Kaikki juontaa Syyriasta ja sen erittäin sekavasta ja vaikeasta tilanteesta.
Entä mistä juontuu Syyrian sota? Olisiko taustalla esimerkiksi Arabikevään toimet eri maissa ja al-Assadin hallinnon vastine niille? Entä mistä Arabikevät juontuu? Heitetään vaikka epädemokraattiset itsevaltiaat, Irakin sotaan liittyvät seikat ja vastaavat. Päälle kaunat Israelia kohtaan, suurvaltapolitiikka vuosikymmenten ajoilta, jakautuneet kansallisuudet jopa samoissa valtioissa sun muut, niin soppa on valmis. Samoin tuo Syyrian sisällissota ei ole luonut radikaalia islamia, vaikkakin tietyiltä osin se on (taas) militarisoinut sitä ja toiminut katalyyttina organisoitumiselle. Tuo kun yhdistetään jo pidempään valtoimenaan olleseen huonoon sopeutumiseen sekä 1. että 2. polven maahanmuuttajien kohdalla, niin vähän turhan suoria viivoja vedellään Syyrian sisällissodan ja nykytilanteen välille. Kyseessä on pidemmän aikavälin tulos ja tätä soppaa on ollut hämmentämässä suuri määrä lusikoita eri suunnilta, jokainen tuoden mukanaan omat mausteensa.
Lueskelin tuossa taannoin Peter W. Galbraithin kirjaa the End of Iraq. Kyseessä on vajaa kymmenen vuotta vanha kirja Irakin sodasta, mutta tietyiltä osin erittäin ajankohtainen. Toki kirja on kirjoitettu Irakin sotaa käsitellen ja senhetkisestä tilanteesta katsoen, mutta varsin pitkälti nykyinen kehityskulku oli nähtävissä jo tuolloin. Muun muassa radikaalin islamin nousu, eri suuntausten (shiiat, sunnit ja siihen päälle vielä kurdit etnisenä ryhmänä) väliset ristiriidat ja näiden "polttoaineena" toiminut epäonnistunut miehitys, mahdollinen leviäminen ja Saddamin aikaisen valtapuolueen syrjäyttämisen ovat varsin vallitsevia teemoja.
Jos Syyrian sisällissodan sitten haluaa nähdä jonain juurena, niin omasta mielestäni se on ihan fine. Tosin vain erittäin suppea näkemys, ottaen huomioon kuinka jo pelkästään kyseiseen sisällissotaan johtaneet seikat eivät tulleet minään salamana taivaalta ja kuinka monen Euroopassa riehuneen terroristin taustoilta löytyy yhteiskunnalisia ja sosiaalisia ongelmia jo usean vuosikymmenenkin ajalta.
Omalla kohdallani tuon sivuston huumori kesti ehkä sen ensimmäisen pienen tovin löytöhetkellä. Huumorin sijasta tuossa tuntuu olevan melkoisen luova sekoitus mielenterveydellisiä ongelmia yhdistettynä julkaisukanavaan, jonka kohdalla ei faktoista ole aina niin justiinsa. Jostain parin vuoden takaa kun noita selaa, niin viestit ovat sisällöltään aivan samaa tuubaa kuin nytkin. Tosin sillä erotuksella, että tuolla he
Esität siis melko marginaalisia lainsäädäntötoimia, ihan ok, voisin pääosin nuo hyväksyä, mutta ei noilla ongelmaa tulla ratkaisemaan.
Pelkästään noilla kohdin ei itse ongelmaa ratkaista. Kovemmat rangaistukset, helpompi tiedonvaihto ja tiedustelutiedon tehokkaampi käyttö eivät itsessään ratkaise radikalismia. Ne kuitenkin torjuvat jonkin verran jo olemassaolevaa ongelmaa ja ovat konkreettisia toimia, joihin tarttuminen ei loppuviimein vaadi mitään suuria uhrauksia oikeusvaltiolta, heikennä ihmisoikeuksia tai loukkaa yksilönvapautta. Tässä kohdin on hyvä huomioida, että nuo mainitsemani seikat ovat lähempänä 2010-luvun rikostoiminnan torjuntaa kuin NSA/CIA/FBI/KGB-linjan tempauksia.
Mitä sitten tulee tuohon muslimien ja islamin halailuun niin minusta se kuitenkin on hyvin pitkälle perusteltua pragmaattisista lähtökohdista: nämä fanaatikot pyrkivät radikalisoimaan koko islamilaisen väestön ja sitä auttaisi, jos esimerkiksi hyvin summittaisesti alkaisimme syrjiä muslimeja ja kritisoida islamia monoliittisesti.
Tässä kohdin meillä on, jos tulkitsen viestiäsi oikein, yhteinen päämäärä. Jos käsitin pointtisi oikein, sinäkin haluat maailman, jossa uskonto itsessään ei määrittele ihmisen hyvyyttä tai pahuutta, eikä muut vastaavat henkilökohtaiset ja lähtökohtaisesti hyväntahtoiset seikat määrittele ihmisen statusta.
Ero meillä kuitenkin on siinä, että itse en näe tuota "positiivista syrjintää" ratkaisuna ongelmiin. Mitä enemmän halataan ja muistutetaan ettei 99% kyseiseen viitekehykseen kuuluvista kuulu tähän tiettyyn sakkiin, sitä enemmän tuo jakaa ihmisiä eri ryhmiin. Lähtökohtaisesti mielestäni jokaiseen rauhanomaiseen ryhmään pitäisi suhtautua mahdollisimman tasa-arvoisesti. Mitä enemmän yhtä nostetaan jalustalle tai vastaavasti poljetaan maan rakosiin, sitä enemmän erottelu "meihin" ja "niihin" kasvaa. Yksi punaniskainen juntti varmasti huutelee mitä sylki suuhun tuo jos kadulla vastaan tulee liian parrakas tai tumma kaveri, oli yleinen suhtautuminen kyseiseen viiteryhmään mitä tahansa. Sen sijaan jos lähtökohtaisesti yksi ryhmä nostetaan jopa korostuneesti marttyyrin asemaan, hajottaa se yhteiskuntaa enemmän.
Ei se mielestäni paranna ihmiseloa, jos silitetään päätä ja todetaan, että "ettehän te tällaista". Se vaon antaa selkeän viestin siitä, että kyseiseen viiteryhmään kuuluva on jo lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa. Jos helsinkiläinen idiootti lähtee Turkuun perseilemään, helsinkiläisten päänsilittely vain toimii erottavana tekijänä helsinkiläisten ja turkulaisten välillä.
Voisitko avata tätä hieman? Millä tavalla vaadit että uutisointiin puututaan?
Nykyisellään linja mediassa tuntuu olevan se, että ikävistä asioista vaietaan tai pyritään kääntämään ne positiivisiksi voimavaroiksi. Mitä enemmän isoilla medioilla on oma mummo ojassa, sitä enemmän se sataa ns. vaihtoehtoisten (ts. usein täysin puusilmäisten) laariin. Esimerkiksi MV-Lehti on varmasti saanut paljon turhaakin julkisuutta sillä, että se on usein onnistunut hyökkäämään isompia lehtiä vastaan näiden vaietessa epämieluisista asioita. Yksittäisiin uutisiin en tässä kohdin tahdo tarttua, mutta lähtökohtaisesti tiedottamisen pitäisi olla avoimempaa ja neutraalimpaa. Muussa tapauksessa sitten vaarana on yhteiskunnan kahtiajakautuminen yhä suuremmissa määrin isojen kysymysten kohdalla, enkä nyt varsinaisen hyvillä mielin suhtaudu esimerkiksi MV-Lehden agendaan.