista kovaa draivia ja intensiteettia, vaan rupeaa liikaa perustamaan peliänsä kiekon riplaamiseen. Miehellä on yllättävän hyvät kädet, mutta eivät ne se vahvuus ole. Parhaimmillaan, kun pelaa kovaa ja suoraviivaisesti sekä tehden yllättäviä ja taitavia ratkaisuja, on todella tehokas ja hyödyllinen pelaaja. Taas toisinaan tuntuu liukuvan aivan pelin ulkopuolella. Nolan on peluuttanut aika paljon häntä alakentissä, koska sanoi Folignon tarvitsevan nyt lähtevän rakentamaan peliänsä perusasioista eli hakemalla ensisijaisesti sitä roolia fyysisyyden kautta. Mies on vielä nuori, joten eipä tässä hätää vielä ole, mutta silti tottakai toivoisi, että ne palaset loksahtelisivat hieman paremmin kohdalleen, koska potentiaalia eittämättä paljon on. Kuitenkin kokonaisuudessaan on ollut itselleni varsin suuri pettymys tällä kaudella. 6
Loput hyökkääjät sitten taas hieman myöhemmin.